Pipo ei kiristä enää

Alkuun pahoittelut blogihiljaisuudesta. Paljon olisi asiaa, mutta pöytätietokone ei taaskaan suostunut yhteistyöhön, joten kirjoittaminen sitten jäi. Se on jännä kone (joka vetelee viimeisiään), kun se saattaa välillä toimia aivan moitteetta kunnes se menee kyllä päälle, mutta ei toimi mitenkään päin.

Aloitetaan otsikosta. Kävimme keskiviikkona osteopaatin luona. Otin Lilin mukaan, sillä ei olisi ollut reilua työpäivän lisäksi jättää sitä illaksi yksin kotiin. Valmistauduin henkisesti keräämällä paljon kärsivällisyyttä mukaani, sillä mietin minkähänlainen reissu meille tulee. Ensin kahden koiran kanssa ruuhka-aikaan bussilla Kamppiin, josta kävellen Kasarmikadulle ja sama homma vielä takaisin. Kiki saattaa bussissa välillä piipata, Lili on sylissä kuin kotonaan. Bussimatka Kamppiin meni loistavasti, vaikka ei päästykään parhaalle paikalle kuskin taakse. Kiki viihtyy siinä, ilmeisesti siksi kun siitä näkee kyytiin tulevat ihmiset. Päädyttiin viimeiselle penkkiriville. Palkkasin Kikiä satunnaisesti ja se taisi olla koko matkan piippaamatta. Lili oli tyytyväisenä sylissä. (Se on tähän mennessä ollut tyytyväinen kaikkeen!) Oltiin ajoissa Kampissa, joten tehtiin pari kierrokset siinä bussilaiturien läheisyydessä.

Keskiviikkona oli tosi kylmä, mut päätin silti kävellä. Lili sai hyvää harjoitusta kaupunkikävelyssä Kikin toimiessa esimerkkinä. Olen muutamalla samanlaisella kerralla kartoittanut pienet nurmikkoalueet, joten suunnaatiin niille matkan varrella tarpeiden tekoa varten. Ja Lilihän pidätteli koko reissun tavoilleen uskollisena ;).

Kaiperla kyseli Lilistä että mistä se on ja sanoi Lilillä olevan kiva ilme. Että tosi ystävällinen ilme ja aivan erilainen kuin Kikillä. Kyllä - olen tästä aivan samaa mieltä. Lili hengaili ja oli lähinnä mun sylissä Kikin hoitamisen ajan, jottei haahuillut ympäri huonetta. Kaiperla tietysti kyseli mitä ollaan tehty Kikin kanssa ja kerroin, että uimassa käydään noin joka toinen viikko ja agilityä harrastetaan ja kisataan edelleen suht säästellen. Kiki rauhoittui tosi hyvin hoitoon, SI-nivelen kohdalla jotain jumituksia ja takaosaakin Kaiperla käsitteli enemmän. Kyseli tosi tarkasti onko mitkä asiat muuttuneet, ja siihen sanoin että ei, ainoastaan pentu on muuttanut Kikin arkea. Lähinnä olin huolissani, että onko Kiki kovin jumissa jokapäiväisestä riehumisesta. Huomasin saman, kuin viime hierojakäynnillä - Kiki rauhoittui selvästi helpommin ja nopeammin käsittelyyn, vaikka Lili olikin mukana ja välillä liikuskeli Kikin lähellä. Sitten Kaiperla puki asian sanoiksi: "Kikin kroppa on parempi kuin koskaan aiemmin, eikä sen pipokaan kiristä enää. Pentu on tehnyt sille hyvää." Ihan mahtavaa, että ulkopuoliset huomaa tämän! Ne ei kuitenkaan näe tätä kaksikkoa arjessa, vaan nimenomaan pitkillä aikaväleillä.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Lilillä on ollut positiivisia vaikutuksia Kikiin. Kiki oli heti ensimmäisestä päivästä niin innoissaan toisesta. Kiki ei ole yhtään pahoillaan, vaikka Lili joskus saisikin enemmän huomiota. Sen Kiki on varmsti huomannut, että pentu saa monta kertaa päivässä ruokaa Kikin syödessä vain kerran päivässä. :D Mutta kiltisti Kiki päivystää odottamassa, että jos vaikka hänelle jäisi jotain pennun sapuskoista.

Kaiperla silitteli Liliä ja kokeili kroppaa hieman. Sanoi että Lilillä on hyvä kroppa, hyvät takajalkojen lihakset. Jännityksellä odotan mitä siitä kehkeytyy. Ehkä seuraavalla osteopaattikerralla Lilikin pääsee käpälöitäväksi ihan vaan sen takia, että haluan saada jonkun käsityksen sen kropan piirteistä.

Kasarmikadulta tultiin bussilla Kamppiin, josta saatiin mun ystävä mukaan kotimatkalle. Olin oikein ylpeä mun kaksikosta kun ne matkusti ja käyttäytyivät muutenkin niin hienosti koko reissun! Eiköhän  niiden kanssa kehtaa toisenkin kerran mennä kaupungille.

Lili on kasvanut kovasti. Mun mielestä se on saanut hirveesti jalkaa. Paino huitelee jossain viiden kilon tienoilla. Ja edelleen se on sisarussarjansa kirppu niin painon kuin korkeudenkin puolesta. Mutta oikein hieno pentu se on!

Lili pääsi sohvalle, joten sille oli pakko laittaa portaat, jotta pääsee alaskin. Eikö oo hienot!

Olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ole Lilin kanssa ehtinyt/jaksanut käydä kovin paljoa ihmisten ilmoilla. Keskiviikkona onneksi oli kaupunkireissu ja torstaina käytiin Mustissa ja Mirrissä hakemassa tilaamani kevythäkki. Tilasin uuden, kun tuo oli hyvässä alessa ja menee vähän pienempään tilaan kuin entinen, joka on tosi vanha ja siskon koiran peruja. (Vaikka siinä ei sinänsä mitään vikaa olekaan) Samalla reissulla käytiin Tapiolan Stokkalla ja Lili sai rapsutuksia. Istahdin Herkun eteen ja Lilikin hetken katseli ympärilleen. Sitten kun mitään ei tapahtunut se kävi makaamaan. Ihmisten tullessa rapsuttelemaan meni se iloisesti moikkaamaan, mutta se on niin hieno, kun se ei kuitenkaan innostu liikaa, niin ei tarvitse kenenkään pelästyä. Noin 10-vuotias tyttö polvistui lattialle ja Lili nousi etujaloilla tyttöä vasten, mutta oli kuitenkin ihan rauhallinen yrittäessään antaa suukkoja. Tytön äitikin sanoi, että nyt se riehaantuu mutta ei meidän hieno pentu riehaantunut. Perjantaina mentiin lentokentälle kepoa vastaan. 12 aikaa yöllä siellä oli aika rauhallista, mutta onhan siellä silti erilaisia ääniä. Lili käyttäytyi edelleen mallikkaasti. Kävi taas makuulle odottelemaan. Sen kanssa on niin kiva mennä eri paikkoihin kun suhtautuminen on joka kerta niin hyvä. Toki se ei tarkoita sitä, ettei erilaisissa paikoissa olisi silti syytä käydä.

Kepon ollessa työmatkalla käytiin jokaisella lenkillä kimpassa. Lili on aina sen hetken remmissä että päästään teiden ylitse. Sitten se saa juosta vapaana omaan tahtiinsa. Yleensä se kipittelee Kikin vieressä ja välillä hyökkäilee Kikin niskaan. Ulkona ne ei vielä leiki. Tai juokseehan ne peräkkäin, mutta Kikin kääntyessä Liliä kohti pentu juoksee äkkiä mun luo. Kylmä oli ja siksi Lilillä fleecahaalari ja Pomppa. Lilistä oli mahdotonta saada hyviä kuvia kun se tuli heti mun luo tunkemaan pärstäänsä kameraan.

Kiire!!

Eilen Lili pääsi leikkimään siskonsa kanssa. Hyvät painit ja riehumiset olikin ulkona metsässä.
Me muuten kaivattais pentuystävällistä koiraseuraa. Vapaaehtoiset voi ilmoittautua tänne tai säpoon!