Elämää kahden koiran kanssa

Ehkä joitakin kiinnostaa miten meidän arki on lähtenyt rullaamaan kahden koiran kanssa. Juuri ennen Lilin saapumista en oikein osannut haaveilla tai toivoa millaista arki voisi parhaimmillaan kahden koiran kanssa olla. Lähinnä toivoin, että Kiki suhtautuisi uuteen tulokkaaseen hyvin ja että pentu hyväksyisi yksinolon helpommin kuin Kiki pentuna. Ajattelin, että jos ongelmia tulee, niin niihin keksitään sitten jonkunlaiset ratkaisut.

Kun Lili sitten tuotiin kotiin oli Kiki aivan innoissaan. Odotinkin, että Kiki saattaisi murahtaa omista leluistaan ja niin kävikin. Pentu tietysti huusi siinä tilanteessa kuin syötävä. Onneksi Lili ei ole pitkään mököttävää tyyppiä, sillä muutaman muunkin kerran on Kiki katsonut aiheelliseksi komentaa Liliä vahvemmin, jolloin Lilin reaktio on huutaa kuin syötävä. Tälläisiä tilanteita on onneksi ollut vain pari kertaa. Lili on oppinut, että Kikin murinoita ei tarvitse liian vakavasti ottaa. Noiden kahden leikkeihin kun kuuluu vetoleikit, jolloin Kiki saattaa murista aika isostikin, mutta se kuuluu leikkiin ja Lili tietää sen. Sitten kun Kiki päättää haluta lelun täysin itselleen suo se Lilille jäätävän katseen ja silloin Lili luovuttaa lelun suosiolla. Kunnes hetken päästä vetoleikki taas jatkuu.

Mutta itse asiaan. En uskaltanut edes toivoa, että nämä kaksi tulisivat niin hyvin toimeen. Parina ekana viikkona Lili ei vielä oikein uskaltanut juosta ja leikkiä Kikin kanssa, vaan Lili oli enimmäkseen rauhassa Kikin läsnäollessa, sillä jos Lili juoksi innostui Kiki tietysti heti leikkimään, ja se vähän jännitti pentua. Parin kolmen viikon kuluttua Lili rohkaistui ja siitä asti täällä on vedelty rallia ympäri kämppää. Ensin ne alkoivat rallatella aina aamuisin, nyt rallatellaan, painitaan tai hammastellaan aina kun siltä tuntuu.

Lelut on ainoa tosiaan mistä on tullut sanomista. Alkuun ruokkiessani Liliä keittiössä heittelin Kikille satunnaisesti nappuloita olkkarin puolella odottelevalle Kikille ja saatoin samalla pyytää sitä tekemään temppuja. Nyt Kiki tietää jo, että sen pitää odottaa keittiön ulkopuolella Lilin syödessä. Mikäli Lili jättää nappuloita saa Kiki lopuksi tyhjentää kupin. Naksuttelun aloitin niin, että Kiki sai tehtäväkseen harjoitella paikalla makuuta kun naksuttelin Lilille katsekontaktia tai istumista. Tämä toimi siinäkin hyvin, että jos Lili ei olisi halunnut kelpuuttaa nappuloita palkkioksi, niin kun Kiki on paikalla nappulat maistuu huomattavasti paremmin. :) En tiedä mitä Lili söis jos olis ainoa koira..

Ollaan kepon kanssa mietitty, että Kiki helpottaa huomattavasti meidän duunia pennun kanssa. Lili saa purkaa energiaa riehuessaan Kikin kanssa, joten se ei kovinkaan usein roiku meidän lahkeissa tai villasukissa.. Kiki tekee mitä sille sanoo ja joskus  pentu menee perässä samalla komennolla. Hihnalenkeillä huomaa miten Lili seuraa kiltisti Kikin vanavedessä, se ei ole ollut ollenkaan sellainen villivarsa ollessaan ensimmäisiä kertoja hihnassa kuin Kiki oli.. Toivon myös, että Lili tottuu kaikkiin ulkona tapahtuviin kummallisuuksiin vähän niin kuin vahingossa, sillä Kiki ei reagoi mitenkään autoihin, polkupyöriin, hölkkääjiin tms. niin Lili voisi hyvinkin oppia mallista, että ei niihin tarvitsekaan reagoida.

 Tähän asti Lili on ollut niin ihana ja helppo pentu! Ei varmaan saisi sanoa noin, sillä jossain vaiheessa tulee kuitenkin jotain.. Lili vaikuttaa oikein tasapainoiselta tyypiltä. Jos se kaiken hyvän oppiikin Kikiltä, niin Kikin huono puoli eli epäilevä suhtautuminen vieraisiin ihmisiin ei toivottavasti Lilille siirry. Ainakin ollaan paljon tehty asian eteen ja Lili on saanut vierailla eri paikoissa ilman Kikiä. Nyt mun töiden alettua ei olla joka päivä käyty tutustumassa uusiin paikkoihin tai ihmisiin, mutta täytyy sitä kyllä ahkerasti vielä jatkaa. Tähän asti Lili on tykännyt hirveästi ihmisistä ja tutustunut rohkeasti eri paikkoihin. Muutamilla yhteislenkeillä ollaan käyty ja Lili on saanut juosta niityn reunalla vapaana. Koirien tai ihmisten tullessa vastaan olen antanut sille namia, eikä se ole muutenkaan vaikuttanut liian kiinnostuneelta ohi kulkevista ihmisistä, vaikka kyllä mielellään menisi tekemään niihin tuttavuutta jos luvan antaisi. Haluan, että se pitää hirveästi ihmisistä, mutta en kuitenkaan niin, että se lähtisi musta välittämättä moikkaamaan kaikkia.

Innolla odotan näkeväni minkälainen tyyppi Lilistä kasvaa. 

Viime viikon kuulumiset

Lili oli Kikin treeneissä mukana ja sai taas terrorisoida radan rakentamista olemalla kaikkien tiellä. Kikin osalta treenit meni tosi hyvin. Välistävedot toimi taas superisti. Harjoiteltiin puomilta puomin alla olevaan u-putkeen ohjausta. Ei olla tollasta ennen tehty, ja se olikin alkuun kinkkinen, sillä Kiki kääntyi takaisin puomille. Kaksi kertaa heitin lelun putken eteen ja sitten se tajusi mikä on homman nimi! Kouluttaja sanoi, että se oppi nopeasti.

Viime viikolla kepo oli työmatkalla tarkoittaen sitä, että Lili joutui/pääsi aamulenkille yhdessä Kikin kanssa. Tässä tapauksessa se joutui, sillä kun satoi vettä pienempi oli aivan maansa myynyt. Se ei olisi halunnut lähteä pihasta pois, aivan liian kylmää ja märkää, vaikka oli takki päällä. Onnekseni muistin ostaneeni fleecehaalarin ja sehän ratkaisi ongelman. Haalari päälle ja jos satoi päälle vielä pomppa päälle, niin johan Lilikin viihtyi kävelyllä. Nyt näillä pakkasilla toimii sama setti, mikäli mennään lenkille. Harvemminhan Lili oikeesti käy remmin päässä kävelemässä vähääkään pidemmin, mutta satunnaisia kertoja tulee. Pari päivää sitten oltiin oikein ryhmälenkillä, kun näiden kahden lisäksi oli kaveri ja sen kaksi koiraa. Lili tepsutteli kiltisti vanavedessä.

Lili tapasi siskoansa Niksiä viime perjantaina. Painoa Lilillä oli 12 viikon iässä 4,2 kiloa häviten siskoilleen, joiden painot olivat 4,7 ja 5 kiloa. Lili on kyllä pienempi pakkaus edelleen :). Mutta nyt se sentään syö! Oikein innoissaa hyppii useimmiten kun tietää ruokaa olevan luvassa. Lili syö kolme kertaa päivässä, tai osan nappuloista se saa kupista ja osan kädestä mikäli tehdään temppuja. Saatiin lainaan Nina Ottosons -pelejä ja niistä se on kaivella nappulansa joitakin kertoja.

Viime perjantain sporttis vuorolla Lili sai taas tehdä suoraa putkea. Pystyin palkkaamaan sen itse, ainoa miinus vaan, että kun mentiin lyhyttä putkea olin myöhässä palkkaamassa kun Lili oli liian nopea! Kokeilin lähettää sen u-putkeen, hetken se mietti ennen kuin ryntäsi putkeen. Lähetin vielä toisenkin kerran ja selvästi se tajusi homman nimen! Hieno pentu! Naurettiin treenikavereiden kanssa sen innolla, kun se juoksi pupuloikkkaa putkesta ulos ja lelun perään. On se hyvä että intoa löytyy. Tämän lisäksi Lili sai leikkiä ja harjoitella häkissä olemista. Aika hyvin se häkissä oli, toki alkuun palkkasin paljon, mutta jossain vaiheessa treenasin Kikin kanssa ja Lili odotti häkissä. Edistystä tapahtuu!