Haalariagilityä!

Päikkärikaverit!

Mun synttäreiden kunniaksi kepo oli vuokrannut yllätykseksi Sporttiksen ison puolen lauantai-iltana! Hän oli ajatellut, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä ja kun me ei päästy viikkotreeneihin pakkasen takia, eikä omalle vapaavuorolle mun menojen takia, niin tällä se olisi sitten korjattavissa. Se olikin kiva ajatus se! Eilen oli edelleen paljon pakkasta, joten oli aika kätevää lämppäillä hallissa, kun aikaa oli.

Kiki on kyllä niin hassu! Sen mielestä seuraamiset ja muut jutut ei todellakaan kuulu agilityhalliin. Agilityhallissa mennään aksaa! Lämmittelyksi seuruutin sitä, tai yritin, sillä Kiki yritti kovasti tunkea joka välissä agilityn lähtöasentoon, eli mun jalkojen väliin. Et pieni vinkki: "Voitaisko nyt mennä sitä aksaa!!?" Ai niin ja tietenkin tätä kaikkea säestettiin innoissaan haukkumalla.

Kikin kanssa koitettiin edistää puomin nopeasti menemistä, mutta se jäi yritykseksi. Tänään on onneksi Satun treenit, niin voin kysyä miten asiassa edetään. Kepo meni Kikin kanssa radan pätkää, ja opetin kepolle saksalaisen. Kikin kanssa se on helppoa, sillä se lukee ohjausta niin hyvin noissa! Aa-putki erottelu oli isoin treenattava asia Kikin kanssa. Se meni just niin kuin olin ajatellut sen menevän. Oikeastaan juuri niin kuin Kikille on opetettu. Mikäli kävelen/juoksen suoraan aata kohta, enkä huido käsillä, Kiki lukitsee aan. Jos käännän kroppaa/jalkoja ja käytän kättä vielä ohjaamiseen, sen pitäisi valita putki. Eri toistoilla huomasin, että kauempaan putken päähän ohjaaminen vaati enemmän tarkkuutta. Toki aina jos on vaan mahdollista onkin loogisempaa sijoittua itse sen putken suun lähelle, johon ollaan menossa. Täytyy tehdä samat harjoitukset puomilla ja putkella.

Kiki ja kepo

Lili sai taas mennä putkea. Sillä oli fleecehaalarit päällä, kun raukka on ohuessa karvassaan aika palelevainen. Ja toi haalari on melko ärsyttävä (lievästi sanottuna) pukea päälle, joten sitä ei ihan koko ajan viitsi olla pukemassa ja riisumassa.

Putken lisäksi Lili sai harjoitella häkissä olemista ja hengailemista. Sylissä ollessaan se kyllä tuppaa innostua Kikin palkkaamisesta. Harjoiteltiin myös leikkimistä eri leluilla. Lili leikkii tosi hyvin, mutta silloin tuli tiukka paikka kun viereiseltä puolelta kuului ison koiran haukku ja sitä piti vähän ihmetellä. Yleinen melu ei haittaa, mutta tuollaiseen yksittäiseen selvästi kuuluvaan ääneen se reagoi.

Päivällä käytiin metsässä ja vaikka oli aurinkoista, ei kännykällä oikein saanut kuvia..

Lili pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla metsään. Nätisti se kipitteli jälleen perässä ja ihmetteli Kikin vauhdikasta sinkoamista sinne tänne.. Ihmetystä aiheutti ainoastaan jäässä olevan puron ylittävä kapea lauta. Lili piippasi, eikä kävellyt suoraan mun perässä. Namin avustuksella se ylitti sillan, ja sitten mentiin siltaa pariin kertaan, ja se oli siinä. Ihan hyvä että välillä miettii mitä tekee ja kysyy multa mikä tää juttu on. Arvostan. Ei tartte aina asioita ratkaista itse. Kiki oli selvästi metsälenkin tarpeessa, vaikka se onkin päässyt lähes joka päivä niitylle juoksemaan. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin kunnon metsälenkki. Kiki ei periaatteessa välttämättä takkia olisi tarvinnut. Sillä on sen verran hyvä karva nyt. Toivon todella, että karva pysyy kiharana ja auki, eikä huopaannu. Jospa karvaan olisi tullut kaivattua karkeutta iän myötä. Saa nähdä. Kikin karva kun on tupannut huopaantumaan todella pahasti, vaikka olen sitä joskus koittanutkin aukoa. Jos se pääsee huopaantumaan sen ajeleminen on tuskaa. Ensin on pakko saksia pahimmat takut pois ennen kuin kone pystyy karvaan..