Ekat kisat kolmosissa ja mahtava fiilis!

Melkein talvi?

Sunnuntaina suunnattiin Lempäälään Tamskin kisoihin. Siellä oli myös russelimestaruudet, joihin treenikaveri oli menossa, joten oltiin ajoissa paikalla 2-luokkaa varten. Onneksi meidän hauvat osaa odottaa häkissä rauhassa. Muuten tollaset koko päivän kestävät kisareissut olis aika mahdottomia.

Mua tietysti jännitti ekat kolmosten kisat hirveesti! Sitten kun näin minien menevän ekana suoritettavaa hyppyrataa sain huokaista helpotuksesta. Rata ei vaikuttanut ollenkaan pahalta. Takaakiertoja siellä oli toki paljon, mutta ei mitään sellaista kohtaa, mistä ajattelisin että tsägällä selvitään.

Lähdin ekalle radalle hyvällä fiiliksellä. Tunnuttiin olevan molemmat hyvässä vireessä ja odotettiin innoissamme radalle pääsyä. Rata meni oikeastaan niin kuin olin suunnitellutkin. Sitä en tosin ottanut huomioon, että koska hallissa on niin kova meteli, niin eihän Kiki kuule mitään putkijarrusuhinaa. Siihen täytyy ehkä sitten tottua. Tosin Haun hallissa oli lauantaina kisat, joissa olin töissä ja siellä oli kyllä todella hiljaista.. Että siellä putkijarrun olisi kyllä kuullut. Olin todella tyytyväinen meidän suoritukseen. Toka vikalla esteellä halusin tehdä päällejuoksun, kun jotkut valssasivat ennen toka vikaa estettä. Ja se päälle juoksu toimi aivan moitteetta! Ei hävitty huipuille kuin muutamia sekunteja ja tää oli meidän eka rata kolmosissa! En kyllä olis uskonut että tehdään heti ekalla radalla nolla! Olin niin tyytyväinen. Todella kiva huomata, ettei ne kaikki radat ole mitenkään vaikeita ja että meidän taidot riittää aivan hyvin. Tai Kikin taidot kyllä riittää, enemmän se on mun vireestä ja mun luottamuksesta omiin taitoihini kiinni tehdäänkö onnistunut rata. Tultiin sijalle 9. /56. Ja siellä oli muutamia nollia meidän jälkeenkin. :) Aika kovassa seurassa oltiin. 

Esteiden nro 16 ja 17 välistä puuttuu yksi hyppyeste. En jaksanut lisätä.

Toka rata oli agirata, eikä siinäkään ollut mitään super pahoja ansakohtia. Takaakiertoja tällä radalla riitti oikein urakalla. Olin iloinen että pääsisin tekemään jopa kaksi kertaa mun tän hetkisen lempparin eli takaakiertopersjätön. Ennen radalle menoa sanoinkin että mulla on niin löysä fiilis, että miten saan oman vireen nostettua. Täynnä olevassa hallissa on pakko keskittää ajatukset Kikin huomion pitämisessä muhun, joten ei voi niin paljon riehua juuri ennen radalle menoa. Varsinkin kun tuolla oikein erikseen mainittiin että lelut  ja namit pitää sitten jättää radan ulkopuolelle. Olen tottunut pitämään lelun taskussa, jotta saan heti radan jälkeen palkattua. Olishan sen lelun toki voinut antaa jollekin ja pyytää viemään maaliin, jotta olis voinut just ennen rataa riehuttaa Kikiä. No nää on näitä juttuja joihin varmasti tulee rutiini kun kisaa enemmän.

Kuitenkin olin mielestäni ihan hyvässä vireessä radalle päästyämme. Toki nyt videota katsellessani huomasin että kontaktit oli melko hitaat, koska en itsekään juossut niin paljon eteen. (Edelleen puomin itsenäistäminen on käynnissä ja kirjoitan siitä pian.) Pääasia kuitenkin, että rata meni taas niin kuin olin suunnitellut. Ehdin hyvin molempiin peräkkäisiin takaakiertopersjättöihin ja muutkin kuviot meni hyvin. Kontaktit oli varmat. Toka vikalla esteellä rima tippui päällejuoksussa. Ehkä olin liian lähellä estettä tai sitten se oli työtapaturma. No kuitenkin, hieno vitosen rata tuli tehtyä! Ihanneaika näytti olevan aika tiukka. Meidän hitailla kontakteilla alitettiin ihanneaika 2,5 sekunnilla. Edelleen Kiki on niin hieno! Se on kyllä osoittanut tekevänsä just niin kuin sille on opetettu, joten loppu on sitten aivan musta kiinni! Tällä radalla vitosella oltiin sijalla 13/54. Ei paha sekään. Jos rima ei olis tippunut oltais tultu sijalle 5. Tällä radalla ei ollut kuin seitsemän nollaa, joten meidän vitoseen täytyy olla tyytyväinen.

Oli kyllä niin kiva kisata ja huomata, että me osataan! Me tehtiin hyvää yhteistyötä enkä mä tumpeloinut mitään tyhmiä mokia. Olen meihin molempiin hyvin tyytyväinen. :D Nyt sitten vaan pitää miettiä miten sitä talvella kylmällä haluaa kisata. Joissakin kisoissa käydään kyllä. Sitten ehkä talven aikana on Kiki sterilointikin edessä. Vaikka oli ihan mahtava päivä, niin oli se kyllä rankkakin. Koko reissuun meni 12 tuntia. Tänään käytiinkin sitten Kikin palauttavan aamulenkin lisäksi päivällä metsässä samoilemassa. Lisäksi Kiki oli onnekas kun pääsi viime yönä meidän sänkyyn nukkumaan. Se on erittäin harvinaista herkkua, sillä ne kerrat kun se on saanut nukkua meidän sängyssä on laskettavissa yhden käden sormilla.