Lili on nyt käynyt 3 ykkösten kisat. Ekoista kisoista jo kerroinkin.
Toisiin kisoihimme suuntasimme Janakkalaan. Sieltä ekalta hyppyradalta nolla ja luva! Video hyppyradasta
Kyseisellä radalla Lili oli tosi kuuliainen ja jopa vähän liikaakin kuunteli ohjeita.
Seuraava rata oli agirata ja siinä alussa Lili tuli esteen ohi. Selvästi se ei kisoissa hae tai lukitse esteitä samalla lailla kuin treeneissä. Mietin kovasti, että mennäänkö vielä kolmas rata, koska on nyt näyttänyt vähän siltä, että Lilillä kisoissa vire nousee liiankin kanssa ja sitten se ei jaksa enää keskittyä. Tokalla radalla oli jo tätä nähtävissä. Päätin kuitenkin, että päästään sen metsään juoksemaan välissä ja katsotaan, auttaako se jos saa vähän energiaa purettua.
No vika rata olikin sitten vielä pahempaa kaaosta! Keinu tokana esteenä oli pelottava ja sitten loppurata mentiinkin miten sattuu. Taisi päästä sylikyydillä pois.
5.12.15 oli Lilin kasvattajan järjestämä Caraydan-päivä. Siellä me osallistuttiin kahteen agitreeniin. Pidin treenihetket lyhyinä, koska illalla oli vielä epikset. Lili yllätti mut ja jaksoi kahdella episradalla kyllä keskittyä ja meni just niin kuin ohjattiin! Pikku virheitä multa, esimerkiksi ekalla radalla ajattelin hidastaa kepeillä, no Lilihän reagoi kuten se on opetettu - jos mä hidastan se hidastaa - ja tuli pois kepeiltä. Mutta olin niin iloinen, että raskaasta päivästä huolimatta se jaksoi keskittyä ja toimi kuten treeneissä! Videolla mentiin episrata toiseen kertaan, eri suuntaan. Olis vissiin pitänyt seisottaa puomilla hetki kauemmin ja vasta sitten vapauttaa, niin olisin saanut sen ohjattua putken toiseen päähän. :)
Treenatessa Lilin kepit on hyvät ja ollaan tehty jo aika vaikeitakin lähetyksiä. Lisäksi se kestää hyvin valssit, persjätöt ja irtoamiset kauemmas. Janakkalan kisoissa vire näkyi siinäkin, ettei se oikein malttanut keskittyä kepeille menoihin.
Tänään oltiin Hyvinkäällä NoDo hallilla kisaamassa. Nyt olin ilmoittanut meidät vain kahdelle agiradalle, koska kolme rataa oli selvästi aivan liikaa Lilille. Ekalla radalla taas hyvää menoa, mutta keppien ekan välin jälkeen ei aivan taipunut tokaan väliin. 5 vp tästä. Muuten tehtiin hyvää rataa ja saldoksi jäikin tuo 5 vp, jolla sijoituttiin 3. kahden nollan tehneen jälkeen. Mineissä oli hurjasti osallistujia, jotain n. 20 joka radalla. Rata oli muuten Anne Saviojan käsialaa ja siinä oli ihan ansaesteitäkin. Olen tyytyväinen että sain Lilin ohjattua sinne minne piti.
Toka rata olikin sitten vielä kiemuraisempi. Oikein ykkösten rata. Sai kääntää ja putkien jälkeen melkein joka kohdassa tehdä jarrua. Lisäksi kepeille piti tehdä pakkovalssi tai valssi.. No ajattelin et sinänsä ehkä meille helpompi lähestyminen, kun saa ainakin vauhtia otettua pois ja jos se auttaisi Liliä keskittymään. Tokalla hypyllä kävi selväksi, että homma lähtee taas lapasesta. Tokana esteenä muuri, ja Lili tuli sen ohi mun mukaan. Kyllä se treeneissä muurin hyppäisi matkalla. En oikein voinut jäädä muurille saattelemaankaan, koska sitten olisin ollut jatkosta niin paljon myöhässä. Kepeille päästiin suoran putken jälkeen hirveällä kaarratuksella. Keppien jälkeen tein takaaleikkauksen - ohjaus joka on Lilille todella tuttu - ja se ei lukenut sitä oikein. Siinä sitten viimeistään huomasi, että nyt on kyllä turha yrittää enää.. Pian se pääsikin sylikyydillä maaliin.
Tarvitaan siis paljon kisatreeniä edelleen! Mä en kyllä myönnä jännittäväni kisoissa, että en usko Lilin ottavan mun jännityksestä itseensä kierroksia. Ehkä se kokemuksen myötä malttaa kisoissakin tehdä samalla lailla kuin treeneissä. Tällä viikolla oli taas treeneissä hyvä ja malttoi kuunnella. Pakko uskoa että sama siirtyy kisoihinkin hiljalleen. Muutenkin kuin ekalle radalle..
Kisaamaan oli tarkoitus mennä jo muutama viikko sitten, mutta juoksut alkoivat sopivasti (not!) kisa-aamuna. Tänään sitten vihdoin koitti se päivä. Lili on muutaman viime viikon aikana osoittanut Niinun treeneissä, että sen kanssa saa jo tehdä tiiminä vaikeaa rataa ja yhteistyö on alkanut toimia! Toki pitää muistaa, ettei se ole konkari kuten Kiki ja tarvitsee tietyissä paikoissa selkeämpää ohjausta ja käskyjä esteille. Välillä sorrun siihen, että oletan senkin vaan poimivan esteet matkan varrelta kuten Kiki tekee. ;) On siinä mulla liian hyvä koira, tuo Kiki meinaan.
Ensimmäisen radan RIMAn kisoissa tuomaroi Jari Suomalainen, ja se tuomarimuutos olikin iloinen yllätys. Tiesin odottaa Jarilta eteneviä, kivoja ratoja. Ekalla radalla oletin vissiinkin ohjaavani Kikiä ja siitähän ihan itse ohjasin hyllyn, kun Lili ei ollutkaan lukinnut musta kauempaa putken päätä kuten oletin. Mutta oli niin tyytyväinen radan jälkeen. Lili teki hienosti kepit, keinun, aan ja puomin. Kepeillä vedätinkin rohkeasti, kun se on kerran sitä kestänyt hyvin treeneissä, eikä kisa-olosuhteissakaan näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Keinua jännitin ehkä eniten, mutta ei siinäkään mitään. Puominkin se meni ja jopa pysähtyi loppuun. Olin valmis keinulla ja puomilla keskustelemaan pysähtymisestä, mutta ei tarvinnut. Hieno pieni!
Tokalla radalla vaihtui tuomari, mutta Johanna Wurtrich teki myös kivan agiradan. Uskalsin jo luottaa siihen, että keinut sun muut Lili tekee hienosti. Aan jälkeinen kielto taisi mennä tällä kertaa Lilin kokemattomuuden piikkiin, kun se kiersi muurin. Otettiin muurikin ja sitten jatkettiin loppuun. 5 vp ja toinen sija tällä radalla, joten päästiin palkinnoillekin.
Vikalla eli hyppyradalla homma lähti ihan lapasesta ja Lilin tullessa putkesta ulos se vaan sinkosi minne sattuu. Koitettiin jatkaa matkaa, mutta homma hajosi ihan täysin. Taisi jäädä looppi päälle Lilille. ;) Poimin sen sitten syliin ja käveltiin maaliin. Se on treeneissäkin välillä tuollaisessa mielentilassa, niin silloin pitää homma pysäyttää, kun sillä vaan vauhti kiihtyy, mutta aivotoiminta hidastuu. Kaksi hienoa rataa se teki, joten ihan ymmärrettävää ettei vielä keskittyminen riittänyt kolmannelle radalle.
Olen tosi tyytyväinen kisadebyyttiin! Kisakirjaan ei tullut merkintöjä, mutta tästä on hyvä jatkaa!
Ps. Kiki ja Lotta kisasivat eilen HSKH:n kisoissa kolme starttia saaden ekalta radalta nollan! Sillä sija 6. jostain n. 45 lähtijästä. Kaksi muuta rataa hylättyjä.
Ahkerasti ollaan kyllä treenattu, vaikka blogiin asti ei ole mitään kantautunutkaan. Meidän viikko-ohjelma koostuu maanantain itsenäisistä treeneistä Sporttiksella, tiistaina edelleen tuplatreenit Purinalla niin, että Kiki treenaa ensin kimppiksessä ja Lili sen jälkeen valmennusryhmässä. Torstaina on Niinun treenit, joihin olen nyt rytmityskurssin loputtua ottanut vuoroviikoin kummankin. Nyt täytyy heti alkuun kertoa, että Lili on selvästi saanut ahaa-elämyksen keppien suhteen, kun olen sitkeästi panostanut keppien treenaamiseen. Tiistaisin olen pyrkinyt tekemään ennen Kikin treeniä Lilin kanssa keppejä ja vielä Lilin oman treenin lomassakin on aina tilaisuuden tullen keppejä tehty. Maanantaisin Sporttiksella saatiin keppitreenit kunnolla käyntiin parin kerran jälkeen, kun pienen totuttelun jälkeen Lili hyväksyi ohjurit. Purinalla käytin verkkoja. 2by2-treeni jäi siihen, että kun olisi pitänyt tehdä 6 + 6 sarjoissa keppitreeniä, niin Lilihän ei kestänyt apupalkkaaja. Sen vuoksi päätin joskus syyskuussa ottaa verkot käyttöön.
Kiki
Muutama viikko sitten käytin yhdet Niinun treenit keppien ja keinun treenaamiseen. Silloin päästiin ensimmäistä kertaa tekemään 12 keppiä ilman mitään apuvälineitä! Sillä kerralla aloitettiin 5 verkolla ja yksi kerrallaan otettiin ne pois. Tämä oli siis 8. lokakuuta. Silloin päätin, että tästä eteenpäin tehdään keppitreeniä aina kuin mahdollista. Reilu viikko sitten totesin, että suurin ongelma Lilin kepeissä on vire. Kun sillä vire nousee (ja se on aina agilityssä todella korkea), niin se ei malta. Lilin tyyli on se, että kun väsyttää ja kierrokset nousee, niin ainakaan vauhti ei hidastu. Järki ei silloin paljon päätä pakota. Tulin siihen tulokseen, että mun on turha sitä rauhoitella ja koittaa rauhoittelun jälkeen sujuisivatko kepit, koska se tulee aina olemaan korkeassa vireessä, joten sen on opeteltava tekemään kepit siinä vireessä. Otin verkot ja ohjurit alkuun ja loppuun. Viime maanantaina se teki joka kerta kepit oikein ja lisäsin omaa juoksuvauhtiani. Ohjuri oli enää ensimmäisessä välissä tukemassa. Tänä viikonloppuna tehtiin ilman apuvälineitä ja hieman oli taas hakemista. En silti rauhoitellut Liliä, vaan kokeiltiin uudestaan ja se kyllä korjasi sitten tekemistään. Video on viime maanantailta.
Keinun kanssa menee joka toinen kerta hyvin, joka toinen kerta keinu on vähän jännempi. Lili on niin nössö, että keinu tulee varmasti olemaan sille vähän jännä juttu vielä tovin. Huomasin kyllä, että Purinalla ja muualla hiekkapohjalla keinu on helpompi sille. Keinonurmella keinu on selvästi jännempi. Olisiko kovempi pamaus syynä. Keinonurmella ollaan toki muutenkin Lilin kanssa vähemmän treenattu. Onneksi nyt on Sporttiksella treenit, niin tulee siellä tehtyä. Puomin kanssa Lilillä on edelleen vähän miettimistä aluksi vieraassa paikassa, vaikka itse puomi olisi sellainen mitä ollaan jossain muualla tehty. Jännitys näkyy vauhdin hidastamisena ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla se sitten menee hyvällä vauhdilla, mutta saattaa unohtaa pysähtyä ;). Aan kanssa ei sen sijaan ole koskaan (vielä) ollut mitään ongelmia. Se mennään aina täysiä!
Nyt ollaan siinä pisteessä, että uskalsin ilmoittaa Lilin ekoihin virallisiin kisoihin! Jännän äärellä ollaan! Lili ei varmasti ole yhtä valmis kisoihin, kuin Kiki oli aikanaan vähän yli kaksi vuotta sitten. Mutta nyt kun osaan itse vähän jotain, niin mennään testaamaan osaamistasomme kisoihin ja mietitään sitten treenin kohteita. Lilin kanssa kun muutenkin kaikki on niin paljon haastavampaa. Vauhtia ja itsenäisyyttä radalla on hurjasti enemmän, joten siellä ei ohjaaja ehdi miettiä pelastelukuvioita, kun tilanne on jo mennyt. Sitten kun kaikki osuu kohdilleen on fiilis mitä mahtavin!
Lili täytti muuten 2-vuotta 17.10. Tässä pieni video kovin aikuisesta Lilistä ;)
Ja perään viimeinen rytmityskurssin treeni. Siinä sitä mentiin! Niin pieniin rytmityksiin Lili reagoi, ettei niitä aina edes tajuaisi tehdä, vaikka ovatkin tarpeellisia.
Kikin kanssa kisattiin lokakuun alussa Kouvolassa. Ei tullut viimeistä agisertiä, koska ekalla radalla luulin ilmeisesti ohjaavani Liliä, jota tarvitsee hieman selkeämmin kääntää. Kiki on nyt niin kiltissä moodissa, että siitähän tuli kielto. 5 vp ekalta agiradalta. Ekalla radalla sillä ei ollut mitään aikomustakaan pysähtyä puomin kontaktille. Tokalla agiradalla käskytin Kikiä pysähtymään puomille vahvemmin ja se ryökäle otti oikein kauniin loikan kontaktin yli, joten siitä 5 vp. Viimeinen hyppyrata nollalla, mutta se oli kyllä niin surkeaa ohjausta, joten sillä nollalla ehkä sija 5/30 tai jotain. Kikin puomia on nyt syksyllä hiottu ja sitä on palkattu puomin alastulolta joka kerta. Silti se Kouvolassa oli sitä mieltä, että kisapuomi on aivan eri asia, eikä sinne tule pysähtyä ;). Jatkamme siis puomitreeniä.
Eilen Lotta ja Kiki pääsivät ekaa kertaa yhdessä kisoihin. Lotta kokeili kerran treenata Kikin kanssa ja totesi miten kiltti ohjattava Kiki on. No niin on! <3 Lupasin joku aika sitten Lotalle Kikin kisakaveriksi, kun Kikihän kyllä tykkää mennä muidenkin kanssa. No kisoissa Kiki olikin sitten hieman hämmentynyt, kun Lotta vei sen lähtöön. Niiden lähtöpaikaksi oli arvottu numero 1. joten Kiki ei varmasti edes tajunnut pääsevänsä radalle, kun siellä ei ollut edellistä koirakkoa. Kiki vain etsi katseellaan mua. Ekalla radalla meni hyvin siihen asti, että tuli pieni stiplu (josta HYL) ja siinä kohtaa Kikin ote hieman herpaantui. Hienosti jatkoivat loppuun asti. Oltiin sovittu, että puomille ei ole pakko pysähtyä, voi tehdä nopean vapautuksen, mutta jos loikkaa törkeästi se on sylikyyti. Ekalla radalla puomi oli ok, joskin siinä näkyi vielä Kikin hämmenys ohjaajan vaihdoksesta johtuen. Mutta ei loikannut.
Tokalle radalle Kiki lähti jo vähän paremmin, mutta hylky tuli, kun Kiki löysi yhden ylimääräisen esteen. Loppusuoralla Kiki ei uskaltanut edetä kuten mun kanssa, vaan katsoi Lottaa joka hypyn jälkeen, että ootko nyt varma?! Kiltti koira.
Viimeisellä radalla Kiki oli jo oma itsensä ja antoi haukkumalla palautetta Lotalle, kuten mullekin antaa. Valssit oli vähän myöhässä niin siitä sai Lotta kuulla! :D Kolmanneksi viimeiselle esteelle asti nollaa, mutta sitten hypylle vähän huono ohjaus ja Kiki hyppäsi saman hypyn takaisin. Puomi oli taas hyvä. Juteltiinkin, että koska puomi on toka vika, niin voisi omalla liikkeellä vähän hidastaa, ettei vedätä ihan täysiä. Tosi hienoa, että vikalla radalla yhteinen sävel ja luottamus alkoi löytyä. Onhan siinä aina opettelemista, kun koirakko aloittaa yhdessä tekemisen.
Aloitetaan siitä, että Agirodun jälkeen kisattiin muutamat kisat Kikin kanssa ja saatiin nollat kasaan. Nyt on siis niin sm- kuin kiristetyt mm-karsintanollat plakkarissa ja piirinmestaruuskisoissa tuli vielä parit ylimääräiset kaupan päälle. Agirodussa saatiin tuplanolla. Sen jälkeen Porvoon kisoissa meidän ensimmäinen triplanolla, joista hyppärinollalla toinen hyppyserti! Noissa kisoissa myös niin tärkeä voitto! Seuraavana päivänä Lohjan kisoissa kepit eivät löytyneet kahdella radalla avokulmasta (toiselta radalta HYL ja toiselta 5 vp), mutta onneksi yhdellä radalla oli umpikulma kepeille, joten yksi nolla ja tässä vaiheessa kuudes nolla meille.
Porvoon triplanolla
Lohjan nolla
Tämän jälkeen olikin monta viikkoa kisataukoa ja ohjatut treenit pyörähtivät käyntiin. Tiistaisin Kiki treenaa ensin HAUn kimppiksessä ja heti perään on Lilin valmennusryhmän treenit. Torstaina on toinen tuplatreenipäivä, kun Kiki treenaa ensin Niinun opissa Niinun hallilla ja heti perään Lili on Teemun rytmityskurssilla. Rytmityskurssi on 7 kertaa joista jo 4 kertaa on käyty. Tiesin että Teemun rytmityskurssi on juuri sitä mitä me Lilin kanssa tarvitaan. Teemu on aivan loistava ope takomaan oppilaansa päähän miten ne kiihdytykset, jarrutukset ja suunnanmuutokset tulee tehdä. Edellä mainitut kolme asiaa muodostavat rytmityksen. Hiljalleen olen oppinut MISSÄ kohdassa ja MILLä voimakkuudella rytmityksiä tulee tehdä. Ja Lilihän reagoi niihin nyt aivan todella hienosti! Poissa on se kesän Lili, joka viiletti tukka tuubilla kohti horisontissa siintäviä esteitä. Nyt olen saanut sen jopa kieltämään esteelle, kun olen rytmittänyt liian aikaisin! Lilin kohdalla tämä on vain hyvä asia. Pitänee yrittää kerätä videomateriaalia näistä hienoista pätkistä.
Elokuun puolivälin paikkeilla oltiin Lilin ja siskonsa Niksin (omistajineen) kanssa Espanjanvesikoiraharrastajien kesäleirillä. Siellä päästiin aksaamaan, tekemään nenähommia (niissä Lili oli tosi hyvä!) ja harrastamaan rally-tokoa.
Aksat on koottu tähän. Kyllä me jo välillä mennään samaan suuntaan (sinne minne mä haluan. )
Tässä vielä heinäkuussa kuvattu 6 kepin suoritus.
Lilin kepit ovat nyt siinä vaiheessa, että vaihdoin 6 kepin 2by2 opettelun jälkeen verkkokepeille. 2by2 -menetelmällä pitäis päästä harjoittelemaan useasti ja nyt meillä on ollut lähinnä ohjattuja treenejä. Verkoilla pystyttiin ottamaan kepit jo radallekin mukaan. Nyt olisi tarkoitus häivyttää verkot sukkelaan pois ja opettaa keinu valmiiksi, niin sitten oltaisiin kisavalmiit. Pitänee ottaa jotkut kisat tavoitteeksi..
Elokuun lopussa kisattiin Kikin kanssa HAUn seuramestaruudesta sijoittuen 3. sijalle. Vain voittaja palkittiin, joten ei palkintoja meille sen suhteen. Muuten saatiin kyllä 3. sijan palkinto ihan normaalisti siitä luokasta. Kaksi muuta rataa hyllytettiin kun ohjaaja ei ihan tainnut olla kartalla. Mutta tuo oli siis se viimeinen nolla arvokisoja varten.
Nyt päästään vihdoin asiaan eli piirinmestaruuskisoihin. Joukkueradalle startattiin 1. HAUn 1. medijoukkueessa. Meillä ei ollut ollenkaan minijoukkuetta, joten tästä syystä kaksi medijoukkuetta. Ja medejähän meidän seurassa riittää.. Mulle ja Kikille tasainen nolla. Vähän taas oli oma ohjaus haparoivaa, mutta riittävää Kikille. Muille joukkueenjäsenille 10 vp, nolla ja ankkurille 5 vp, joten tulos 5 vp ja se riitti hopealle!
Medien yksilöPiirM -ratoja saatiinkin odotella. Ekalla radalla oli paha ansaputki. Lähdettiin 9. ja ehdin nähdä että se putki söi koiria.. Päätin että teen kaikkeni jotta selvitään virheittä putkesta eteenpäin. Seisotin Kikiä hetken puomilla ja olin valmis karjumaan - eli karjuin sille ja sain sen kääntymään pois putkesta. Jos se olisi lukinnut putken jo monta estettä aiemmin ei se olisi sieltä pois kääntynyt. No nyt kääntyi ja nollahan se oli! Tämän radan aika riitti sijaan 5. Olikohan siinä sitten 7 tai 8 nollaa, joten tiesin, että hyppärinollalla voitaisiin päästä palkintopallille koko skabassa, vaikka suhtauduinkin asiaan skeptisesti. Olen onneksi hyvin saanut vastaavissa tilanteissa keskityttyä vain siihen rataan, jota ollaan menossa tekemään, enkä yhtään ajattele että nyt voidaan päästä palkinnoille. Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Hyppäri olikin paljon sujuvampi ja kivempi kuin agirata, joten nollahan se oli! Loppusuoralla sai oikein valssata kolmeen kertaan ennen maalihyppyä.
En lähtenyt yhtään spekuloimaan, että mihin tuplanolla riittää, koska tiesin radan helppoudesta johtuen siinä tulevan paljon nollia. Toki arvelin, että koska oltiin sijalla 5 agiradalla, niin tuskinpa siitä huonommaksi sijoitus menee, koska Kikin nopeus varmaankin riittää samaan suhteessa kuin agiradalla edellä olevien. Ja suurin osahan oli siis jo pelannut itsensä pois piirinmestaruustaistelusta. Kun tuloksia luettiin ja kuulin Satun ja Javan tulleen kolmanneksi oli aivan varma että meidän sijoitus oli yhteistuloksissa 4. Satu ja Java olivat ennen meitä agiradalla ja yleensä Java on inan nopeampi Kikiä. Yllätyksekseni me saatiinkin nousta 2. pallille! Oltiin molemmilla radoilla 5. ja sehän riitti sitten hopeaan. On se Kiki aika pätevä ja toisinaan ohjaajakin hoitaa hommansa. :D Ja sehän oli sitten toinen triplanolla! Senkin tajusin vasta kisojen jälkeen. Nyt palkittiin tasainen puurtaminen - aina ei tartte olla se nopein! 1. sijalle tulivat oikeutetusti Sanni ja Goa ja kuten jo mainitsin Satu ja Java 3. sijalle.
Saa nähdä koska tämä meidän hyvä tiimityö alkaa rakoilla. Nyt nautitaan siitä!
Helteinen agirotu takana.
Lauantaina startattiin Kikin kanssa kotoa klo 07.00. Koukattiin Vantaan kautta ja haettiin kyytiin toinen Espanjanvesikoira omistajineen. Siksi Lili sai jäädä kepon kanssa kotiin. Paikan päällä oli asiat hyvin, sillä häkit saatiin laittaa tuttujen telttaan, joka oli vieläpä varjossa! Ah mikä ihana suoja auringon porottaessa koko päivän täydeltä terältä.
Pieni kisa- ja treenitauko aiheutti ehkä normaalia enemmän jännitystä. Hyvällä fiiliksellä lähdin radalle. Tällä hetkellä on vaan niin kivaa mennä Kikin kanssa koska me ollaan tiimi! Avo-sm karsintaradalta tehtiin nolla, jossa kyllä puomin ja aan kontaktit olivat aika hilkulla.. Oikein kisakontaktit ;).
Starttaajia oli 113 ja me tultiin sijalle 5. Ei ollenkaan huono paluu kisakentille. Samalla tuo tulos takasi meille paikan avo-sm finaaliin.
Finaaliin lähdettiin kaikki tai ei mitään -asenteella ja niinhän siinä kävi, että hätiköin pakkovalssin ja siitä sitten HYL Kikin poimiessa väärän hypyn. Tiesin ettei pitäisi hätäillä, mutta jos taas olisin jäänyt kökkimään pakkovalssiin en olisi kerennyt jatkoon. No tulevaisuudessa kuitenkin tehdään ne pakkovassit loppuun asti! Loppurata tehtiin sujuvaa puhdasta rataa. Kovin montaa tulosta ei tuolla finaaliradalla tainnut tulla.
Launtaina oli ihan tajuton helle! Onneksi Kiki juo Fitdogin energiajuomaa ja sitä se nytkin sai joka välissä. Metsän siimekseen pääsi varjoon kävelylle ja lisäksi viilensin Kikiä käyttämällä sitä ammeessa, mistä se ei kyllä tykännyt. Ilmeisesti täysin eri asia kuin uiminen :D. Varjossa oltiin aina kun mahdollista. Itseänikin pakotin tankkaamaan vettä ja limua ja pakkohan oli jotain syödäkin vaikkei tehnyt mieli.
Pitkän päivän päätteeksi oli vielä Anne Saviojan agilityrata. Siihen sitten yritin tsempata itseäni. Lämmittelin kyllä jalkoja liikkeelle, mutta ei ne enää radalle liikkuneet yhtä ripeästi kuin yleensä. Hyvää rataa tehtiin, joskin yhdessä kohdassa Kiki pelastaa, kun ne mun jalat ei tosiaan liikkuneet. Yllätyksekseni näillä kuvioilla sijoitus 3/81! En uskonut ajan riittävän sijoitukseen sillä ei pystytty (minä en pystynyt) parhaaseen suoritukseeni ja puomikin otettiin tarkasti. Illalla odotettiin tuloksia ja ne ilmestyivätkin seinälle, mutta eivät kuuluttajalle joka oli pitkään sitä mieltä että odotellaan tuloksia..
Kotimatkalle pääsin vähän vaille yhdeksän illalla.
Lauantaista jäi niin hyvä fiilis! Tajusin päivällä jonkun kanssa keskustellessani, että enää ei ole juurikaan ansaesteitä, koska me ollaan nyt tiimi! Toimitaan yhteen! Mä tiedän miten ohjata ja rytmittää ja Kiki lukee mun ohjausta ajatuksen lailla. Se on jännä tunne. Huomaan miettiväni ansakohtia ennen rataa, mutta radalla kaikki vaan toimii! <3 Lisäksi Kikihän myös paikkailee mun virheitä kuten yllä olevasta videosta voi katsoa. En tiedä kuinka kauan tälläinen fiilis voi jatkua, vai voiko tämä tästä edelleen kehittyä kun yhteisiä kokemuksia on takana yhä enemmän ja enemmän. Toivottavasti tämä on vasta alkua!
Sunnuntaina olivat vuorossa joukkueradat. Kikin joukkue starttasi ennen Lilin joukkuetta, mikä oli mulle hyvä. Ensin tuttua ja turvallista menoa, sitten tykitystä minne sattuu. Kikin joukkueessa oli kaksi Lilin puolisiskoa (sama emä) ja lisäksi Bablo. Hyvää suoritusta kaikki tekivät, mutta jokaisella vähintään yksi rima alas. Ei me uskottu noilla virheillä sijoitukseen. Kotimatkalla facen kautta sai kuulla, että oltiin voitettu! 25vp ja sillä voitto! Puolet joukkueesta oli pokkaamassa palkintoja. Saan jälkitoimituksena pokaalin, lelun ja 13 kg ruokasäkin. Heh! Ruokasäkin lahjoitan tutun koiralle, samoin ne pari pienempää säkkiä joista Kiki voitti toisen lauantaina ja toisen sain.
Alo radalla oli kepit. No sehän oli kiva, koska eihän Lili osaa keppejä, ei myöskään Ica jonka kanssa juoksin radan myös. Alo-joukkueessa saa olla yksi kisaava koira ja se oli meillä Börje, joka toki osasi kepit. Niksikään ei vielä ole keppien kanssa kisavalmis, joten 3/4 ei osannut keppejä. Suunnitelma oli siis kerran "kokeilla" keppejä ja sitten jatkaa. Toki noiden mun ohjattavien kanssa oli muutenkin suuri kysymysmerkki se ohjautuvuus. Ne kun voi singota täysiä minne vaan :D. Lilin kohdalla on panostettu vauhtiin, muttei olla vielä tehty vaikeita ratoja ja sehän ei käänny kun tykittää suoraan!
Lopputulos videolla.
Hauskaa meillä oli! Vähän tarvitaan vielä treeniä.
Junnujen mielestä parasta saattoi kuitenkin olla lopun jäähkälenkki syystä että:
Metsästä löytyi muutama kuraoja.
Perhepotretissa vasemmalta Ica, Lili, äiti-Dia, Börje ja Niksi.
Viikko vierähtänyt sm-kisoista. Hyvä fiilis jäi mun ja Kikin ensimmäisistä yksilösuorituksista. Me tehtiin meidän tasoista suoritusta. Perjantain lämmittelykisoista 5 vp puomin alastulolta ja puomihan on edelleen mun makuun liian hidas, vaikka sitä on työstetty. Treeneissä se on nopeutunut, mutta kisoissa ei. Jäänee edelleen ensi talven projektiksi tuo puomin työstäminen. Tänä talvena en sille ehtinyt niin paljon tehdä kuin olisin toivonut.
Meidän matka Ouluun alkoi viime viikon torstaina yöjunalla Pasilasta klo 22.00. Ajoimme auton junaan ja sitten menimme asemalle odottelemaan junaa. Junan hytti oli juuri niin tilava kuin voi kuvitella. Kerrossängyt ja siinä se. Koirat tykkäsivät kun pääsivät viereen nukkumaan.
Oulussa saatiin tovi odotella auton purkamista junasta ja totesimme heti, että on kylmä! Onneksi fb:n kautta oli tullut vinkkiä että kannattaa varautua. Ei muuten ollut kunnon talvitakki, pipo, hanskat ja mitä näitä nyt on turhaan mukana.
Radisson Blussa olivat niin ystävällisiä, että saatiin huone jo ennen kymmentä! Otettiin tirsat ja päästiin iltakisoihin hyvissä voimissa! Kaikkea säätöä niissä iltakisoissa sitten olikin. Muistin meidän numeron väärin ja sen vuoksi hyppyradalla vuoro meni ohi. En edes kysynyt olisiko saanut mennä myöhemmin, sillä oli vielä agirata jäljellä ja olin päättänyt, että jos eka rata menee hyvin jätän toisen väliin. Nyt piti sitten panostaa siihen agirataan. Jos joku viimeisen postauksen videot katsoi, niin huomasi että agiradalla ylimääräinen koira tulee radalle meidän ollessa loppusuoralla. Se oli mulle tuttu koira, pentu ja katsoin että Kiki jatkoi pujottelua, joten päätin että menemme maaliin ja sitten häädän koiran pois. Kiki ei pienestä hätkähdä, mutta kysyin silti tuomarilta saammeko mennä uudestaan tuon hässäkän vuoksi. Siihen tuomari ei antanut lupaa, mutta suostui lopulta siihen, että saamme mennä loppusuoran. Halusin päästä palkkaamaan Kikin radan jälkeen normaalisti, kun se kuitenkin jähmettyi mun häätäessä toista koiraa radalta pois. Yleensä en pääse koiria häätämään sillä Kiki on kärppänä tekemässä sen. Toivottavasti Kikille jäi fiilis, että agilityradalla saa edelleen tehtä täysillä eikä tarvitse kuikuilla tuleeko joku sen radalle.
Videot kisoista edellisessä postauksessa.
Joukkueilmoittautumisen sain hoidettua jo perjantaina, joten lauantaina ei ollut kiire muuten paitsi katsomaan ensimmäistä joukkueemme lähtijää. Meillähän oli Fitdog Agilityteamin nimeä kantava joukkue ja sitä kautta olimmekin toisillemme tuttuja. Annelle ja Ticolle 5 vp kiellosta harmillisesti. Muuten meni tosi hyvin. Seuraavina lähtivät Tiina ja Wilma, joille HYL ohjaajan muistikatkoksen vuoksi. Kolmantena lähtivät Kirsi ja Temppu, joille 5 vp kiellosta kun ennen puomia ohjaaja oli eri paikassa kuin oli ajatellut. Ankkureina mulle ja Kikille tuli lisäjännitystä kun omaa vuoroa piti kytätä, sillä ankkurit lähtevät käänteisessä järjestyksessä. Me olimme sijalla muistaakseni 30 kun yhteensä 63 joukkuetta, eli meidän vuoro puolessa välissä. Ehdimme hyvin lämmitellä ja hengailla ja kytätä omaa vuoroa. Ehkä 10 koirakkoa ennen aloin miettiä että miten ne 3 ekaa hyppyä ovat, mielikuvissa muistin oman linjani mutten tarkkaan miten koiran linja sijoittuu hyppyihin nähden. Siinä sitten kävin vilkuilemassa esteiden linjat ja tein mielikuvaharjoitteita. Psyykkisestä valmennuksesta on jäänyt mieleen se, että näkisi mielikuvaharjoitteissa tekemisensä ikään kuin olisi paikalla, ei videolta katsottuna kuten olen tottunut tekemään. Nyt kertasin rataa niin että mihin olen sijoittunut, miten näen Kikin, miten itse liikun jne. Karsinassa omaa vuoroa odotellessa en halua katsoa yleisöön tai bongailla tuttuja, keskityn vaan muhun ja Kikiin. Radalla ollessani muu maailma on toissijainen enkä näe enkä kuule mitään ylimääräistä. Ankkurin paikka on kyllä mahtava, sillä kaikki yleisö on kerääntynyt katsomaan. Me tehtiin hyvä nolla ja puomi otettiin nyt tarkasti, sillä en halunnut toistaa perjantain 5 vp puomilta. Oli niin kivaa kun joukkuekaverit ja parit tutut tulivat kehumaan hienosta suorituksesta. Joukkueemme sijoitus oli 18/63.
Sunnuntaina yksilökisoissa meidän lähtövuoro oli 3. ryhmässä, mikä oli aika sopivasti. Ehdin katsoa 2 ryhmää, joten tiesin jo mitkä ovat ansoja ja mitkä ohjausvalinnat todennäköisesti tekisin. Tietenkin ohjausvalintoja hiotaan vielä radalle päästessä kun näkee oikeasti esteiden välit ja miten koiraa pystyy linjaamaan. Tiesin, että rata on tehtävissä vaikkei se liian helppo olekaan. Parin tutun kanssa puhuttiin, että sehän on aivan kuin Juha Oreniuksen tekemä rata. Välillä edetään ja välillä koira pitää olla tiukasti hallinnassa. Pahin ansa meille oli keskivaiheilla oleva serpetiini, jonka vieressä ansaputki. Päätin vaan ottaa Kikin tiukasti haltuun enkä päästää sitä selkäni taakse karkaamaan putkeen. Ja sehän toimi! Harmillisesti rima tippui, vissiin ohjasin vähän varovaisesti koska Kikillä ei ole tapana tiputella. Hyvä aika tuli ja jos rima olisi pysynyt oltaisiin kirkkaasti päästy finaaliin. Riman tippumisen jälkeen rentouduin itse ja ohjasin taas rohkeasti. Olen niin tyytyväinen tähän suoritukseen. Kiki teki kaiken niin kuin osaa - kepeillä irtosin paljon ja nyt viimeistään tuli todettua että kisoissakin kepeillä se kestää kaiken. Talvellahan tämä ei ollut mikään itsestäänselvyys.
Sunnuntain loppupäivän saikin sitten keskittyä muiden ratojen katselemiseen ja finaaleissa fiilistelyyn. Maailman paras kepo hoiti tehtävänsä mallikkaasti, eikä mun tarvinnut enää jäähdyttelylenkin jälkeen lenkittää koiria, vaan hän hoiti ne loppupäivän. Lili pääsi katsomoon finaalien ajaksi. Hirveän väsyttävää näytti finaalien katsominen sille olevan kun silmät vaan luppas. :D Ei se ainakaan stressannut melusta.
Kiki on saanut tämän viikon levätä. Lili taas pääsi viikolla parina päivänä treenaamaan ja se on kyllä nyt lähtenyt aivan lapasesta! Irtoaa kyllä. Ohjaajafokus on seuraava harjoiteltava asia. Kepit aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa. Mökillä koitin tehdä harjanvarsilla, mutta Lilin mielestä ne olivat aivan eri juttu.. Noh jatketaan harjoittelemista oikeilla 2by2 -porteilla. Muuten puomin ja aan suhteen hyvä fiilis. Puisella aalla teki hyviä osumia, joten en vielä ole kaivamassa boxia aan harjoittelun avuksi. Keinuakin se on jo tehnyt ilman vauhdin hidastusta. Kepit vielä niin sitten kisaamaan!
