Meidän matka Ouluun alkoi viime viikon torstaina yöjunalla Pasilasta klo 22.00. Ajoimme auton junaan ja sitten menimme asemalle odottelemaan junaa. Junan hytti oli juuri niin tilava kuin voi kuvitella. Kerrossängyt ja siinä se. Koirat tykkäsivät kun pääsivät viereen nukkumaan.
Oulussa saatiin tovi odotella auton purkamista junasta ja totesimme heti, että on kylmä! Onneksi fb:n kautta oli tullut vinkkiä että kannattaa varautua. Ei muuten ollut kunnon talvitakki, pipo, hanskat ja mitä näitä nyt on turhaan mukana.
Radisson Blussa olivat niin ystävällisiä, että saatiin huone jo ennen kymmentä! Otettiin tirsat ja päästiin iltakisoihin hyvissä voimissa! Kaikkea säätöä niissä iltakisoissa sitten olikin. Muistin meidän numeron väärin ja sen vuoksi hyppyradalla vuoro meni ohi. En edes kysynyt olisiko saanut mennä myöhemmin, sillä oli vielä agirata jäljellä ja olin päättänyt, että jos eka rata menee hyvin jätän toisen väliin. Nyt piti sitten panostaa siihen agirataan. Jos joku viimeisen postauksen videot katsoi, niin huomasi että agiradalla ylimääräinen koira tulee radalle meidän ollessa loppusuoralla. Se oli mulle tuttu koira, pentu ja katsoin että Kiki jatkoi pujottelua, joten päätin että menemme maaliin ja sitten häädän koiran pois. Kiki ei pienestä hätkähdä, mutta kysyin silti tuomarilta saammeko mennä uudestaan tuon hässäkän vuoksi. Siihen tuomari ei antanut lupaa, mutta suostui lopulta siihen, että saamme mennä loppusuoran. Halusin päästä palkkaamaan Kikin radan jälkeen normaalisti, kun se kuitenkin jähmettyi mun häätäessä toista koiraa radalta pois. Yleensä en pääse koiria häätämään sillä Kiki on kärppänä tekemässä sen. Toivottavasti Kikille jäi fiilis, että agilityradalla saa edelleen tehtä täysillä eikä tarvitse kuikuilla tuleeko joku sen radalle.
Videot kisoista edellisessä postauksessa.
Joukkueilmoittautumisen sain hoidettua jo perjantaina, joten lauantaina ei ollut kiire muuten paitsi katsomaan ensimmäistä joukkueemme lähtijää. Meillähän oli Fitdog Agilityteamin nimeä kantava joukkue ja sitä kautta olimmekin toisillemme tuttuja. Annelle ja Ticolle 5 vp kiellosta harmillisesti. Muuten meni tosi hyvin. Seuraavina lähtivät Tiina ja Wilma, joille HYL ohjaajan muistikatkoksen vuoksi. Kolmantena lähtivät Kirsi ja Temppu, joille 5 vp kiellosta kun ennen puomia ohjaaja oli eri paikassa kuin oli ajatellut. Ankkureina mulle ja Kikille tuli lisäjännitystä kun omaa vuoroa piti kytätä, sillä ankkurit lähtevät käänteisessä järjestyksessä. Me olimme sijalla muistaakseni 30 kun yhteensä 63 joukkuetta, eli meidän vuoro puolessa välissä. Ehdimme hyvin lämmitellä ja hengailla ja kytätä omaa vuoroa. Ehkä 10 koirakkoa ennen aloin miettiä että miten ne 3 ekaa hyppyä ovat, mielikuvissa muistin oman linjani mutten tarkkaan miten koiran linja sijoittuu hyppyihin nähden. Siinä sitten kävin vilkuilemassa esteiden linjat ja tein mielikuvaharjoitteita. Psyykkisestä valmennuksesta on jäänyt mieleen se, että näkisi mielikuvaharjoitteissa tekemisensä ikään kuin olisi paikalla, ei videolta katsottuna kuten olen tottunut tekemään. Nyt kertasin rataa niin että mihin olen sijoittunut, miten näen Kikin, miten itse liikun jne. Karsinassa omaa vuoroa odotellessa en halua katsoa yleisöön tai bongailla tuttuja, keskityn vaan muhun ja Kikiin. Radalla ollessani muu maailma on toissijainen enkä näe enkä kuule mitään ylimääräistä. Ankkurin paikka on kyllä mahtava, sillä kaikki yleisö on kerääntynyt katsomaan. Me tehtiin hyvä nolla ja puomi otettiin nyt tarkasti, sillä en halunnut toistaa perjantain 5 vp puomilta. Oli niin kivaa kun joukkuekaverit ja parit tutut tulivat kehumaan hienosta suorituksesta. Joukkueemme sijoitus oli 18/63.
Sunnuntaina yksilökisoissa meidän lähtövuoro oli 3. ryhmässä, mikä oli aika sopivasti. Ehdin katsoa 2 ryhmää, joten tiesin jo mitkä ovat ansoja ja mitkä ohjausvalinnat todennäköisesti tekisin. Tietenkin ohjausvalintoja hiotaan vielä radalle päästessä kun näkee oikeasti esteiden välit ja miten koiraa pystyy linjaamaan. Tiesin, että rata on tehtävissä vaikkei se liian helppo olekaan. Parin tutun kanssa puhuttiin, että sehän on aivan kuin Juha Oreniuksen tekemä rata. Välillä edetään ja välillä koira pitää olla tiukasti hallinnassa. Pahin ansa meille oli keskivaiheilla oleva serpetiini, jonka vieressä ansaputki. Päätin vaan ottaa Kikin tiukasti haltuun enkä päästää sitä selkäni taakse karkaamaan putkeen. Ja sehän toimi! Harmillisesti rima tippui, vissiin ohjasin vähän varovaisesti koska Kikillä ei ole tapana tiputella. Hyvä aika tuli ja jos rima olisi pysynyt oltaisiin kirkkaasti päästy finaaliin. Riman tippumisen jälkeen rentouduin itse ja ohjasin taas rohkeasti. Olen niin tyytyväinen tähän suoritukseen. Kiki teki kaiken niin kuin osaa - kepeillä irtosin paljon ja nyt viimeistään tuli todettua että kisoissakin kepeillä se kestää kaiken. Talvellahan tämä ei ollut mikään itsestäänselvyys.
Sunnuntain loppupäivän saikin sitten keskittyä muiden ratojen katselemiseen ja finaaleissa fiilistelyyn. Maailman paras kepo hoiti tehtävänsä mallikkaasti, eikä mun tarvinnut enää jäähdyttelylenkin jälkeen lenkittää koiria, vaan hän hoiti ne loppupäivän. Lili pääsi katsomoon finaalien ajaksi. Hirveän väsyttävää näytti finaalien katsominen sille olevan kun silmät vaan luppas. :D Ei se ainakaan stressannut melusta.
Kiki on saanut tämän viikon levätä. Lili taas pääsi viikolla parina päivänä treenaamaan ja se on kyllä nyt lähtenyt aivan lapasesta! Irtoaa kyllä. Ohjaajafokus on seuraava harjoiteltava asia. Kepit aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa. Mökillä koitin tehdä harjanvarsilla, mutta Lilin mielestä ne olivat aivan eri juttu.. Noh jatketaan harjoittelemista oikeilla 2by2 -porteilla. Muuten puomin ja aan suhteen hyvä fiilis. Puisella aalla teki hyviä osumia, joten en vielä ole kaivamassa boxia aan harjoittelun avuksi. Keinuakin se on jo tehnyt ilman vauhdin hidastusta. Kepit vielä niin sitten kisaamaan!
Hyvää kesää!
Meillä on loma ja ihmiset suuntaa Italiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti