Kolme agirataa.
Ekalta hylly jo kolmannella esteellä. Olisi pitänyt vekata muurille. Jotkut minit valssasivat muurille, mutta siitä olisi tullut niin paljon pyöritystä, että hylkäsin sen vaihtoehdon heti alkuun. Putki-puomi erottelu oli kohta, johon ajattelin meidän viimeistään kaatuvan. Ei olla tuota tehty pitkiin pitkiin aikoihin. A ja putki-erottelu sujuisi kyllä. Tällä radalla mun ohjaus oli muutenkin löysää, enkä todellakaan näyttänyt parastani. Positiivista, että putki-aa erottelu toimi kökkövalssilla hyvin.
Tuomarina Minna Räsänen.
Toka rata oli rataprofiililtaan kiva. Jännitin hieman puomin jälkeistä päällejuoksua ja putkeen ohjausta. Siinä oli kuitenkin useampi putken suu tarjolla. Kyseinen kohta meni kuitenkin hienosti. Homma kaatui sitten tokavikaan esteeseen. Huomasin kyllä, että loppusuora aan jälkeen on hieman hankala, sillä esteet eivät olleet suorassa linjassa. Olin kuitenkin niin fiiliksissä juoksemassa loppusuoraa, että unohdin sitten yhden pikkujutun eli toka vikan esteen ohjaamisen. Juoksin vaan eteenpäin ja Kiki kuuliaisesti teki työtä käskettyä ja jätti ohjaamatta jääneen hypyn hyppäämättä. Hyvä tietää että sen voisi tuollaisista ansakohdista saada ohikin! Mutta tämä oli toki hyvä hylly, hyvä rata muuten! Olin tyytyväinen puomin jälkeiseen serpentiiniin, jota seurasi putkeen lähetys. Caraydan-ryhmässä oli keskustelua miten ihmiset ajattelee hyvät radat ja nollaradat jokainen omalla tavallaan. Yksi agipiireissä tunnettu Espanjanvesikoiran kanssa kisaaja sanoikin, että hän ajattelee ohjaamisen onnistumisprosenttia. Meidän radalla tässä tapauksessa ohjaukset onnistui 95 %, ja se yksi virhe maksoi nollan arvoisesti, mutta pitää olla tyytyväinen siihen, että ohjaukset tosiaan onnistui 95 %! Siitä on pieni matka enää parempaan suoritukseen. Eli olen tyytyväinen tähän rataan, ja yritän olla ajattelematta, että pienestä osallistujamäärästä johtuen nollalla olisi saattanut hyvinkin saada sertin. ;) Pääkaupunkiseudun isoissa luokissa meidän etenemät ei vielä riitä kärkisijoihin, mutta kyllä me vielä täältä tullaan! :D Harjoitellaan ja kehitytään, niin sitten nähdään mihin meistä on. Tuomarina tässä keskimmäisellä radalla - kuten viimeiselläkin - Sari Mikkilä.
Vika rata oli taas rataprofiililtaan kivan tuntuinen. Lopun vauhtisuora vaikutti siltä, että siinä tulee kyllä kiire. Alkuun halusin pakkovalssin, sillä viime kisojen pakkovalssin huono ohjaus kummitteli peikkona mielessä. Ohjasinkin pakkovalssin korostetusti, sillä Kiki on treeneissä muutaman kerran hypänny pakkovalssista huolimatta mun selän takaa, mitä se ei koskaan aiemmin ole harrastanut. Huonoa ohjausta siis treeneissäkin. Ja pakkovalssihan toimi hyvin. Muurille tein vastakäännöksen, sillä se saa Kikin hyvin kokoamaan, mutta olisi ilmeisesti pitänyt muurin jälkeen ottaa Kiki haltuun ennen keppejä. Jotkut miniohjaajat tekivät niin. Mä en nähnyt tässä ansaa, vaikka toki kepeille meno oli ehkä hieman hankala. Kiki sujahti toiseen väliin ja otettiin uudestaan. Aan jälkeen tuli takaakierto ja siitä putkeen lähetys, ja tässä olikin kiire loppusuoraa juoksemaan, joten olin oikein tyytyväinen siihen, että pystyin heittämään Kikin putkeen ja lähtemään itse etenemään täydellä vauhdilla. Siinä kohdassa ei olisi voinut jäädä varmistelemaan putkeen laittamista. Tässäkin radalla ohjaukset onnistuivat suunnitellusti. En vaan osannut ottaa huomioon että kepeillä olisi tarvinnut auttaa, kun Kiki hakee kepit tosi kivasti. Ollaan kyllä nyt lähiaikoina harjoiteltu tiukkoja avo- ja umpikulmia, niin ilmeisesti pitäisi harjoitella ei-niin-tiukkoja lähestymisiä myös. Ehkä tää laskettaneen työtapaturmaksi. Vitosella siis toinen sija, edelleen kiva kun on pienet luokat! Onhan se nyt aina kiva päästä palkinnoille!
Kisaaminen oli kivaa, mutta heti toiselle sijalle pääsivät kyllä mahtavat lenkkimaastot! Kunnon pururadat hallin läheisyydessä. Ja vaikka Kikillä olikin juoksut, ja mitä ilmeisemmin tärppipäivät (sori vaan kanssakilpailijat) niin Kiki sai kyllä juosta vapaana tuolla. En tietenkään päästänyt sitä muiden lähelle ja otin sen kiinni jos joku koira oli näköpiirissä. Tämän vuoden uusissa agilitysäännöissä on kyllä hyvä pointti juoksuisen nartun kanssa kisaamisessa. Hihnassa pitää olla punainen nauha ja vitsit miten sillä saikaan tilaa! Moni kuului sanovan koiralleen: "Ei mennä sinne kun siellä on hyvät tuoksut". Että ihan kiva jos olisi samanlainen signaali, jota vois käyttää ihan kotona lenkkeillessä ja kaikki väistäis. Me kun ei haluta remmissä tutustua muihin. Ei se keltainen nauhakaan ole lyönyt itseään tietoisuuteen..
Kisapaikalla Lili pääsi juoksemaan perro Daamin kanssa, ja oikein kivat leikit niillä olikin! Daami katsoi sitten myöhemmin asiakseen puolustaa Liliä kolmannelta - vieraalta koiralta. On se Lili niin kiltti että sitä pitää muidenkin (kuin Kikin) puolustaa.
Sunnuntaina mentiin Joensuusta sitten maalle Liperiin ja koirat saivat juosta koko päivän vapaana. Lelun heittäjiä riitti ja niillä oli kyllä super kivaa. Tein molempien kanssa tolpan kiertoja. Lili onnistui sitten itsekseen juostessa törmäämään suoraan kyseiseen aurauskeppiin, vaikka oli sitä onnistuneesti aikaisemmin kiertänyt. Pitänee taas laittaa ponnarit otsatukkaan.
Kotiuduttiin tänään ja käytiin kaverin ja sen koiran kanssa pienellä metsälenkillä. Nyt onkin sitten reporankaa porukkaa meillä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti