Lintu- ja jäniskoira lomaili

Otsikko kertoneekin loman jännittävimmät ja Kikille varmasti kivoimmat tapahtumat. Aloitetaan siis niistä. Mökillä ihmiset sai ottaa rennosti, kun taas Kiki vietti aikaansa juoksemalla pitkin pihoja ja uimalla järvessä. Illalla alkoi rantavedestä kuulua räpiköintiä ja meille tuli tietenkin kiire katsomaan. Kiki siellä oli linnun takaa-ajopuuhissa. Kikin uiminen ei joka hetki ole sulavaa, vaan jos se on innoissaan hakemassa vaikka keppiä vedestä saattaa sen etukäpälät nousta vedenpinnan yläpuolelle roiskimaan. Pläts pläts! Nythän se olikin hyvä juttu! Kuuli, että meidän Kikihän se on siellä uimassa ja seuraavassa hetkessä bongasikin sitten Silkkiuikut tms, jotka olivat melko lähellä rantaa. Lintu levitteli siipiään ja Kiki oikein nosteli päätään vedenpinnan yläpuolelle nähdäkseen paremmin. Siinä ehti jo käydä mielessä, että pitääkö vetää vene vesille tai hypätä uimaan hakeakseni koiran rantaan. Kiki kuitenkin kuunteli takaisin huutamiset ja kääntyi sitten lopulta uimaan rantaa kohti. Onneksi linnut eivät olleen ihan rantahietikossa ja uivat koko ajan poispäin. Että jäi saalis tällä kertaa saamatta. (Onneksi eivät olleet joutsenia, kulp! )

Myöhemmin viime viikolla oltiin toisella mökillä, jossa vapaanaolo oli hieman rajoitetumpaa. Ei ole kai hyväksyttyä päästää koiraa golf-kentälle ;), joten siksi ei enää voinut elää kuin pellossa ja pitää koiraa koko ajan irti. Saavuttuamme tänne toiselle mökille lähdimme Kikin kanssa metsään. Pitkän automatkan jälkeen Kikissä tuntuu aina olevan virtaa kuin pienessä kylässä, joten siksi metsään juoksemaan lähteminen tuntui hyvältä idealta. Kiki siinä sitten juoksi vapaana nätisti, kunnes se alkoi vimmattuna juosta nenä maata pitkin eteenpäin. Huusin sen takaisin ja se tulikin. Tässä välissä ehdin selittää, että jos koira haistelee liian intensiivisesti pitää sen haistelut lopettaa. Kiki juoksi edelleen vapaana ja minä näin pupun loikkivan ylhäällä kallion päällä. Tämän tajuttuani Kiki meni jahtaamismoodiin, eikä siinä vaiheessa mitkään karjumiset enää auta. Ikinä ennen Kiki ei ole lähtenyt hajun perään noin intensiivisesti haistellen ja aiemmin se on aina nähnyt pupun, jonka perään se on lähtenyt. Ja tullut sitten hetken päästä takaisin luovutettuaan. Nyt olikin kiva, kun olimme aivan vieraassa metsässä, tai se oli vähän sellaista hakkuuaukean tyyppistä aluetta, ja Kiki lähti pinkomaan täydellä vauhdilla pois näköpiiristä. Olimme kallion alla, eikä siis nähty Kikistä kuin vilaus. Tässä vaiheessa tuli selväksi, että nyt koira kyllä lähti kauemmas kuin ikinä ennen. Siellä sitten rämmittiin metsässä ja huudeltiin Kikiä, jota ei näkynyt missään. Lopulta se tuli takaisin ja aivan eri suunnasta mistä olisi kuvitellut sen tulevan. Kieli roikkui suunnilleen maassa, sen verran rankka lenkki oli. Ei se varmaan oikeasti ollut poissa kauempaa, kuin 5 minuuttia, mutta se aika tuntui todella pitkältä. Ehti jo miettiä että mitä kaikkea sille koiralle ehtii käydä. Mä ajattelin sitten, että jos se vielä lähtee uudestaan, niin sitten napautetaan koiraa. No sehän lähti heti uudestaan, eikä siinä taas mitkään huutamiset auttaneet. Nähtiin maassa vielä jotain peuran jälkiä muistuttavia painaumia, että kävi mielessä jo peurajahditkin. Taas se koira viiletti jossain, kunnes tuli takaisin. Ja todellakin joutui heti remmiin. Huomasi kyllä koirasta, että se kävi isoilla kierroksilla. Varmaan ei ole koskaan saanut noin tuoretta / vahvaa hajua. Tuolla alueella ei varmaan paljon ihmiset kävelekään, joten ei hajutkaan varmaan sotkeudu. Että olipa jännää!

Muuten siis reissattiin lomalla mökiltä toiselle. Kiki sai tehdä verijälkeä. Ensimmäinen jälki epäonnistui, koska se tuli tehtyä nurmikolle, jossa oli muurahaisia. No Kiki oli niitä muurahaisia jo nappaillut aiemmin suuhun ja oppinut, että ne pissii nenille.. Toinen jälki oli metsässä ja sen Kiki suoritti hienosti alusta loppuun. Palkkiona oli maksaa. Eri paikoissa ollessamme Kiki sai harjoitella häkissä oloa ollessaan jokusen tunnin aina yksin. Häkkiin se hyvin rauhoittuu, eikä se ainakaan vielä ole murtautunut häkistä ulos. Rauhallisen koiran saa häkistä päästää pois. Lisäksi Kiki oli yhden yön hoidossa ja taisi nukkua siellä yönsä sängyssä. No kylässä "mummin" luona onkin eri säännöt.

Kävimme myös sukulaisten luona ja taas tehtiin käsittelytreenejä. Fiskarsin ruukissa vieraillessamme kävimme syömässä ravintolan terassilla, jossa tarjoilija oikein toi vesikupin Kikin nenän eteen ja kaatoi vettä Kikiä varten.

Nöyränä tulen luokses

Huomatkaa häntätupsu!

Hei kattokaa tuolla on ankka!