Voihan patti!

Hieroja löysi maanantaina Kikin selästä lannerangan alueelta selkäranga vierestä patin. Asiasta tekee vielä kummemman se, että Kiki oli tätä ennen hieronnassa 6 viikkoa sitten eikä pattia silloin ollut. Nopeasti se on ilmaantunut. Hierojan mielestä se ei ole aivan selvä rasvapatti, joten nyt pitää seurailla kasvaako se. Jos se ei häviä, niin sitten käydään näyttämässä eläinlääkärille. Kiki ei mitenkään pattia aristanut, eikä arista edelleenkään. Ai niin - tässä meidän hieroja Hau`s life. Kikihän oli viime hierontakerralla hyvässä kunnossa, mutta halusin silti kalenteriteknisistä syistä varata sille hieronnan jo 6 viikon päähän. Ja olipa hyvä että käytiin. Patti on sen verran syvällä, ettei sitä kevyesti rapsuttelemalla huomaa. Nytkin Kiki oli aika hyvässä kunnossa, mitä nyt hierottavana oleminen oli tällä kertaa erityisen hankalaa. Se ei ois millään jaksanut pysyä paikallaan. Ennen nameilla lahjominen on saanut sen rauhoittumaan paikoilleen, nyt ei sekään tehonnut. Rapsutuksethan sille kyllä olis kelvannut mutta hierontaa ei olis jaksanut millään. Lannerangan alue jätettiin patin takia hieromatta. Pyysin hierojaa vielä katsomaan Kikin hampaita noin niin kuin näyttelytreeniä ajatellen ja sekin meni kivasti.

Kotona meininki on jatkunut toistaiseksi leppoisasti. Meidän perheen toinen kaksijalkainen on vielä tämän viikon kotona, joten Kiki on päässyt metsälenkille päivällä. Muutenkin Kiki joutuu olemaan yksin päivisin ehkä tunnin pari. Aika mukavaa koiranelämää. Mä oon käyttänyt Kikiä lenkillä ehkä kerran päivässä, mikä tuntuu oudolta kun on kuitenkin tottunut sitä käyttämään lenkillä muutaman kerran päivässä. Ens viikolla alkaa arki taas kunnolla, kun mulla alkaa viimeinen (!!! Ihan oikeesti valmistun kohta - vihdoinkin!) työharjoittelu ja kepollakin alkaa normiarki.

 Koska mua ei oo hirveesti velvoitettu lenkittämisellä ollaan keskitytty Kikin kanssa temppujen tekemiseen. Peruuttaminenhan sillä menee jo yhtenä temppuvarastoon kuuluvana temppuna. Sitä se tarjoaakin istumisen ja maahan menon jälkeen seuraavana. Välistä -käsky oli ennen peruuttamista ehkä vähän vahvempi. Jos Kiki on mun edessä välistä ei vielä toimi. Hauskinta on kun sanoo Kikille sivulle ja se änkeää itsensä jalkojen väliin. :D Kiki on selvästi yhdistänyt sivulle -käskyn reiteen taputtamiseen. Jos ei reiteen taputtamista tule tarkoittaa se sen mielestä silloin jalkojen väliin menemistä, eli välistä -käskyä. Aina muistaessani tehdään tasapainotyynyllä harjoituksia, samoin tehdään nurinpäin käännetyn vadin päällä vadin kiertämistä. Yleensä niin että etutassut vadin päällä, takatassut kiertää. Uusimpana temppuna jalkojen välistä pujottelu silloin kun itse ottaa aina seuraavan askeleen eteenpäin. Vielä toki hyvin hitaassa temmossa. Tää temppu lähti aika hyvin sheippaamalla vauhtiin. Tosin tämä ja välistä menee Kikillä toisinaan sekaisin. Kiki oli mun edessä ja sanoin sille välistä, niin se meni kyllä hienosti mun jalkojen väliin, mutta sen selkä oli mun polvien puolella. Mahtais agilitykisoissa yleisöä huvittaa kun lähdössä sanon Kikille välistä ja se menee istumaan mun jalkojen väliin selkä radalle päin. Kisoissa yleensä varmistan kyllä auttamalla Kikiä kädellä, vaikka ei se oo ainakaan tähän asti vaikuttanut siltä että olis sinkoamassa sinne radalla ihan itsekseen.

Niin ja mehän tehdään temppuja ihan vaan aktivoinnin ja hauskuuden takia. Ei olla ainakaan vielä innostuttu koiratanssista tai muusta vastaavasta, joten ei oo niin tarkkaa jos ei aina mee ihan nappiin.

Kohta on talvi!