Fitdog number 5.

Enemmän leirejä takana kuin edessä! Kesä lähestyy siis vääjäämättä! Hui! Toisaalta tuntuu, että me ollaan aika hyvässä iskussa kesän kisoja ajatellen, mutta toisaalta tuntuu että olis niin paljon asioita joita haluaisi treenata. Tänäänkin Kikiltä jää itsenäiset treenit väliin eilisen hieronnan vuoksi. Kiki saa levätä ts. olla treenaamatta agilityä, metsässähän se on jo käynyt juoksemassa tälle päivälle.

Fitdog -tiimin fanikuva meistä

Takaisin aiheeseen. Viime viikon perjantaina Fitdog alkoi tuttuun tapaan luennolla. Ensin psyykkisen valmentautumisen luennolla ja sen jälkeen valmentajat keskustelivat agilitykoiran treenaamisesta ja huoltamisesta. Kysymyksiä sai esittää ja paljon keskusteltiinkin koirien vapaana juoksemisesta. Meidän koirat saa juosta vapaana monta kertaa viikossa, koska niillä ei ole onneksi tapana taklailla toisiaan tai juoksennella puita päin.. (tähän se kop kop, koputetaan puuta) Ymmärrän kyllä pointin, että jos koirat aina rikkovat itseään vapaana juostessaan niin varmasti sitä tulisi varovaisemmaksi päästämään niitä vapaana juoksemaan. Meillä on onneksi metsä lähellä ja sinne nuo pääsevät juoksemaan aina kun mahdollista. Vielä eivät ole saaneet itseään sillä rikottua enkä haluaisi vapaana olemista rajoittaa, kun nuo nauttivat siitä niin paljon.

Luennolla tuli kyllä itselle hyvä muistutus itselle kisojen tai rankkojen treenien jälkeisestä palauttelulenkistä seuraavana päivänä. Näin olen pyrkinyt tekemään, mutta välillä se vaan unohtuu. Viime maanantaina mentiin juoksuvyön kanssa ravilenkkiä 45 minuuttia. Koirat oli kyllä sitä mieltä että mielummin juoksisivat vapaina, mutta se ei nyt saanut mua heltymään.

Lauantaina aloitettiin Agility akatemialla Juhan treenissä heti yhdeksältä. Miten ihanaa olikaan lähteä ajamaan kotoa kahdeksan aikaan auringon paistaessa! Aurinko tekee niin ihmeitä! Juha oli laatinut tuttuun tapaan n. 30 esteen radan kinkkisine kohtineen. Kompastuskohta oli renkaan jälkeinen tiukka haltuunotto ja siitä putkeen ohjaus (kepit oli houkuttimena suoraan edessä). Kiki reagoi hyvin ja tuli käteen, rytmitin vain alkuun väärin eikä se lähtenyt hakemaan putken kauempaa päätä. Toinen kinkkisempi kohta oli renkaan jälkeinen vastakääntö ja siitä puomille. Otin Kikin haltuun ja sehän ei sitten ymmärrettävästi hakenut puomille. Piti taas vähän odottaa eikä hosua.

Videolla rata nollana lukuunottamatta kepeillä sattunutta työtapaturmaa - Kiki kolauttaa oikean etulapansa tokaan keppiin ja rytmi hajoaa. Erityisen iloinen olin muuten että kepeillä päällejuoksu toimi! Harjoiteltiin sitä taas viikko pari sitten ja nyt toimii. Oli kyllä niin hyvä fiilis treenata! Juha kehui että ollaan kehitytty, mutta toivoi ohjaajalle vielä pientä viimeistä vääntöä. Ymmärrän mitä sillä haetaan, mutta en ehkä vielä pääse siihen supervireeseen. Kerroinkin Juhalle että pyrin nyt ohjaamaan tarkasti - se on mun motto ja katsotaan mihin asti se kantaa. Siitä sitten toivottavasti pikku hiljaa pääsen huippuvireeseen asti.

Tankkaustauon jälkeen jatkettiin Jennan treeniin. Jennan treenissä myöskin 30 estettä ja kaikki kontaktit. Duunia sai taas itsekin tehdä ja pistää töppöstä toisen eteen. Edelleen tuntuu nuo hieman epäselvemmät kaarroksen paikat olevan sellaisia joissa Kiki valuu. Niissä pitää olla tarkkana. Jostain syystä tällä kertaa Kiki ei hakeutunut ihan niin hyvin aan jälkeiselle takaakierolle, vaan mun piti todella ohjata se sinne. Ei taas saa olettaa mitään. Juostiin varmaan kymmenen kertaa (no ei ehkä ihan) rataa läpi kun aina tuli joku pieni virhe. En ohjannut kunnolla takaakiertoon tai Kiki ei kestänyt puomilla kun juoksin itse niin reippaasti sivuun.. Hienoja kohtiakin löytyi. Ennen keinua oleva hypyn koira hyppäsi poispäin, kun itse juoksin jo keinulle. Kiki haki sen hypyn aivan itse (koska Kiki on Kiki ja jos este on reitillä niin sehän on aivan sama miten se sijaitsee) ja vasta sen jälkeen muistin että sinnehän piti törkkästä. ;)

 

Jennakin kehui että ohjaan hyvin. Kiva kuulla että kehitystä on tapahtunut! 

Noiden juoksutreenien jälkeen Kiki pääsi kotiin lepäämään kun itse suuntasin vielä Masalaan 2 tuntia kestäneisiin fysiikkatreeneihin. Ihan mahtava kunnon rankka treenipäivä!

Sunnuntaina jatkettiin taas yhdeksältä Niinun treeneissä. Niinun puolelle hallia oli laadittu 34 esteen rata. Siinä oli pähkinä purtavaksi kun melko pienellä kentällä noin monen esteen rata niin, että niitä samoja esteitä mennään moneen kertaan ja niin, että välistä jätetään aina joku tai joitakin hyppyjä. No onneksi sain keskityttyä rataantutustumiseen kunnolla eikä se muistaminen ollut ongelma. Kyseessä oli muuten vaan meille hyvin haasteellinen rata, koska ansahypyt. Kiki kun edelleen tykkää lukea rataa niin sain tehdä hartiavoimin töitä, jotta sain oman rytmityksen ja ajoituksen kuntoon, niin silloin Kiki kyllä poimii ne oikeat hypyt. Videollakin on jotain, valitettavasti kamera hyytyi kesken menon. Loppujen lopuksi yllättävän hyvin meni! Rytmitys on tarkkaa - ei saa olla liian ajoissa! 

Viimeisenä Teemun painetreenit. Teemu oli taas keksinyt jekkua toisen perään. Mikä parasta - löysin itsestäni sen huippuvireen kun Teemu oli kettuillut mulle ja laittanut mut punnertamaan! :D Pitäisköhän sm-kisoissa etsiytyä Teemun haukuttavaksi ennen omaa suoritusta! 

Viikonloppuhan ei toki loppunut Teemun treeneihin, vaan vielä suunnattiin fysiikkatreeneihin tekemään lihaskuntotestiä. Viimeksi testi tehtiin lokakuussa ensimmäille leirillä ja ilokseni voin todeta, että tulokset olivat parantuneet! Lihaskuntoa en varsinaisesti ole kovin paljoa treenannut, mutta olen kyllä pyrkinyt liikkumaan enemmän ja se näkyi tuloksissa. Salillakin olen nyt aloittanut käymään. Vielä on kerta personal trainerin kanssa ja sitten olisi tarkoitus noin kolme kertaa viikossa vetää ohjelma läpi. 

Mahtavin asia viikonlopussa oli silti Kikin jaksaminen. Se jaksoi entiseen malliin täysillä läpi kaikki treenit! Treenikunto on taas löytynyt. Eilen Kiki pääsi Remediumiin Marin käsittelyyn ja jotain jumia oli edelleen, mutta ne kohdat jotka viimeksi olivat Marin käsittelyssä pahimmin jumissa, olivat hieman lievemmin jumissa nyt. Huhtikuun leirin jälkeen tytöt pääsevät kumpikin taas osteopaatin käsittelyyn. 

Kävin itsekin osteopaatilla pari viikkoa sitten ja oli kyllä mukava kokemus. Selkärangassa oli hieman jäykkyyttä, mikä voisi osteopaatin mielestä liittyä siihen tammikuiseen liukastumiseen rappusissa, jolloin kipeytin selänkin. Täytyisi varata uusi aika, sillä onhan se aika kiva pitää itsestäänkin huolta.. 

Tämä viikko ollaan oltu aika aktiivisia. Maanantain Lili pääsi treenaamaan Sporttikselle aata ja keinua. Siirryin keinulla lelupalkkaan, jotta saan virettä vielä ylemmäs ja se näytti toimivan. Aalla osuma tulee tällä hetkellä mun mieleen vähän liian ylös. Katsotaan saisko sitä korjattua alemmas.

Tiistaina käytiin treenikaverin ja Lilin kanssa juoksemassa Malminkartanon jätemäen portaita. Lili sai juosta siellä vapaana ihmisten seassa, eikä kukaan edes valittanut. ;) Lili kun ei mene ottamaan kontaktia eikä hauku, mutta ottaa kyllä mielellään rapsut vastaan kun niitä tarjotaan. Porrasjuoksun jälkeen Lili sai jäähdytellä ja Kiki lämmitellä, ja sitten Kiki pääsikin huippis-treeniin. 

Eilen koirilla oli kevyempi päivä ja mä kävin kevyellä 5-6 kilsan hölkällä. Tänään Lili pääsee treenaamaan Purinalle, Kiki ottaa rauhassa edelleen hierojan takia. Perjantaina sitten koko porukalla koirauimalaan. Onpahan taas ollut tekemistä!

Hölk-hölk-hölkkää

Syksyn aikana ollaan käyty ehkä noin kerran viikossa juoksemassa Kikin kanssa. Mä oon uskotellut itselleni että mulla on ihan hyvä kunto, tuleehan tota arkiliikuntaa harrastettua tosi paljon koiran kanssa lenkkeillessä. Oikeesti mulla on kyllä tällä hetkellä aika huono kunto.. Mutta valoa tunnelin päässä - kunto alkaa selkeästi kohentua, joten kaiken peruslenkityksen ohella kerran viikossa juoksemalla saa jo jotain aikaan. Ja mikä fiilis oli tänään 5 kilsan lenkin jälkeen! Se on se liikunnan jälkeinen fiilis ja hyvä olo mikä pitäis muistaa, jos on vaikeeta lähteä lenkille.

Taustaksi voin kertoa, että olen lukioikäisenä aloittanut hölkkäämisen ja harrastanut sitä useamman kerran viikossa monen vuoden ajan, läpi vuoden. Vuonna 2009 (vai 2008?) uskaltauduin jopa juoksemaan puolimaratonin ihan hyvällä ajalla. Nyt on vaan päässyt juoksuinnostus laantumaan, mutta toivon että se sieltä vielä tulee. Juokseminen on niin mun juttu. Tykkään kun juoksemaan voi lähteä ihan just sillä hetkellä kun siltä tuntuu ja siihen voi käyttää sen verran aikaa kuin hyvältä tuntuu. Parasta on kyllä kylmän ja lämpimän kontrasti talvella juostessa. Pakkanen huuruaa hengityksessä mutta itse olet aivan hiessä ja on todella lämmin olo.

Seuraavia hölkän aikaansaamia endorfiineja odotellessa..

Viime viikon tiukka aikataulu

Viime viikolla meillä oli äksöniä. Oltiin Kikin kanssa kahdestaan kotona, joten sinänsä hyvä että oli menoa. Onhan se nyt tylsää yksinään (Kikin kanssa) kotona istua.

Maanantaina käytiin koirauimalassa toiseen kertaan tänä syksynä. Kiki on edelleen himouimari, mihin se ominaisuus olisi siltä hävinnyt.. Jekulla oli uittaja, ja kun Jekku ei ihan koko ajan ollut uittajan kanssa polskimassa niin uittaja ystävällisesti uitti Kikiä ympyröillä itsensä ympäri kumpaankin suuntaan. Siinä tulee kuulemma hyvin kyljet avattua.

Tiistaina käytiin ennen mun iltavuoroa hölkkäämässä. Kiki sai jälleen noin puolet lenkistä juosta irti. Annoin sen myös rallata kepin kanssa, kun se siitä niin kovasti nauttii. Ei se suoraan juokseminen valjaissa sille niin kivaa ole.

Keskiviikkona oli sitten ohjatut treenit ja niistä onkin edellisessä postauksessa.

Torstaina mentiin jälleen koirauimalaan. Viimeinen diilin uimakerta tuli käytettyä. Uittaja uitti Kikiä taas ympyröillä.

Perjantaina oli omatoimitreenit Sporttiksella. Tein Kikin kanssa hyppytekniikkaa, eli 5 esteen perussarjaa muutaman kerran. Sitten vahvistin targetia, eli nami targetille ja kun Kiki on syönyt namin leikin sen kanssa niin, että etujalat pysyy targetilla. Mulla on vessan matto käytössä tässä. Tämä liittyy siihen puomin itsenäiseksi saamiseen, eli teen nyt pohjatyötä targetin vahvistamiseksi. Näiden lisäksi tehtiin hyppytekniikkaa set pointin muodossa. Set pointissa nouseva okseri, jota nostin maksimissaan 50 cm. Tämä oli Ullan ohje, sillä kisoissa jos rimat on 45 cm ja tulee esimerkiksi takaakierto (ja vielä pehmeällä alustalla) niin sen takia joskus voi harjoittaa viisi senttiä isommallakin esteellä. Nostovaiheessa Kiki hyppäs kaikki hypyt tosi nätisti. Sitten kun laskettiin korkeutta tuli muutama vähän painavampi hyppy. Saattoi alkaa jo väsymään. Edellisen päivän uimatreeni oli toki varmasti rankka.

Lauantaina käytiin Jekun ja omistajansa kanssa reilun tunnin metsälenkillä. Laitettiin koirat tasapainoilemaan kaatuneiden puunrunkojen päällä ja teetettiin niille myös takaakiertoja puiden ympäri. 3 rivissä olevan puun kanssa sai tehtyä jopa takaakiertoa ja välistävetoa ja jälleen takaakiertoa. Tää on hauskaa agilityä!

Sunnuntaina ei tapahtunut Kikin ohjelmassa mitään erikoista. Se sai juosta niityllä vapaana. Mulla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa kun sain Horse Show`hun vapaalipun ja kävin siellä.

5 kilsan hölkkä

Suunnattiin heti aamusta hölkälle. Mulla on nyt tavoitteena lisätä hölkkäämisen määrää ja koska Kiki tarvitsee myös ulkoilua on kätevämpi yhdistää nämä kaksi asiaa. Varsinkin kun arki starttasi ihan kunnolla tarkoittaen sitä, että ollaan osan viikosta Kikin kanssa kahdestaan kotona, niin eihän sitä nyt viitsi kotiinkaan jättää lähtiessäni itse hölkkäämään. Alkuun Kiki sai ravata, sitten päästiin niitylle jossa se sai juosta vapaana haluamaansa tahtia. Yleensä se tarkoittaa haistelemaan jäämistä ja sitten spurttaamista mun perään. Annan Kikin juosta vapaana niissä kohdin missä se on mahdollista. Se saa sitten itse päättää tahtinsa. Kotia lähestyttäessä Kikin vauhti usein vähän hiipuu, kuka nyt haluaisi mennä äkkiä kotiin. Mutta tänään Kiki kyllä jaksoi (= ei tylsistynyt) hyvin hölkätä!

Sunnuntain kisoissa renkaaseen törmäämisestä ei näyttäisi aiheutuneen mitään jumeja. Olen kopeloinut Kikiä eikä se oli aristanut mitään, liikkuu puhtaasti eikä sen käyttäytymisessä ole havaittavissa mitään kummallista. Hyvä näin. Kohta pitää alkaa miettiä eläinlääkärille menoa selässä olevaa pattia näyttämään. Kohta pitäisi kuitenkin käydä hakemassa nenärokote kennelyskää vastaan, joten samalla vaivalla menee tuokin. Ajattelin myös hommata Kikille passin valmiiksi, mikäli sitä joskus sattuisi tarvitsemaan. Jossain kisoissa joku myös nillitti että periaatteessa ainoastaan passi kävisi virallisesta rokotustodistuksesta..  Se olikin eläinlääkäri joka näin sanoi, enkä ole muualla vastaavaan törmännyt.

Viime perjantaina Sporttiksella kokeilin Lohjan kisojen mokailukohtaa. Ekalla toistolla tapahtui aivan sama kuin kisoissa. En ehtinyt ohjata takaakiertoon. Kaveri sitten sanoi et oliko sulla muita vaihtoehtoja, esim vastakäännös? No joo, enpä tullut ajatelleeksi tuohon kohtaan vastakäännöstä, vaikka se toimiikin tosi hyvin Kikillä! Sitten kokeilin vastakäännöksellä ja kas kun se onnistui hyvin. Kokeilin myös ihan peruskäännöksellä ja se toimi, sillä Kiki tiesi mihin oltiin menossa. Kisoissa ei varmasti olis toiminut, vaan putken väärä pää olis vetänyt puoleensa.

Huomenna alkaa sitten talvikauden keskiviikkotreenit. Jännityksellä odotan minkälaista treeniä siellä saa ja ketä siellä mahtaa olla treenikavereina.