Kadonnut Gryere

Tälläisen kuvan sain kepolta. BFF <3

 Kuuma viikonloppu vietettiin mökillä ystäväpariskunnan ja heidän Suomenlapinkoiransa kanssa. Kiki oli tietenkin alkuun asenteella: "tää on mun mökki mee sä hittoon siitä", mutta antoi toisen sitten olla. Kiki on kyllä nähnyt kyseistä koiraa aikaisemminkin, mutta koska se on tuollainen pomottelija niin eihän se vaan voinut antaa olla aluksi.

Perjantaina olimme valmistelemassa juustofondueta (tuotiin Fonduepata Sveitsistä, ja yllättäen turvatarkastus takavarikoi tulenlähteen. Chez Marius pelasti ja sieltä saatiin vastaava, Fonduepataan tarkoitettu tulenlähde tilalle.) kun kaverit saapuivat mökille. Jätettiin koirat mökkiin ja esiteltiin kavereille paikkoja. Kiki haukkui mökissä ja olisi tietysti halunnut päästä katsomaan mitä tapahtuu. Hetken päästä sitten koirat pääsivätkin tervehtimään tulijoita. Vasta kun alettiin taas raastamaan juustoja huomattiin että tästä kyllä nyt jotain puuttuu.. Yhdestä juustokimpaleesta oli ehditty jo hieman raastaa, mutta sitä kimpaletta ei näkynyt missään.. Kunnes sitten tuli mieleen, että koirat olivat olleet keskenään mökissä. Nyt oli kyllä Gryere mennyt parempiin suihin! :D Siinä sitten pohdittiin kumpi koirista on syyllinen. Kotona Kiki ei ikinä mene pöydälle, mutta kepo on nähnyt Lilin menevän tuolin kautta ruokapöydällekin. Sohvapöydän Lili käy tarkistamassa tasaisin väliajoin. Kuriton kakara kenties?! Vaikea sanoa kumpi se oli. Juusto oli pöydän reunalla, joten Kiki olisi ylettynyt siihen takajaloillaan seisomalla, Lilin olisi pitänyt hypätä tuolin kautta pöydälle..

Salaattipenkki alkukesästä. Nyt salaatit rehottaa polvenkorkuisina vaikka Lili pariin otteeseen kasvimaata vähän harvensikin oma-aloitteisesti..

Oli kyllä taas niin ihanaa mökillä! Koirat jaksoivat juosta ja uida lähes päivät läpeensä. Illalla meidän istuessa grillikatoksessa malttoivat rauhoittua hetkeksi nukkumaankin. Ja yöt nukuttiin tietysti kaikki yhdessä sängyssä. Kotona kun ei saa sängyssä nukkua, niin muualla saa. Lilin uimataidot kehittyivät taas mun mielestä huimaa vauhtia. Otin sen jokusen kerran uimaan mun kanssa, sillä oli tietenkin edelleen liivit päällä. Lili ui mun ja Kikin perässä hyvällä tekniikalla. Lelua hakiessaan lelulle menovaihe on välillä hirveetä räpiköintiä, kun on niin kiire. Lelu suussa malttaa kyllä uida rauhassa. Silti pidän sillä edelleen liivejä, jotta ei varmasti pääse oppimaan väärää tekniikkaa siksi että ei jaksaisi uida.

Ai niin - keskiviikkona oli Kikin kilpirauhasen verikoekontrollit. Perjantai-iltana eläinlääkäri jo soittikin ja kertoi, että ne arvot olivat kunnossa, eli T4-arvo oli laskenut normaaliksi. Siinä samalla otettiin myös maksa- ja munuaisarvot ja pvk. Noissa jotain pientä häikkää, mutta ei mitään kontrollin tarvetta jos ei mitään ole. Pitää muistaa pyytää tulosteet tuloksista, niin on sitten mihin verrata.

Viime torstaina tehtiin viimeksi aata Kikin kanssa. Kokeilin tehdä persjättöä aalla ja se selvästi vähän häiritsi Kikiä. Askeleet meni sekaisin, mutta osuma kyllä täydellinen. Täytyy siis maltilla alkaa ottamaan aata radan osana. Ja täytyy muistaa, että meillä on hyvin vähän harjoituskertoja takana, vaikka osumat ovatkin olleet 100 prosentissa, niin ei saa kiirehtiä liikaa. Lueskelin vihdoin muistiinpanot juoksukontaktiseminaarista. Siellä oli muunmuassa sellainen harjoitus, että jättää koiran aan taakse ja menee itse aan toiselle puolelle. Lelu aan ja mun väliin. Siitä sitten koiran vapautus. Kun tämä sujuu voi lisätä esteitä ennen ja jälkeen aan. No mä oon kyllä niitä esteitä aika rohkeasti lisännyt, mutta aa on myöskin Kikille tuttu este.