Viimeksi oltiin Kaiperlan luona joulukuun puolivälissä. Helmikuussa oli tarkoitus mennä, mutta sitten mun työharjoittelun takia siirsin aikaa, sillä Kikillä ei nyt mitään akuuttia ollut. Menomatkalla bussissa ilmeni pientä piippausta ja tärinää. Ei olla taas vähään aikaan matkustettu bussilla, joten sitä pitää ilmeisesti taas ottaa ohjelmaan ihan muuten vaan.
Kaiperlan käsittelyssä Kikin suhtautumisessa ehkä yllättävää oli, että etulavat tuntuivat olevan herkkä paikka. Aiemmin lantion alue on ollut herkkä ja sitä käsiteltäessä Kiki on kierähtänyt selälleen väistääkseen herkän alueen käsittelyä. Kaiperlan mukaan ennen heikompi vasen takajalka on nyt vaihtunut vahvemmaksi. Todennäköisesti vasen useammin hypyissä ponnistaa. Täytyy katsoa videoita näkyiskö toi niissä. Pahoja jumeja ei ollut, tai ainakin Kikin keho reagoi käsittelyyn hyvin. Tosiaan vasenta takajalkaa piti käsitellä, kun kierteisyys lihaksissa kuulemma rasittaa polvea. Mehän ei olla koskaan saatu mitään agitaukomääräyksiä, eikä saatu nytkään. Hyppytekniikkaa voisi olla hyvä tehdä, mutta kuulemma nuoren koiran kanssa lantion painopisteet saattaa muuttua ja puolierot vaihtua, että sinänsä ei ole mitään huolta. Edelleen paljon liikuntaa vapaana tulee harjoittaa.
Kyselin, että voiko turkin ajeleminen pari viikkoa sitten vaikuttaa jumien ilmaantumiseen, kun Kiki selvästi hakee lämpöä. Sanoi että voihan sekin olla, toiset on herkempiä. Toisaalta pakko se oli ajella, kun Kikillä alkoi olla sisällä niin kuuma ja varsinkin treeneissä hiki heti. Kyselin agilityyn liittyen, että mites se kisauran aloittaminen ja sille ei kuulemma ole mitään estettä. Että ei kannata kiirehtiä, koska Kiki on sen oloinen koira, että sille täytyy antaa aikaa kasvaa. Totesi kuitenkin, että täytyyhän meidän kisoissa alkaa käydä (eikä odottaa hamaan tulevaisuuteen), jos meinaan aktiivisesti jossain vaiheessa kisata. Tärkeintä on kisata harvoin, ettei hyppyjä tule sitten aivan liikaa. No edelleen meillä ei ole kiire ja vaikka kesällä on tarkoitus aloittaa kisaura, niin varmaan mun kesätyötkin estää liian usein kisaamisen.
Takas tullessa Kiki malttoi jo olla rauhallisemmin bussissa. Viereisellä penkkirivillä istui mies, joka kovasti kyseli Kikin rotua ja nimeä ja tykkäs jutella koirista. Ilmeisesti hän on miettinyt koiran hankkimista. Nyt on kyllä bussimatkojen, kaupunkikävelyn ja osteopaatin käsittelyn väsyttämä koiruus. Tää ilta otetaan ihan rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti