Meillä on torstaisin vapaatreenivuoro Sporttikoirahallilla ja siellä olen tuskastellut keppien kanssa. Sporttiksella kun on ohjurit ja olen niiden kanssa yrittänyt opettaa Kikiä kuudella kepillä, sillä ohjurithan on aivan eri asia kuin verkot. Viimeksi totesin, että pitää sitten vaan mennä "maltti on valttia" -tyylillä ohjureiden kanssa ja antaa Kikille aikaa oppia ohjureiden tarkoitus. Lauantaina meillä oli siis tehokeppitreenit, joissa Kiki joutui itse vähän miettimään keppien syvintä olemusta. Riemu olikin suuri eilen tehdessäni keppejä ohjureiden kanssa Sporttiksella! Aloitin maltillisesti niin, että joka välissä oli kahdet ohjurit, koska ne Kiki ymmärtää. Sitten sain ottaa ohjurit pois tokasta välistä, sitten otin ensin yhden ohjurin pois neljännestä välistä, sitten toisenkin jne.. Jännityksellä odotin mitä käy kun otan mun vastakkaiselta puolelta (kävelen itse tukena toisella puolella) vikasta välistä yhden ohjurin pois. Kiki jatkoi tavalliseen tapaan, joten uskalsin ottaa toisenkin ohjurin vikasta välistä pois. (Nyt oli siis ohjurit vain ensimmäisessä välissä tukemassa keppien sisäänmenoa.) Lähetin Kikin kepeille ja viimeisessä välissä se jäi miettimään ehkä noin sekunniksi ja jatkoi sitten kepit aivan oikein! Jee!! Palkaksi leikkiä ja paljon kehuja! Suuri juttu tässä oli siis se, että vaikka Kiki meidän ohjaajan kanssa tekee keppejä hyvin, niin eri kepit, eri paikka, hieman eri tekniikka, niin keppien suorittaminen onkin aivan eri asia! Luulen, että lauantaina Kikin joutuessa mietttimään sillä alkoi päässä raksuttaa. Ja sen raksutuksen hedelmiä sain nyt poimia! :D Niin ja tosiaan tehtiin toistoja, jotka Kiki teki aina oikein. Että ei ollut vain yhden kerran vahinko. ;)
Niinhän se on, että asioilla on oma kehitystahtinsa. Välillä tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan, eikä mitään edistystä ole havaittavissa, vaan pikemminkin taantumista. Sitten jossain vaiheessa tuleekin iso harppaus eteenpäin. Mielestäni agilityssä on sama juttu kuin ratsastuksessa - huonossa opetuksessa opit vain asiat virheellisesti ja niitä virheitä saa sitten korjata kauan. Siksi hyvästä opetuksesta kannattaa maksaa, sillä se on sen arvoista! Helpompi opetella asiat kerralla kunnolla ja oikein, se on paljon palkitsevampaa ja tehokkaampaa. (Viitaten siis siihen, että meillä on toinenkin yksäri keppitreenejä varten varattuna.)
Emännällä on tapana hurahtaa. Aikaisemmin kävin muutaman kerran viikossa ratsastamassa ja janosin edistymistä. Nyt olen hurahtanut agilityyn! On muuten helpompi treenata agia, koska kotonakin voi asian eteen jotain tehdä. Keppien kanssa tuskaillessani aloin tutkia keppien hintoja. Löysinkin alumiiniset harjoituskepit, joissa on 3 keppiä alustassa kiinni. Tuollaiset siksi, että aion harjoitella talvella olkkarissa. Kuudesta kepistä on iloa pidempäänkin. Toivottavasti meillä on pian oma piha, niin ei tarvitse olohuonetta vallata agia varten! Nyt pitää vaan selvittää, että kuuluuko hintaan kuvan mukaiset 2 kolmen kepin sarjaa. Sitten jään odottelemaan olenko ollut kiltti, että tuoko joulupukki mulle ne kepit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti