sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Horroria kisoissa

Yleensä me ei kisata näin usein, mutta nyt otettiin kunnon spurtti uuteen agivuoteen ja oltiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kisoissa! Ojangossa oli HSKH:jien kisat. Oli kiva huomata, että mä tunnen jo jonkun verran kanssakisaajia ja siksi kisoissa ratojen välissä on kiva jutella ja hengailla.

Aloitettiin Sari Mikkilän agiradalla. Siitä 0vp ja sija 11/38. Sanna pelasti meidän radan, kun ennen puomia jäin ehkä ihailemaan miten Kiki meni putkeen tai jotain vastaavaa.. Sanna huusi radan reunalta:"juokse" jolloin tajusin ottaa jalat alle. Muuten en varmasti olis ehtinyt saksalaiseen. Ja Kiki hienosti hoiti oman osansa. Kyseisessä kohdassa hävitin koiran täysin, mutta luotin että Kiki poimii esteet ja niinhän se poimi! Radan jälkeen olin niin tyytyväinen mun koiraan! On se niin <3 kun pelastaa hitaan ohjaajansa kiipelistä.


Toka rata oli hyppyrata ja samalla todellinen horror-rata. Tuomarina edelleen Mikkilä. No mä hyllytin meidät heti ekan esteen jäljeen. Ihan itse ohjasin Kikin putkeen, joka ei suinkaan ollut toka este, vaan vasta kolmas.. No tästä se säätäminen vasta alkoikin. Lähetin Kikin putkeen ja ihmettelin minne se jäi. No Sanna tais taas huudella radan reunalta, et kyllä se lähti, joten uskalsin edetä. Sitten jäin tupeksimaan Kikin mentyä u-putkeen,  josta seurauksena Kiki juoksi mun jalkoihin ja mä kaaduin.. Että tästä ei voi enää huonommin mennä! Onneksi töytäys oli kevyt, joten oletin ettei Kikiinkään sattunut. Kiki oli tietenkin aivan hämillään, kiltti kun on. Sen huomas siitä, että rataa jatkaessamme se oli tosi varovainen eikä oikein uskaltanut mennä. Muurin jälkeen vauhti onneksi löytyi taas ja tsempattiin loppuun. Olin iloinen, että tsempattiin loppuun jottei jäänyt ihan hirveä fiilis radan jälkeen. Vaikka toki mulla oli sellanen fiilis, että voiko noin huonosti ohjata koiraa.. Mietin ensin julkaisenko koko videota, mutta julkaisen kuitenkin. Jos jollekin muulle käy näin, niin tietääpähän sitten ettei ole ainoa. Toki ton törmäyksen olisi voinut välttää silläkin, että olisin jäänyt
ohjaamaan esteiden vasemmalle puolelle ennen u-putkea. Valitsin nyt kuitenkin oikean puolen ja näin kävi kun olin liian hidas. Opin tästä taas paljon.



Vikalla radalla tavoitteena oli selvitä hengissä ja tehdä parempi rata kuin edellinen. Tavoitteet täyttyi 100%! Putki-a erottelu toimi ja kepeille sain vietyä hyvin. Moni koira hyppäs keppien vieressä olevan okserin, jos ohjaaja oli liian lähellä kyseistä estettä. Keinun jälkeen en ollut tullut ajatelleeksikaan, että putki vois imasta Kikin. Mietin vaan seisottavani sitä keinulla hetken, jotta pääsen lähemmäs pituutta, sillä tää kohta oli kans sellanen missä koirat valitsi pituuden jälkeen vääriä hyppyjä. Kikin tultua putkesta jatkettiin rata sujuvasti loppuun. Eli se oli ihan sujuva rata hyllystä huolimatta. 


Kiki vaikuttaa olevan ok töytäisyn jäjiltä. Reilun viikon päästä on osteopaatti ja hyvä niin! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti