Ajatuksia herättävä Fitdog nro 3. (puomiahdistus)

 Tuntuu tosi hankalalta aloittaa kirjoittaminen leiristä, koska tuli leirin aikana ja sen jälkeen pohdittua kaikenlaista treenamisen suhteen. Lauantaina katsottiin Jennan kanssa miten boxi toimii puomilla ja vaikka torstaina olin saanut hyviä toistoja aikaiseksi, nyt ei mikään toiminut. Boxilla varmaan saisi opetettua puomin, jos sietäisi alkuun pitkään sitä että koira tulee hitaassa vauhdissa boxin kautta puomin alas. Jenna suositteli boxin kanssa puomin alasmenon tekemistä vaikka täyskorkealla puomilla. Minä taas sitten halusin saada puomiin heti vauhtia. Otettiin puomin alasmeno maahan ja siinä alkoi heti näkymään miten Kikin pitää jarruttaa osuakseen boxiin. Torstainahan Kiki ratkaisi asian niin että osui vain takajaloilla boxiin, jolloin vauhti oli hyvä. Tuolloin meillä oli puomin alas- ja ylösmeno peräkkäin putken painon päällä. Nyt Kiki tarjosi joko loikkaa boxin yli tai hidasti reilusti osuakseen boxiin. Totesin etten halua sitä opettaa hidastamaan boxiin. Mieli on sen verran muuttunut, että jos juoksukontaktiin lähtee niin silloin koiran pitää tulla täysiä. Ja haluan opettaa sen menemään täysiä rennolla laukalla, jotta askel pysyy aina samana. Lisäksi todettiin että teen mielummin myös treenin paloina, eli aloitan flatworkina. Tässä nyt lyhyesti kaikki mitä läpikäytiin ja minkä perusteella päätin hylätä boxin puomin opettamisessa niine hyvineen.

En edes heti treenin jälkeen tajunnut miten kaikki mun aiemmat suunnitelmat kaatuivat. Olin ajatellut että lähden puomiprojektiin, jos boxi toimii koska silloin pääsen helpommalla. Treenin jälkeen muutama kysyi että enhän nyt ole masentunut. Sillä hetkellä en ollut. Nyt kun todellisuus on iskenyt ja on ehtinyt hetken asiaa miettiä niin työmäärä tuntuu kyllä lamauttavalta. Silti haluan kokeilla. Jos juoksarista ei tule mitään, niin sitten palautetaan pikaisesti 2on2off Kikin mieleen. Tarkoitus on tehdä on-offia kotona laatikon avulla, jotta se pysyy mielessä. Positiivinen asia on se, että nyt kun Kiki on saanut juosta alasmenoa näytti sen kokonainen puomisuoritus jo selvästi vauhdikkaammalta. Jos en jaksa juoksaria työstää loppuun asti, niin ehkä ja toivottavasti hyödyn siitä silti. 

Noiden ajatuksien pyöriessä mielessä en ehkä ihan saanut itseäni sparrattua Juhan 30 esteen rataan. 3. Leirin teemana oli: "Oma ohjausidentiteetti". Niinpä siinä sitten muutamasta kohdasta Juhan kanssa väänsin ja treenikaveri myöhemmin huomauttikin Juhan sanoneen mulle: "Teoriassa tuo voisi toimia" ja "Älä ajattele vaan tee niin kuin minä sanon". Että näin meillä tällä kertaa! :D Saatiin kyllä kaikki kohdat pätkissä vihdoin sujumaan, mutta tällä hetkellä en jaksa vielä katsoa niitä videoita. Pieni epätoivo. Tavoitteena vois olla että joku kerta Juhan treeneissä sais loistaa niin omalla asenteella kuin teknisesti oikein suoritetulla radallakin. Ehkä eniten ärsyttää omassa tekemisessä että taas vaan roiskin menemään enkä muistanut katsoa koiraa. Koiraan luottaminen on tietenkin hyvä asia, mutta yhdessä me kuitenkin sitä rataa tehdään.

Juhan ja Jenna treeneistä kirmattiin Niinun hallille valokuvaan - kaikki koirakot kuvattiin ja niistä tulee sitten Fitdogin fb-sivuille fanikortit. Hah! Valokuvasta sitten Jerryn rääkkiin ja oli muuten hyvä rääkki se! Reaktionopeutta testattiin ja juostiin pitkin ala-asteen liikkasalia. Tarkoituksena tehdä käännöksiä kovasta vauhdista matalalla, koska se on se mitä väsyneenä tarvitsee agiradalla - hallitut käännökset. Sen jälkeen olikin jalat puupökkelöinä. Fysiikkatreenien jälkeen vielä pikkujoulunvietot leirin porukalla ennen kuin pääsi ansaituille yöunille.

Voin kertoa että sunnuntaina oli aika nihkeetä saada itseään liikkeelle. Sinänsä hyvä että päivä alkoikin fysiikkatreeneillä. Pakkohan siinä on herätä kun kroppakin herää. Vuorossa ah aina niin ihanaa kuntopiiriä! Neljään kertaan tehtiin ja viimeisellä kierroksella yleisöstä tuli sellaiset kannustukset että oli pakko tsempata ja repiä itsestä irti vielä lisää! Niin ja jos ei vielä tässä vaiheessa ollut lähes puujalat niin sitten kun istahti hetkeksi tuon treenin jälkeen ja yritti päästä uudestaan liikkeelle niin.. Onneksi lämmittelyt ja agitreenien imu saivat jalat taas liikkeelle eikä agilityä tehdessä huomannut jalkojen voimattomuutta.

Teemun treenissä päästiin taas kiinni rytmitykseen, joka on niin mun lemppari asia opetella kun joku jaksaa rautalangasta vääntää!

Ja kiitos jälleen treenikaverille joka sanoi että: "Juokse!" ja sittenhän mä juoksin, joten alkoi jarrutuksetkin näyttää siltä miltä pitää. Miten siistiä juosta ja jarruttaa ja kiihdyttää ja koira reagoi siihen just niin kuin pitää kun oman liikkeen vauhti muuttuu tarpeeksi! Tais mulla joku lamppu syttyä tässä treenissä!

Niinun treenit vikana ja niissä vähän putkiansaa ja kaikkea muuta kivaa. Niitäkin videoita tulossa kunhan jaksan paneutua. Mäcci on taas reissussa niin ei oo kunnon työvälinettä videoiden pilkkomiseen. Tässä kuitenkin yksi pätkä Niinun treenistä. Tein sokkarin jälkeen peruskäännöksen - ja tälläseen kohtaa en aiemmin olis mitään peruskäännöstä tehnyt, koska olisin pelännyt että Kiki valuu liikaa. No ei se valunut kun tein jarrun kunnolla. Pienestä on nyt ilo revittävä!

Näiden kaikkien vaihtelevien fiilisten vuoksi haluan nyt taas hetken keskittyä treenaamiseen. Varsinkin hallikaudella kisaaminen rajoittaa treenaamista, sillä halliaikaa vaan on niin paljon vähemmän. Mä haluan oppia ja kehittyä, haluan opettaa koiraa ja mihin päästään kun paneudutaan treenaamiseen. Kisaaminen on toki kivaa, mutta ehkä enemmän bonus. Ainakin nyt on tälläiset fiilikset. Oikeasti haluan treenata edistyäkseni, en siksi että pärjäisi kisoissa paremmin.