Tuplanolla lainakoira Hippiäisen kanssa!

Mentori ehdotti että jos lainaisin raivomumelo (kiva lempinimi) Hippiä ja menisin sen kanssa kisaamaan, jotta saisin itse lisää kisakokemusta. Asia sopi Hipin omistajalle, joten sovittiin treenit jotta saa vähän tuntumaa Hipin ohjaamiseen. Eka kuvio kaatui siihen, etten tajunnut ohjata loppuun asti putkeen, koska Kiki imee putkiin niin hyvin. No sitten kun sain parit ohjeet (pidä ohjaus päällä koko ajan) niin johan se Hippi meni. Tuli kyllä Hipistä sellainen fiilis, että se on ihan mahtava tyyppi. Sillä ei ole tapana ottaa mitään turhia esteitä oma mielensä mukaan, joten se kyllä näytti tekevän juuri niin kuin ohjasinkin.

Kisoihin lähdin ohjeistuksella juokse lujaa ja pidä ohjaus päällä. Ensimmäinen rata oli ulkona Janne Karstusen tuomaroima hyppyrata. Tuomarin nimen lukiessani ajattelin että voi ei.. Odotin supervaikeeta rataa joka on ihan mahdoton suorittaa. No ei se onneksi ollut supervaikea, monta haastavaa kohtaa siinä kylläkin oli. Sellasia kohtia että vaikka otti jalat alleen ja juoksi täysiä, niin oli täpärällä ehtiä. Hippi toimi tosi mageesti ja luotin siihen. Mun oli vaan pakko juosta ja luottaa siihen että se lukee mun ohjaukset oikein, ja toivoa että ne ohjaukset tulee oikein ajoitettuna. Ennen viimeistä putkea tuli kiire, olin myöhässä ohjaamassa sivuttaiselle hypylle ja huidoin vaan että hyppää hyppää. Tästä olisi hyvin voinut antaa vitosen. Vasta tulosten tultua julki mulle selvisi että se oli nolla ja vieläpä voittonolla!! Vau! Hyvä me! Kyllähän siellä valssit taas valui ja pientä säätöä oli, mutta mikä fiilis! Juoksin ihan tosissani ja yhteistyö toimi. Hyppyvalio Hippi jo on, joten sertiä ei tästä voitu vastaanottaa.

Agilityrataa tuomaroi Arto Laitinen. Rata oli aika kiemurainen ja ansaesteitäkin siellä oli. No tiesin että Hippihän ei niitä ota jollen niille ohjaa. Putki-puomi erottelu oli aika paha ja Hipin omistaja sanoikin että se voi mennä kumpaan vaan. Päätin ohjata nuo kohdat siis erittäin tarkasti ja niin että mun jalat varmasti osoittaa putkeen mentäessä putkeen, enkä lähde ennakoimaan omaa reittiä liian aikaisin seuraavalle esteelle. Ja mitä tekee Hippi Hippiäinen!? Nollan! Siis tuplanolla! Vau mikä mumelo! Tässä toinen sija.

Tuo rata oli siitä kiva, että siinä oli sellaiset linjat, joissa ei hirveästi ylimääräisiä lenkkejä tullut. Vai ohjasinko vaan selkeämmin. Seurakaverit sanoivat että ohjasin paljon paremmin kuin Kikiä. Opin kyllä Hipin ohjaamisesta paljon. Että ei onnistuneeseen rataan tarvita muuta kuin juokse lujaa ja tee tarkat ohjaukset. Tällä tokalla radalla jäin parissa kohdassa odottelemaan, mutta olipahan ainakin tarkkaa ohjausta. Nyt kun saan saman fiiliksen Kikin kanssa joukkueradalla lauantaina, niin mitä vaan voi tapahtua! Voi vaikka samalla lailla tulla vahingossa hyvä nolla. Hipin kanssa osasin ehkä ottaa jotenkin rennosti, koska tiesin että ei olla hioduttu yhteen eikä tiedetä toistemme hyviä tai huonoja puolia. Mun oli vaan pakko luottaa siihen että se tekee sen mitä ohjaan ja tulee lujaa.

Mun motto on siis lauantaita varten:
- Juokse !
- Tarkkaa ohjausta !

Omat koirat pääsivät sitten palkinnoksi autossa odottelusta niitylle juoksemaan. Vaikka ei ne kyllä päivällä olleet keskenään kuin pari tuntia joten eivät ehkä ihan niin tylsistyneitä olleet. Tontunmäen niityllä ne sitten kirmailivat iloisina mun nauttiessa auringonlaskusta.