perjantai 15. helmikuuta 2013

Täydellisen agilitylelun metsästys

Olen jo pitempään kaivannut sellaista lelua, jota olis helppo heittää eli se ei saa olla liian kevyt. Lisäksi lelun pitäisi olla sellainen, että sitä on hyvä repiä koiran kanssa eli siitä pitää saada kunnon ote. Lisäksi leluun pitää pystyä kiinnittämään naru, sillä Kikillä on tapana rallata lelun kanssa, niin narusta saa napattua lelun kiinni helpommin ja sitten voidaan yhdessä leikkiä. Tälläisen lelun olen löytänyt, mutta ainoa ongelma on kestävyys. Yhdessä lelua revittäessä ja riepoteltaessa sen pitää kestää aika paljon..
Kuvassa näkyvät Skinneez-lelut harmaa pupu ja kettu ovat olleet pitkään käytössä. Pupusta sen näkeekin, se on ihan riekaleina. Kettu onkin vähän uudempi, joten sitä ei ole vielä pahemmin raadeltu. Tuo lelu on vaan niin kevyt, ettei sitä voi oikein heittää. Oranssi lelu on Wubba-kongi ja se oli hyvä, kun se oli tarpeeksi painava ja siihen sai kaulan ympärille kiinnitettyä narun. Kunnes se kaulan ympärillä oleva ommeltu suikale petti ja lähti irti.. No ei se ollutkaan hyvä lelu. Gappayn patukat meillä on olleet jo pidemmän aikaa, mutta olen ajatellut, ettei Kiki innostu tarpeeksi niistä vingun puuttuessa. No emäntä on näköjään liian yksinkertainen.. Vinku on ilmeisesti emäntää varten, kun ei näytä Kikiä haittaavan vingun puuttuminen. Patukasta taistellessa se riepottaa ja ravistelee aivan täysillä ilman vinkuakin! Vinku on hyvä silloin, jos haluaa saada koiran huomion kiinnitettyä, mutta vingun puuuttuessa pitää mun olla se vinku ja hihkua iloisesti. Toimii! Olemme siis löytäneet ainakin tähän asti parhaan lelun. Gappayn patukka on siis SE agilitylelu tällä hetkellä. Olen kiinnittänyt siihen pentuhihnan, jotta voin jättää lelun etupalkaksi esteen taakse ehtiäkseni sitten itsekin kiinni leluun samaan aikaan Kikin kanssa. Tokokouluttaja suositteli Gappayn patukkaa, joten mulla on kovat odotukset kestävyyden suhteen. Ainoa miinus on kahva. Vaikka lelu on tehty revittäväksi, niin nuo kahvat alkavat tuntua ikävän kovilta käteen, jos lelua tarpeeksi paljon yhdessä riepottelee. Tai ehkä mä vaan oon herkkänahkainen.. Lopetan syväluotaavan leluanalyysin tähän!

Kikillä alkoi kauan odotettu juoksu keskiviikkona ja sen takia jäi uintikin väliin. 9 kuukauden juoksuväli on mun mielestä oikein sopiva. Vielähän se voi tietenkin muuttua. Juoksuista huolimatta käytiin tänään treenaamassa Sporttiksella, sillä housut päällä saa treenata. Jotkut sanoo ettei juoksuisen nartun kanssa ole suotavaa treenata, sillä sidekudokset ym. ovat löysemmät. Tehtiin vähän keppejä ja vähän kontakteja. Puomilla Kiki jo aika hyvin muistaa jäädä 2on2offiin, vaikka ottaisinkin puomin suoraan kokonaisena. Edistystä siis on tapahtunut! Harjoiteltiin myös keinua tällä kertaa ilman hihnaa. Avustaja vähän hidasti keinua ja mä palkkasin Kikin kun se tuli keinun päähän asti. Paukauttaminen alas ei näyttänyt enää olevan hämmentävä asia. Edistystä tässäkin. Aata mentiin muutama kerta ja se vaatii kyllä vielä hiomista. Kiki tajuaa kyllä, että siihenkin pitää jäädä 2on2offiin, muttei ihan vielä joka kerta pysty jäämään.

Aamutreenien parasta antia on kyllä metsässä verkkaaminen ja jäähdyttely. Koirat sai juosta vapaana ja itse sai nauttia lumisesta maisemasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti