sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lilin kisadebyytti

Kisaamaan oli tarkoitus mennä jo muutama viikko sitten, mutta juoksut alkoivat sopivasti (not!) kisa-aamuna. Tänään sitten vihdoin koitti se päivä. Lili on muutaman viime viikon aikana osoittanut Niinun treeneissä, että sen kanssa saa jo tehdä tiiminä vaikeaa rataa ja yhteistyö on alkanut toimia! Toki pitää muistaa, ettei se ole konkari kuten Kiki ja tarvitsee tietyissä paikoissa selkeämpää ohjausta ja käskyjä esteille. Välillä sorrun siihen, että oletan senkin vaan poimivan esteet matkan varrelta kuten Kiki tekee. ;) On siinä mulla liian hyvä koira, tuo Kiki meinaan.

Ensimmäisen radan RIMAn kisoissa tuomaroi Jari Suomalainen, ja se tuomarimuutos olikin iloinen yllätys. Tiesin odottaa Jarilta eteneviä, kivoja ratoja. Ekalla radalla oletin vissiinkin ohjaavani Kikiä ja siitähän ihan itse ohjasin hyllyn, kun Lili ei ollutkaan lukinnut musta kauempaa putken päätä kuten oletin. Mutta oli niin tyytyväinen radan jälkeen. Lili teki hienosti kepit, keinun, aan ja puomin. Kepeillä vedätinkin rohkeasti, kun se on kerran sitä kestänyt hyvin treeneissä, eikä kisa-olosuhteissakaan näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Keinua jännitin ehkä eniten, mutta ei siinäkään mitään. Puominkin se meni ja jopa pysähtyi loppuun. Olin valmis keinulla ja puomilla keskustelemaan pysähtymisestä, mutta ei tarvinnut. Hieno pieni!


Tokalla radalla vaihtui tuomari, mutta Johanna Wurtrich teki myös kivan agiradan. Uskalsin jo luottaa siihen, että keinut sun muut Lili tekee hienosti. Aan jälkeinen kielto taisi mennä tällä kertaa Lilin kokemattomuuden piikkiin, kun se kiersi muurin. Otettiin muurikin ja sitten jatkettiin loppuun. 5 vp ja toinen sija tällä radalla, joten päästiin palkinnoillekin.
Vikalla eli hyppyradalla homma lähti ihan lapasesta ja Lilin tullessa putkesta ulos se vaan sinkosi minne sattuu. Koitettiin jatkaa matkaa, mutta homma hajosi ihan täysin. Taisi jäädä looppi päälle Lilille. ;) Poimin sen sitten syliin ja käveltiin maaliin. Se on treeneissäkin välillä tuollaisessa mielentilassa, niin silloin pitää homma pysäyttää, kun sillä vaan vauhti kiihtyy, mutta aivotoiminta hidastuu. Kaksi hienoa rataa se teki, joten ihan ymmärrettävää ettei vielä keskittyminen riittänyt kolmannelle radalle.

Olen tosi tyytyväinen kisadebyyttiin! Kisakirjaan ei tullut merkintöjä, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Ps. Kiki ja Lotta kisasivat eilen HSKH:n kisoissa kolme starttia saaden ekalta radalta nollan! Sillä sija 6. jostain n. 45 lähtijästä. Kaksi muuta rataa hylättyjä.

2 kommenttia:

  1. Sattumalta osui teidän blogi kun etsin 1-luokan kilpailuratoja ja samalla vähän espanjanvesikoiria kun itselläkin sellainen on. Tosi hienoa menoa teiltä ja tsemppiä uuden kisakaverin kanssa jatkoon! Olipa teillä kiva tuomarikin kun on medeilläkin kohtuullisella korkeudella rimat ykkösluokkalaisille! En ymmärrä miksi ykkösluokassa edes pitäisi olla heti niin korkeita rimoja kuin yleensä olen nähnyt. Meilläkin alkaa oma perro olemaan kisavalmis ja omat ensimmäiset kilpailutkin kohta koittaa, mutta juuri rimoja ei olla vielä nostettu ja siksi ei vielä kisoihin olla menty. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  2. Moi! Kiitos kommentista. Tää mun nuorempi kisaa miniluokassa, se on kääpiökokoinen perro :). Mutta ykkösissä ja kakkosissa yleensä tuomarit laittaa rimat kyllä matalalle. Ei se riman nosto yleensä ole koiralle sen suurempi juttu, varsinkin jos Espanjanvesikoira on medikokoinen. Makseissa joutuu toki sitten vähän enemmän venymään, koska siellä perrot ovat pienemmästä päästä. Toki niitä kisakorkuisia rimoja kannattaa treeneissä tehdä. Hyppytekniikan kouluttajat suosittelevat, että treeneissä rimoja voisi pitää rataa tehdessä eri esteillä eri korkuisina eli medikoiralle 35 -45, jotta koira tottuu oikeasti katsomaan riman korkeutta ja hyppää sen mukaan, eikä oleta rimojen olevan aina tietyn korkuisia. Tsemppiä teille kisaamisen aloitukseen! Rohkeasti vaan kokeilemaan miten homma toimii kisoissa heti kun tuntuu siltä, että koira olisi valmis.

    VastaaPoista