maanantai 29. syyskuuta 2014

Superviikonloppu - SERT-A

Aloitettiin kisakausi oikein räväkästi. Mulla ei ole tapana kisata kahta päivää peräkkäin, mutta nyt en voinut olla kisaamatta sekä lauantaina, että sunnuntaina sillä lauantaina oli Piirimestaruuskisat ja sunnuntaina Spanielimestaruudet. Pitäähän sitä nyt kaikkiin kissanristiäisiin osallistua..

Lauantaina olin ilmonnut meidän vain B- ja C-radoille, koska niissä kisattiin piirinmestaruudesta ja näiden lisäksi meillä oli vielä joukkuekisassa viime vuoden hopea puolustettavana. Kolme rataa yhdelle päivälle on aivan riittävä, varsinkin kun seuraavana päivänä oli toiset kolme rataa kisattavana.
Aloitimme B agilityradalla, jota tuomaroi Markku Kaukinen. Rata vaikutti ihan kivalta, parit pahat paikat ja koko ajan kohtia joissa sai olla tarkkana. Meillä tuntui Kikin kanssa yhteistyö hyvin toimivan, osasin rytmittää oman liikkumiseni hyvin Kikin vauhtiin. Esimerkkinä alussa keppien jälkeinen vastakäännös, jonka tein kauempana sillä lähemmäs en edes olisi ehtinyt. Sillä sain käännettyä Kikin oikeaan putken päähän. Samoin olin tyytyväinen että putki- puomi erottelu toimi. Kolmanneksi vikalla esteellä jäädyin itse - mietin mielessäni että enää on 2 estettä jäljellä - mutta en vaan uskonut että rata olisi jo kohta ohi. Jäin seisomaan putken viereen ja mietin että mihin tästä menisi.. Kiki otti ylimääräisen hypyn ja sitten päätin laittaa sen uudestaan samaan putkeen ja mennä loppusuoran. Hylkyhän se oli. Harmi juttu, koska rata oli niin hyvä!! Olin tosi tyytyväinen meidän menoon. En ollut kyllä suunnitellut tekeväni kaikkiin takaakiertokohtiin takaakierto + valssia, mutta ilmeisesti tiistain superhyvin mennyt valssitreeni oli jäänyt takaraivoon ;). Ja kyllähän nuo ihan hyvin toimivat valssilla.

Välissä oli sitten seuraavana joukkuerata, joka ei ollut yhtä helppo kuin viime vuonna. Mielestäni rata oli kolmosen tasoa noin suunnilleen ja Anne Saviojan tuomaroima. Ehkä vaikein kohta oli ehtiä viemään 14. putkelle niin että koira tiesi radan jatkuvan oikealle, kun osa koirista kääntyi putkesta tullessaan vasemmalle. Me lähdettiin Kikin kanssa meidän joukkueen ekoina. Tehtiin jälleen hyvää yhteistyötä, vauhtia oli mielestäni kivasti. Tein 6. putkelle niin vahvan putkijarrun, että Kiki kääntyi katsomaan mua mennessään putkeen. :D Se oli sellainen Lilille mitoitettu putkijarru, Lili kun ei vielä ihan tiedä putkijarrun merkitystä. 14. ja 15. putket meni hyvin, tosin Kiki kyllä jäi 14 putken päähän ihmeissään että mihin mennään, eli se oli vaikea kohta kuten arvelin. Aalle oli aika tiukka lähestyminen ja siitä johtuen Kiki ei saanut tarpeeksi vauhtia aalle tullakseen sen kunnolla juoksarina. En edes käskyttänyt sitä lopussa eteen kun olin vaan huolissani tuliko aalta kontaktivirhe. Keskity olennaiseen.. Mutta tehtiin nolla. Joukkueen toinen koirakko Tommy ja kerrynterrieri Roxy saivat 10 vp, kolmas koirakko Laura ja perro Tinka tekivät nollan ja neljäs koirakko Esa ja sheltti Krum taisivat saada ehkä 15 vp. Tulos 10 vp oikeutti meidät kuitenkin pronssille!
Mitalin lisäksi saatiin Royal Caninin lahjakortti. Sukulaisen kissa saa taas ruokaa!
Viimeinen rata oli Heidi Viitaniemen hyppyrata. Rata näytti siltä että sai juosta kilpaa koiran kanssa. Ja sitä se oli. Harmi vaan ettei alkurata tullut videolle, kepo ei ehtinyt ajoissa paikalle.. Radalla sai tosiaan juosta. Putkea ennen oli pari hyppyä joista putkea edeltävä oli takaakiertona ja sitten pitikin pinkoa suoran putken toiseen päähän. Mä olin silloin putken oikealla puolella ja hyppy vasemmalla, joten Kiki haki sinne hyvin itse. Loppusuoralla muistin kannustaa sitä eteen ja sehän meni! Aivan mahtava fiilis tuon radan jälkeen. Tuntui että me todella tehtiin parhaamme ja juostiin!! Mitään ylimääräisiä kaarroksia siellä ei mielestäni tullut. En silti kuvitellut että ollaan kehitytty niin paljon, että meidän aika riitti 3. sijaan 50. koirakon joukosta!! Vau! Se oli mulle niin voitto itsessään, että etenemät on parantuneet! Miten mahtavaa oli päästä palkintopallille yksilöissä Kikin kanssa näin isoissa kisoissa!

Videolla kaikki radat putkeen, paitsi se vika rata vaan lopusta.

Mullahan oli jo lauantaina flunssainen olo, mutta en voinut jättää viikonlopun kisoja väliin kun olin niitä niin odottanut.

Sunnuntaina startattiin Empun ja yhteensä neljän perron voimin Lempäälään Tamskin järjestämiin kisoihin. Olin ilmonnut meidät kaikkiin kolmeen starttiin. Päivä alkoi hyppyradalla tuomarina Arto Laitinen. Radalla oli alussa hankalahko kohta, jossa ansaeste ja sen vieressä u-putken kauempaan päähän vienti. Kuten videolta näkyy, Kiki on liekeissä ja vetäisee kakkoshypyn suoraan, joo mun valssi tais olla sen vauhtiin nähden vähän myöhässä. En halunnut tehdä tällä kertaa vastakäännöstä välttääkseni ansahypyn, joten ajattelin vekata. Muuten hyvä, mutta Kikillä oli vauhtia sen verran, että olin auttamattomasti myöhässä.. Videolta näkee että Kiki reagoi käännökseen, mutta ottaa kuitenkin ansaesteen ja olihan se siinä kivasti tarjolla. Kepeille ohjasin huolimattomasti, mutta muuten meni kivasti.  Hyllyhän siitä tietysti tuli. Mutta Kikillä oli hyvä vauhti, se oli hienoa!

A-agirata oli Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroima. Muuten kiva rata, paitsi että aan jälkeen oli kiire ohjata seuraavat kaksi hyppyä takaakiertona, tai sitten työntönä ja välissä välistäveto. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka näin että se on riskialtis ohjaus, sillä ohjaajien oli vaikea ehtiä. Halusin kuitenkin jatkossa olla seinän puolella, jotta sain ohjattua Kikin putken oikeaan päähään. No tästä radasta ei ole videota, vaikka kuvaaja kovasti yrittikin ottaa videolle. Lopputulema oli siis se, että pelastelulla ja kalastelulla sain Kikin odottamaan mua sen verran, että ehdin tyrkätä sen aan jälkeen toiselle hypylle takaakiertona ja sain ohjattua sen putken oikeaan päähän. Tuloksena siis nolla!! Pelastelunolla, mutta hei sellaista sattuu!! Alla hyvin mukaeltu ratapiirros. Ja tuloksia katsoessani oli yllätys vielä suurempi - pelastelunollalla SERT-A !!! Hyvä aika vaikka ei sujuvasti koko ajan edettykään. Kiki oli edelleen niin liekeissä ja mä vaan yritin pysyä perässä!

Tärähtänyt kuva tärähtäneistä tyypeistä

Kolmas rata oli Laitisen agilityrata. Mentävä rata, mutta Kiki karkas mun selän takaa putkeen. Kaverit sanoivat että se meni täysin läpi ohjauksen. Sitten taas muistin että toi olis ollut sellainen paikka, jossa yleensä otan Kikin hyvin haltuun ettei se karkaa väärään päähän putkea. En vaan nähnyt tuota paikkaa sellaisena. Näitä on siis treenattava. Aa meni hyvin, hieman alemmas saisi vielä tulla, mutta treenit jatkuu. Pimeään putkikulmaan olisi näköjään pitänyt ohjata hieman tarkemmin.

Kiva oli käydä kisoissa, mutta olo oli kyllä aika surkea kotiin päästyäni.. Nyt parantelen flunssaa tulevan viikonlopun kisoja odotellessani!




maanantai 22. syyskuuta 2014

Mahtava pikku kiituri!

Lauantaina oltiin Lilin (osittaisella) sisarusporukalla Jennan treenissä. Valitettavasti Ican omistaja olikin kipeänä, joten sisaruksista pääsivät edustamaan vain Lili ja Niksi. Jenna oli laatinut tälläisen ratapiirroksen.
Kotona mietin että en nyt ihan tietäisi miten ohjaisin kyseisen radan jos mulla olisi Kiki ohjattavana, saati sitten Lili-rääpäle jonka taidoista en ihan tiedä. En edes muista olenko koskaan kutsunut Liliä putken toisesta päästä itseni luo..

No ei sitten muuta kuin kokeilemaan. Lili odotti kiltisti ykkösen takana kun kutsuin sitä kakkos ja kolmosputken välistä. Seuraavaksi sitten sama ja ohjaus kolmosputkeen. Ei mitään epäröintiä. Sitten kokeiltiinkin jo 1-6. Pieni kiituri yllätti mut ja meni kuin konkari!! Toki se kaarratti 4 putkelta koska ei vielä osaa putkijarrua, mutta poimi 5. esteen matkalta ja kääntyi (sutien) 6 putkeen kuten videolta voi katsoa! Voi miten mä näin sydämiä kun toinen on niin taitava!! En olis ikinä uskonut että kokematon pentu voi kestää leijeröinnit ja tekee töitä noin hienosti!! Toki sen tiesin että se tekee töitä ja menee täysiä, muuta siihen ei sitten tarvittukaan.
Jenna sanoi että olen tehnyt hyvää työtä Lilin kanssa mun kertoessa että olen halunnut tehdä itse, enkä ole vielä käynyt ohjatuissa treeneissä. Olipa mukava kuulla! Putkirallattelun jälkeen alettiinkin sitten asentaa putkijarrua ja se oli Lilin mielestä vähän tylsää. Se alko olee jo vähän sitä mieltä ettei sitten viitsi mennä putkeen ollenkaan. :D Selvästi mietti asiaa. Putkijarrua pitää nyt sitten tehdä aina satunnaisesti, ei joka kerta. Kuulemma kannattaa nyt se asentaa, koska muuten ei vanhempana saa välttämättä niin tiukkoja käännöksiä jos koira on saanut posottaa täysiä putkista 1,5 vuotiaaksi asti. Uskon kyllä ja olinhan jo ehtinyt putkijarrun opettamista miettiä. Laitoin tuon samaisen videon facebookiin ja hauskasti Lilin kasvattaja ja Lilin isän kasvattaja jakoivat sen. Että Lili menee äitinsä vauhtia!

Putkijarrun jälkeen treenattiin vielä lopun kuvioita 11-13. Ensin takaakierroilla 11 ja 12. Sitten opeteltiin japanilainen ja mentiin sillä. Aika magee sekin!

Me ollaan kyllä viime viikolla treenattu ahkerasti. Sunnuntaina menin vielä ensin Kikin ja Lokin omistajan kanssa treenaamaan Purinalle. Kiki sai tehdä jälleen aalta käännöksiä ja nyt uskalsin Agimetin aalla tehdä suoraan ilman boxia. Olin tyytyväinen käännöksiin. Tein myös valssit molempiin suuntiin. Vika toisto olikin sitten huti, jonka huomasin vasta kotona. Saattoi johtua siitä että heitin pallon Kikin vielä ollessa aalla, kun ei ollut estettä suorassa linjassa aan jälkeen.
Näiden lisäksi palauttelin Kikille mieleen puomin 2on2offia ja se jo alkoi muistamaan mikä juttu se taas olikin. Otin Kikin ensin puomin sivusta alasmenolle ja jatkoin itse juoksua eteenpäin, Kiki jäi nätisti 2on2offiin. Sitten puomia kokonaisena. Ensin pysähtyi kyllä, mutta vapautti itsensä mun jatkaessa liikettä. Seuraavilla parilla kerralla jäi kontaktille ja vapautui vasta käskystä. Jospa tää pikakertaus pysyis sen mielessä. Pitänee ehkä jollain kisaradallakin tehdä kunnon pysäytys jos haluan muistuttaa sille kisoissakin kriteerin. Kokeilin vielä lopuksi tiistaista Mian rataa ja alun keppejä. Oli edelleen vaikeata kepeille hakeminen mikäli yhtään ryysäsin itse samaan aikaana. Hienosti kesti kepit haettuun sitten sen että juoksin täysiä ohi. Kisoissa tulen sitten valitsemaan tämän jälkimmäisen vaihtoehdon jos on valittava.

Sunnuntai-iltana menin vielä Ojankoon jossa Lili pääsi tekemään vauvapuomia. Se on lähes puolet matalampi ja vähintään puolet leveämpi kuin normipuomi. Tehtiin takaperinketjuttamalla eli ensin Lili sai tarjota 2on2offia puomille hyppäämällä sivusta. Sitten kokeiltiin hihnassa koko puomia ja vauhtiahan sieltä heti tuli. Vauhdin kanssa ei sitten enää pystynyt hallitsemaan kroppaansa ja pysähtymään kontaktille. Vahvistelin vielä lisää 2on2offia ja nostin Kikin laskevalla osalle, sitten vähän kauemmas jne ja niin saatiin lopussa vauhdinkin kanssa Lili hienosti pysähtymään 2on2offiin. Nyt olis tarkoitus tehdä vielä ainakin kerran vauvapuomilla ennen kuin siirtyy normipuomille. Puomia vois ekalla kerralla sitten vähän madaltaa kun sellaisia puomeja on, niin ei tarvi tehdä hihnassa. Lilillä kun tota vauhtia riittää niin mielummin laskee puomia jos se vaikka kovassa vauhdissa sais päähänsä sieltä hypätä kesken kaiken pois..

Mutta olipa taas kiva treenata! Koirat tykkää ja mä tykkään!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Taas on menty tuli hännän alla!

Mutta onneksi on ehditty treenaamaankin! Tiistaina ilmoittauduin Mia Laamasen ratatreeniin, kun hän kerran HAUlle tuli pitämään treenejä. Mia tekaisi radan lennosta osallistujien toiveiden mukaisesti. Useimmat meistä toivoivat vauhtia. No sitä saatiin. Rata vaikutti tosi kivalta ja mentävältä, mutta kuinkas sitten kävikään.. Alku oli meille todella haastava. Ensin Kiki haki kepit todella monta kertaa väärin ja mun asentoa ja sijoittumista fiksattiin toden teolla. Sitten kun se haki kepit oikein tuli ongelmaksi keppihäiriöiden kestäminen. Mun piti odottaa että se hakee kepit, no sitten tulikin superkiire juosta kepeillä Kikin ohi, että olisin ehtinyt ohjata keppien jälkeiset kuviot. Tiedän toki, että kepit tarvitsee paljon treeniä ja nimenomaan häiriöiden siedättämistä, mutta tässä tuli hyvä muistutus siitä taas. Radalla jätettiin aa välistä, koska tuo puinen punavalkoinen aa on se Kikille hankala, niin en halunnut nyt sekoittaa sitä.
Ratapiirros:
4-7 väli kokeiltiin mennä kummaltakin puolelta. Sujuvampaa selvästi oli, jos olin aidan puolella ja tein esteiden väliin persjätöt, jolloin seiskalta Kikille tuli parempi linja keinulle. Videolla olen esteiden sisäpuolella. Itse en olisi edes ajatellut ohjaavani ulkopuolelta, mutta tästä muistutukseksi itselle, että pitää aina kokeilla eri vaihtoehdot vaikka toinen ohjauspuoli tuntuisikin itsestäänselvältä. Siltä toiselta puolelta voikin olla paljon sujuvampi ohjata.

Puomia ei olla juuri treenattu ja se näkyy. Kikin mielestä puomin kriteeri on tällä hetkellä hidastaa lopussa ja jatkaa siitä suoraan.. Hups. No eihän se ole ihmekään että puomi hieman kärsii kun ollaan hinkattu vaan aata. Videolla vielä lopun takaaleikkaus.


Keskiviikkona piti sitten päästä hinkkaamaan aan käännöksiä ja puomiakin vähän. En huomannut kuvanneellee kepolle sanoa että hihkaisee mulle jos Kiki ei osu kontaktiin. Kiki sai pari kertaa palkkaa väärästä suorituksesta, mutta ei sillä näyttänyt olevan merkitystä kun paransi kuitenkin joka kerta suoritusta. Otin käännösten välissä suoraan menoja, jotta ei vauhti vaan pääse unohtumaan. Ja selvästi näkee että suoraan meneminen on niin paljon vahvempaa. Käännöksiä saa siis vielä hetken aikaa vahvistella jotta niistäkin tulee yhtä sujuvat!
Loppuun tehtiin vielä puomia ja sain vähän Kikille taas muistuteltua puomin kriteeriä. Ratatreeneissä kuvatuissa videoissa Kiki näyttäis kyllä osuvan puomin kontaktille niillä kerroilla, kun juoksen koko ajan ja vapautan sen lennossa. Yhdellä kerralla yritin saada Kikin jäämään kontaktille hidastamalla omaa liikettäni ja Kiki teki silloin juuri niin kuin jossain arvokisoissa olen nähnyt koirien tekevän - hidastaa ja sitten hyppää kontaktin yli. Puomin työstämistä jatketaan sitten kun aata ei enää tarvitse niin työstää. Ja olen kyllä tyytyväinen aahan tällä hetkellä!


lauantai 13. syyskuuta 2014

Huippista ja aan treenaamista

Huippiksessa teemana päällejuoksut. Miten kivaa keskittyä vain yhteen ohjaukseen (vaikka oli siellä muutama muukin) ja hioa sitä. Virkistävää tehdä yhteen ohjaukseen painottuvaa treeniä ratatreenin sijasta.
Kyseisellä ratapohjalla siis mentiin. Kunhan maltoin odottaa sen verran, että Kiki oli lukinnut 2. esteen putkesta tullessaan päästiin melkein niin kuin autopilotilla päällejuoksut. Väkisinkin meinaan antaa Kikille tilaa valumalla itse kauas esteistä, vaikka Kiki saa optimaalisen linjan mikäli olen lähellä esteitä. Jäänyt varmaan alitajuntaan takaakierrot, joissa olen liian lähellä ja siitä syystä Kiki tiputtaa riman. Mutta kunhan on tarpeeksi edellä ei mitään ongelmia ole! Hyvin meni treeni ja oli kivaa! Koko illan satoi ihan hirveesti ja oltiin kaikki uitettuja koiria treenien jälkeen lämppäilyn ja jäähdyttely johdosta, sillä treenit pidettiin kyllä hallissa. Kiki oli lisäksi oranssi uitettu koira kun hallin pohjan väri tarttuu kivasti märkään karvaiseen valkoiseen koiraan..

Torstaina kimpiksessä tehtiin Kikin kanssa viime viikon Villen radasta muokattua versiota, jossa sain ohjata takaa. Ja edelleen Kiki irtoaa ja ohjautuu tosi kivasti takaa ohjaten! Pitää vaan muistaa vähän kannustaa sitä menemään eteen. Välillä huomaan ohjaavani ilman ääntä, vaikka toisissa paikoissa siitä olis selkeää hyötyä.
Rata oli jotakuinkin yllä mainittu, vaikka loppua muokattiin vielä hieman. Treenikaveri kysyikin että miksi pitää vahvistaa takaaohjausta, että Kikihän menee hyvää vauhtia. Selitin sitten että Kiki on virkamies ja jää odottelemaan mua, joten siksi ollaan nyt vahvistettu sen itsenäisyyttä ja irtoamista. Että voin ohjata muutenkin kuin edestä. Aata tehtiin ja puinen punavalkoinen aa on Kikille jostain syystä hankalampi. Loppuun saatiin hyvä toistot.

Perjantaina oltiin sovittu kaverin kanssa aan treenaamista. Kaverin koira on opetellut boxin ja kokeiltiin sille gridiä, jossa vaatii vähän työstämistä vielä. Kikille olin suunnitellut tekeväni ohjauksia boxin kanssa palkaten itse, koska häivytän nyt apupalkkaajaa pois. Ensin tein vetoja, sitten parit sokkarit. Piti sitten taas mennä kokeilemaan punavalkoiselle puiselle aalle miten se sujuu, ja ekalla kerralla vähän himmaamista ja yksi lisäaskel. Loput toistot hyvin. Otettiin siis puista aata ratatreenin omaisesti.
Kaikki eilisen toistot videolla.
Lilikin on vähän saanut jotain tehdä.. Täytyy ensi viikolla päästä se taas tekemään vähän enemmän. :)

Ps. Kiki ja Lili osallistuivat kahdenkeskiseen juoksukilpailuun ja Lili voitti joka kerta. Se on vaan niin tosissaan joka asiassa, ehkä siksi.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Viime viikon treenit videoin

Kerrotaan nyt näin jälkikäteen viime viikon treeneistä, kun on kerrankin ihan videoo.

Maanantaina 1.9.14 olin ilmoittanut meidän Ville Liukan pitämään ratatreeniin. Ennen treenejä tuli mutkia matkaan, kun kepo olikin vienyt auton vaikka minä olisin sitä tarvinnut päästäkseni Purinalle. No ei siinä sitten muuta kuin hyppäsin molempien kanssa bussiin, tarkemmin 3 eri bussiin joista jokaiselle mentiin muutama pysäkin väli. Ja tietysti keskimmäinen bussi oli myöhässä jolloin myöhästyttiin suunnitellusta viimeisestä bussista. No seuraavallakin vielä ehdittiin paikalle. Teki hyvää mennä bussilla, kun eipä ole sitäkään pitkään pitkään aikaan tullut harrastettua. Hyvin nuo matkustivat.
Ville oli tehnyt samalle kentälle hyppy- ja agiradan. Valitsin ensin hyppyradan, koska aa on vielä ihan vähän kesken. Opettelin myös agiradan alun. Molemmat radat olivat kivoja juostavia ratoja eikä mitään turhia kikkailuja!

Kikillä oli taas kivasti raivoa ja saatiin mennä hyvää vauhtia! Se mikä mut yllätti oli erityisesti agiradan kohta 15 - 16. Uumoilin siinä että Kiki menee väärään päähän putkea vaikka mitä teen, sillä väärä pää on tarjolla. Ensin tein valssin muurin jälkeen eli 14 ja 15 välille. Parasta oli, että pystyin olemaan todella ajoissa valssaamassa, sillä Kiki irtosi putkesta eteen, jolloin vaan sijoitun esteiden linjalle ja se otti ne tullessaan mua kohden. Ja valssaaminen käänsi sen täydellisesti! Lopputreeneistä kepo tuli paikalle ja videolla onkin loppu, jossa teen takaaleikkauksen 14 - 15 väliin ja silläkin mennään juuri sinne minne pitää! Aivan mahtavaa! Loppuun piti myöskin kokeilla takaaleikkausta ja hei, sehän alkaa yleisesti toimimaan kun ollaan sitä nyt käytetty.

Agiradan alkua kokeiltiin parilla eri ohjauksella. Tärkeintä oli lähteä alussa ajoissa liikkeelle, mutta merkata kuitenkin 2. hyppy hyvin. Sitten pystyi olemaan itse ajoissa 5. putken luona ja ehti hyvin ohjaamaan 6. hypyn kun oli aan vasemmalla puolella. Koira kaartaa kuitenkin vasemmalle, niin sieltä puolelta pystyi hyvin heittämään koiran 6 hypylle vaikka olisi ollut hieman myöhässä.
Torstaina omissa treeneissä ei rakennettu sen kummemmin rataa, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tehdä helpon ratatreenin omaisesti Kikille aalla boxin häivytystä. Ja sehän sujui hyvin! Ihan ensimmäinen toisto oli epämääräinen osuma ja siitä Kiki jäi ilman palkkaa. Muuten teki hienoja osumia. Otin jälleen ensin yhden sivun boxista pois, sitten vähitellen yksi kerrallaan koko boxin pois ja Kikin suoritus pysyi samana. Huomionarvoista oli toiseen suuntaan meneminen. Kun itse jäin aan oikealle puolelle ja olin ajatellut Kikin myös menevän putken oikeaan päähän, mutta se valitsikin mennä vasempaan. Ohjauksia täytyy siis vielä treenata aika paljon, samoin kuin sitä että palkka tulee multa eikä avustajalta. Kiki selvästi bongaa avustajan ja menee avustajan avulla hyvin.

Lauantaina tehtiin taas Villen rataa ja kokeilin agiradan yhteydessä aata. Oltiin ensin tehty pelkkää aata niin, että boxin alin putki oli aalla ja apupalkkaaja palkkasi. Kaikki toistot täydelliset. Radan osana himmasi tosi paljon ja meinasi pysähtyä. Sain sen kuitenkin liikkeelle ja sitten otettiin aata yksittäisenä, jolloin saatiin taas hyviä toistoja. Eli edelleen ohjauksia täytyy vahvistaa ja ottaa vielä boxin kanssa mun palkkaamana. Olen silti tyytyväinen miten hyvällä mallilla aa on. Tavoite oli saada aa jotakuinkin kisakuntoon syyskuun loppuun Piirimestaruuskisoihin ja luotan sen olevan valmis silloin.

Lilin treenaamista tuli videolle lauantaina pitkästä aikaa! Tehtiin ensin uutena esteenä muuria, jossa oli vain ne päällimmäiset pyöreät palikat maassa. Sitten tehtiin taas esteen tarjoamista. Viimeisenä harjoiteltiin valssia, sekä valssin jälkeen hypyn kautta putkeen juoksemista. Lili meni hienosti, mun palkkaus oli vaan vähän myöhässä kun Lillis ei vielä kestä sitä että juoksisin lelu kädessä.
Pidän siitä miten se tykittää eteen, vaikka lelu ei heti lentäisikään. Jossain vaiheessa aletaan harjoittelemaan jotain putkijarrun tyyppistä. Olen kuullut muutamilta ihmisiltä suositusta opettaa koira irtoamisen ohella myös tulemaan käteen. Että se koira sitten joskus isona kuuntelisi myös sellaiset käskyt.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Treenimotivaatio kohdillaan

Päivitykset laahaa jäljessä kun on kauheasti ollut kaikkea. Päällimmäisenä nyt duunin vaihto. Ja mehän ollaan tietysti myös treenattu, niin siinä ne illat menee.

Mietin tässä itsekseni, että miten mulla onkin ollut nyt pitkään jatkunut todellinen treeni-innostus. Yleensä kun tulee aina jossain vaiheessa innon suhteen alamäki. Ei aina voi jaksaa treenata ja hinkata ja hioa. Kikin kanssa on varmaan jo keväästä asti jatkunut sellainen hyvän mielen treeniolotila. Ehkä me ollaan jo sen verran hiouduttu yhteen ja aletaan ymmärtää toisiamme? Ei meillä läheskään aina mene treenit supersuper hyvin, mutta musta tuntuu että nykyään tiedän itsekin ja viimeistään siinä vaiheessa kun valmentaja antaa neuvoja, että mitä mun pitäisi tehdä toisin. Nautin suunnattomasti Kikin kanssa treenaamisesta.


Ehkä olen myös oppinut treenatessa keskittymään oikeisiin asioihin. Keväästä lähtien mulle on ollut tärkeintä Kikin into tehdä asioita agilitykentällä. Siis se raivo. Se vaatii hieman kestämistä multa, sillä raivon kasvattamiseksi annan sen rääkyä katsellessamme edellisen suoritusta treeneissä tai kisoissa. Korvaparat.. Kikihän on aiemmin kuunnellut hyvin tarkasti ohjausta ja odottanut mua. Nyt olen ollut oikeastaan tyytyväinen, jos se ei ole lukenut ohjastani vaan singonnut sen sijaan putkeen koska se nyt vaan oli tossa linjalla. Olen iloinnut sen itsenäisestä päätöksestä! Kyllähän se ohjauksiin tulee kunhan olen sille ajoissa kertomassa minne mennään. Kyseisissä tilanteissa en siis ole ollut ajoissa. Mä otan niin mieluummin itsenäisesti irtoilevan koiran, kuin koiran joka kyselee joka käänteessä minne mennään. Ja näköjään asiaan voi vaikuttaa vielä tässäkin vaiheessa. Peliä ei ole menetetty vaikka Kiki ei ole heti pennusta asti oppinut menemään täysiä.

Kikin kanssa olemme kesällä lähinnä keskittyneen juoksu-aan opettelemiseen ja sekin on varmasti lisännyt treeni-intoa. Aan uudelleen opettaminen on ollut hirmuisen palkitsevaa ja samaan aikaan molemmilla on kasvanut halu päästä radalle.

Lilin kanssa olen osannut ottaa rennosti. Opettelemme asioita Lilin tahtiin edeten. Hetken oli sellainen olo, että en osaa opettaa Lilille oikein haluamiani asioita. Kuten yleensä, paluu helpompiin tehtäviin auttoi. Samalla yritin sisäistää, että Lili on pentu enkä voi olettaa sen osaavan asioita jotka ovat Kikille itsestään selviä. Ja kas - sitten mulla olikin pentu joka osaa jo ihan hirmuisesti! Esteen tarjoamistreeni on tehnyt niin hyvää! Jos jotain olen halunnut opettaa Lilille eri tavalla on irtoaminen. Ja sen se jo aika hyvin osaa! Lilillä on kyllä luonnostaankin mielestäni jo aivan erilainen intohimo aksaan. Tai sitten se on vaan sitä, että olen osannut leikkiä sen kanssa ja sitä kautta kaikki mitä tehdään aksakentällä on vaan niin siistiä. Niin ja mainitsinko jo että mennään täysiä! Eikä edes haittaa jos jotain ei osaa, silti mennään täysiä!

Henkistä valmentautumista olen miettinyt myös jonkin verran. Kiitos sm-kisojen mulla on yksi tähänastisen uran tähtihetki, jonka mieleen palauttamalla pystyn saamaan itseni huippufiilikseen. Jos joskus tuntuu ettei Kikin kanssa suju, tai että me ollaan ihan surkeita, voin aina palata siihen fiilikseen kun onnistutaan ensimmäisissä arvokisoissa tekemään nolla ja joukkuekaverit tulevat halaamaan. Se fiilis oli korvaamaton! Itketti ja nauratti samaan aikaan! Ja vielä paremmaksi vaan meni kun menimme voittamaan joukkuekultaa! Eihän sitä voinut edes käsittää. Noita fiiliksiä ei onneksi kukaan voi ottaa multa pois ja niitä muistelen tarvittaessa. Pitäisi tuohon rinnalle ottaa muisteltavaksi myös yksi flow-rata, jolla voisi saada ratafiiliksenkin mukaan. Joukkue sm-rata oli ratana hyvä, mutta ei sellainen jossa olisimme olleet parhaimmillamme. Sm-rata oli ehkä enemmän tervassa juoksemista siihen asti kunnes joukkueenjohtaja huusi että: "jaksaa jaksaa!". Kiitos siitä huudosta! Siitä sai tsemppiä.