Lilin kujeet + juoksukontaktiseminaari

Hiljalleen Lilistä alkaa kuoriutua aito pentu pentunen kujeineen! Olen niin odottanut että koska sen kiltteys alkaa rakoilla. Mattoahan se syö, mutta sitä on Kikin syönyt nuorena ja kun kyseessä on päättelemätön karvalankamatto, niin en kyllä yhtään ihmettele miksi sitä on kiva nyhtää. Matto antaa kivasti vastusta mutta siitä kuitenkin aina jotain irtoaa. Matto elää niin kauan kuin elää, sitten ostan uuden (erilaisen) enemmän kuin tyytyväisenä!

Lili aloitti kujeensa viime lauantaina. Mun suihkussa ollessa se pissasi meidän sänkyyn! No joo, lenkistä oli tovi ja se oli lenkin jälkeen riehumisen lisäksi saanut iltaruoan. Sängyssä se käy aina salaa. Tällä kertaa ei kovin salaa, kun jätti todisteet jälkeensä. Sunnuntaina kujeilu jatkui. Terassin ovi oli auki ja koirat saivat mennä ja tulla sisään ja ulos. Jonkun ajan päästä menin kurkistamaan mitä siellä pihalla puuhataan. Salaattipenkin mullat oli kuovittuna terassilla ja pari kuoppaa oli ilmestynyt samalla. Itse teosta en Liliä saanut kiinni, mut nähdessään se tuli iloisena vastaan arteen kanssa. Se löysi kiven mullan seasta. Pitäähän pennun nyt vähän puuhastella!

Autoin vähän - nyt voi hyvin istuttaa vaikka kukkasia. 

Se yritti ilmeisesti piiloutua Tuijaan luu suussaan?

Viime viikko meni taas tosi nopsasti. Treenattiin viime viikolla vähemmän kuin yleensä ja perjantaina oli itsenäiset treenit. Lili sai leikkiä ja juosta siivekkeen välistä putkeen mun juostessa sen mukana avustajan palkatessa.  Ja jälleen Lili teki häkkitreeniä ts. sai palkkaa häkkiin kun kepo oli apuna palkkaamassa. Kotona Lili syö metallihäkissä ruokansa. Crate gamesia pitäisi edelleen hieman järjestelmällisemmin tehdä niin saisin sen juoksemaan häkkiin kuten Kikin.

Kikin kanssa tehtiin putki-puomi erottelua ja se meni ihan ok. Pitää vielä treenata ja kokeilla miten se suhtautuu siihen, että jätän sen suorittamaan edellisen esteen ja juoksen jo itse esimerkiksi puomin puoleen väliin. Saa nähdä valitseeko puomin.

Lainaputkesta tuli heti Lilin lemppari!

Mun viikonloppu kuluikin lähes kokonaan Riihimäellä Naurava Koira -areenalla Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa kuunteluoppilaana. Molemmille aion opettaa juoksu-aan, puomiin en nyt ainakaan ihan heti lähde. Juoksu-aan opettamista varten on aurauskepit hommattu, vielä pitää löytää putken yhdistävät liittimet. Opettamisesta kerron lisää sitä mukaa kun homman aloitan Kikin kanssa tässä kesän mittaan. Metodina boxi ja gridi, eli aurauskepeistä muodostuu neliö, jonka läpi koira opetetaan juoksemaan niin että se ottaa laukan neliön sisällä. Tämä on sitten myöhemmin kontaktialue aalla. Neliön eteen lisätään tasamaalla kaksi bumperia merkkaamaan toivottuja askeleen paikkoja. Kun tämä harjoitus sujuu, voidaan se hiljalleen siirtää madalletulle aalle. Ja kaiken a ja o on, että koira tekee harjoitteen itsenäisesti ohjaajan sijainnista ja liikkeestä riippumatta.

Tässä tää boxi. Aurauskepit K-raudasta ja kulmapalat Tarjoustalon sähkötarvikeosastolta.

Sunnuntain päätteeksi oli vielä Sadun treenit. Treeneissä olikin mun toivoma putki-puomi erottelu. Rata meni nollana läpi eikä siinä mitään, ei edes putki-puomi erottelussa ollut ongelmaa. Ongelmaksi muodostui ekalla suoritettu lentokeinnu ja puomin himmailu. Ensimmäisenä turhauduin puomista, mutta saatiin sitten kosketusalustan avulla (jota olen Kikille vahvistanut) puomia vähän korjattua. Satu houkutteli kosketusalustan avulla Kikiä kontaktille ja joo, kyllä se vähän nopeammaksi tuli. Keinun suoritus on myös vähän rikki, mikä ei ole ihme koska senkin suoritusta on nyt hieman muutettu. Sivusta hyppääminen keinulle ja nopea vapautus heti pallon perään ilmeisesti vaikuttavat. Eikä se nyt ole ihmekään. Pitäisi vaan itse muistaa, että jos kriteerit muuttuu tai tekee erilaisia treenejä, niin ei voi olettaa että Kiki tekee kaiken niin kuin ennenkin. Tarkoituksena on kuitenkin muuttaa suoritusta. Ehkä tähän väliin voisi ottaa kisatauon ja säätää nyt huolella noiden uusien kriteereiden kanssa..
Tässä eka suoritus jossa mukana lentokeinu..

Paras kainalokaveri päikkäreillä

Pääsiäisen kisat Joensuussa

Kaksi kärpästä samalla iskulla - sukulaisten näkemistä ja agilitykisat samalla reissulla. Vielä kun oli hyvä majoituspaikka aivan Joensuun keskustassa, niin ei voi kyllä kauemmas suuntautuva kisareissu olla helpommin enää järjestettävissä. Napattiin vielä Taina ja Loki kyytiin, niin tulipahan auton (lähes) kaikki mahdollinen tila hyödynnettyä.

Kolme agirataa.
Ekalta hylly jo kolmannella esteellä. Olisi pitänyt vekata muurille. Jotkut minit valssasivat muurille, mutta siitä olisi tullut niin paljon pyöritystä, että hylkäsin sen vaihtoehdon heti alkuun.  Putki-puomi erottelu oli kohta, johon ajattelin meidän viimeistään kaatuvan. Ei olla tuota tehty pitkiin pitkiin aikoihin. A ja putki-erottelu sujuisi kyllä. Tällä radalla mun ohjaus oli muutenkin löysää, enkä todellakaan näyttänyt parastani. Positiivista, että putki-aa erottelu toimi kökkövalssilla hyvin.
Tuomarina Minna Räsänen.

Toka rata oli rataprofiililtaan kiva. Jännitin hieman puomin jälkeistä päällejuoksua ja putkeen ohjausta. Siinä oli kuitenkin useampi putken suu tarjolla. Kyseinen kohta meni kuitenkin hienosti. Homma kaatui sitten tokavikaan esteeseen. Huomasin kyllä, että loppusuora aan jälkeen on hieman hankala, sillä esteet eivät olleet suorassa linjassa. Olin kuitenkin niin fiiliksissä juoksemassa loppusuoraa, että unohdin sitten yhden pikkujutun eli toka vikan esteen ohjaamisen. Juoksin vaan eteenpäin ja Kiki kuuliaisesti teki työtä käskettyä ja jätti ohjaamatta jääneen hypyn hyppäämättä. Hyvä tietää että sen voisi tuollaisista ansakohdista saada ohikin! Mutta tämä oli toki hyvä hylly, hyvä rata muuten!  Olin tyytyväinen puomin jälkeiseen serpentiiniin, jota seurasi putkeen lähetys. Caraydan-ryhmässä oli keskustelua miten ihmiset ajattelee hyvät radat ja nollaradat jokainen omalla tavallaan. Yksi agipiireissä tunnettu Espanjanvesikoiran kanssa kisaaja sanoikin, että hän ajattelee ohjaamisen onnistumisprosenttia. Meidän radalla tässä tapauksessa ohjaukset onnistui 95 %, ja se yksi virhe maksoi nollan arvoisesti, mutta pitää olla tyytyväinen siihen, että ohjaukset tosiaan onnistui 95 %! Siitä on pieni matka enää parempaan suoritukseen. Eli olen tyytyväinen tähän rataan, ja yritän olla ajattelematta, että pienestä osallistujamäärästä johtuen nollalla olisi saattanut hyvinkin saada sertin. ;) Pääkaupunkiseudun isoissa luokissa meidän etenemät ei vielä riitä kärkisijoihin, mutta kyllä me vielä täältä tullaan! :D Harjoitellaan ja kehitytään, niin sitten nähdään mihin meistä on.  Tuomarina tässä keskimmäisellä radalla - kuten viimeiselläkin - Sari Mikkilä. 

Vika rata oli taas rataprofiililtaan kivan tuntuinen. Lopun vauhtisuora vaikutti siltä, että siinä tulee kyllä kiire. Alkuun halusin pakkovalssin, sillä viime kisojen pakkovalssin huono ohjaus kummitteli peikkona mielessä. Ohjasinkin pakkovalssin korostetusti, sillä Kiki on treeneissä muutaman kerran hypänny pakkovalssista huolimatta mun selän takaa, mitä se ei koskaan aiemmin ole harrastanut. Huonoa ohjausta siis treeneissäkin. Ja pakkovalssihan toimi hyvin. Muurille tein vastakäännöksen, sillä se saa Kikin hyvin kokoamaan, mutta olisi ilmeisesti pitänyt muurin jälkeen ottaa Kiki haltuun ennen keppejä. Jotkut miniohjaajat tekivät niin. Mä en nähnyt tässä ansaa, vaikka toki kepeille meno oli ehkä hieman hankala. Kiki sujahti toiseen väliin ja otettiin uudestaan. Aan jälkeen tuli takaakierto ja siitä putkeen lähetys, ja tässä olikin kiire loppusuoraa juoksemaan, joten olin oikein tyytyväinen siihen, että pystyin heittämään Kikin putkeen ja lähtemään itse etenemään täydellä vauhdilla. Siinä kohdassa ei olisi voinut jäädä varmistelemaan putkeen laittamista. Tässäkin radalla ohjaukset onnistuivat suunnitellusti. En vaan osannut ottaa huomioon että kepeillä olisi tarvinnut auttaa, kun Kiki hakee kepit tosi kivasti. Ollaan kyllä nyt lähiaikoina harjoiteltu tiukkoja avo- ja umpikulmia, niin ilmeisesti pitäisi harjoitella ei-niin-tiukkoja lähestymisiä myös. Ehkä tää laskettaneen työtapaturmaksi. Vitosella siis toinen sija, edelleen kiva kun on pienet luokat! Onhan se nyt aina kiva päästä palkinnoille! 

Kisaaminen oli kivaa, mutta heti toiselle sijalle pääsivät kyllä mahtavat lenkkimaastot! Kunnon pururadat hallin läheisyydessä. Ja vaikka Kikillä olikin juoksut, ja mitä ilmeisemmin tärppipäivät (sori vaan kanssakilpailijat) niin Kiki sai kyllä juosta vapaana tuolla. En tietenkään päästänyt sitä muiden lähelle ja otin sen kiinni jos joku koira oli näköpiirissä. Tämän vuoden uusissa agilitysäännöissä on kyllä hyvä pointti juoksuisen nartun kanssa kisaamisessa. Hihnassa pitää olla punainen nauha ja vitsit miten sillä saikaan tilaa! Moni kuului sanovan koiralleen: "Ei mennä sinne kun siellä on hyvät tuoksut". Että ihan kiva jos olisi samanlainen signaali, jota vois käyttää ihan kotona lenkkeillessä ja kaikki väistäis. Me kun ei haluta remmissä tutustua muihin. Ei se keltainen nauhakaan ole lyönyt itseään tietoisuuteen.. 

Kisapaikalla Lili pääsi juoksemaan perro Daamin kanssa, ja oikein kivat leikit niillä olikin! Daami katsoi sitten myöhemmin asiakseen puolustaa Liliä kolmannelta - vieraalta koiralta. On se Lili niin kiltti että sitä pitää muidenkin (kuin Kikin) puolustaa. 

Sunnuntaina mentiin Joensuusta sitten maalle Liperiin ja koirat saivat juosta koko päivän vapaana. Lelun heittäjiä riitti ja niillä oli kyllä super kivaa. Tein molempien kanssa tolpan kiertoja. Lili onnistui sitten itsekseen juostessa törmäämään suoraan kyseiseen aurauskeppiin, vaikka oli sitä onnistuneesti aikaisemmin kiertänyt. Pitänee taas laittaa ponnarit otsatukkaan. 

Kotiuduttiin tänään ja käytiin kaverin ja sen koiran kanssa pienellä metsälenkillä. Nyt onkin sitten reporankaa porukkaa meillä.. 

Uutta intoa leikkimiseen

Lisäsin molempien koirien sivuille kuvat ja tuleviin tapahtumiin suunniteltuja menoja

Viime viikon lopulla manasin sitä, että miksi, voi miksi pitää olla niin järkevä ja jättäytyä kisoista pois kun on pieni flunssa.. No ei se kyllä ihan pieni flunssa ollut ja vaivaa hieman edelleen. Työkuntoinen olen pääasiassa ollut, mutta töiden jälkeen on sohvaan kaivautuminen tuntunut parhaalta ratkaisulta. Nyt alkaa ehkä kuitenkin olo olemaan jo lähes normaali.

Kiki

Sunnuntaina uskaltauduin treenaamaan. Aamusta treenattiin mentorin kanssa putkijarrun ja suoraan putkesta menon erottelua. Sain palautetta että jos pienellä sihinällä koira kääntyy putkesta, niin sitten se on kyllä huonosti opetettu. Kertasin sitten rytmittämistä jarruksi ja Laura oli vielä suoran putken ja hypyn jälkeen lelun kanssa ansana, mutta ei Kiki ensimmäisen kerran jälkeen ansaan mennyt, vaan rytmittäminen toimi tosi kivasti. Takaaleikkaustakin tuli harjoiteltua suoran putken jälkeen, siinä vaan piti taas muistaa ottaa ne omat jalat alleen, että koira ehtii havaitsemaan leikkauksen.

Kerroin mentorille Kikin lempparileikistä eli lelulla rallattelusta. Sanoin että ollaan kyllä yritetty kahden lelun leikkiä ja Kiki siihen vastaakin treenien alussa, mutta sitten rallattelu kuitenkin voittaa. Laura leikki Kikin kanssa ja mä katselin suu hämmätyksestä auki miten Kiki toi lelua sille tosi kivasti.. Että toivoa on! Kikille toimi selvästi vähemmän aktiivinen leikittäjä. Lopussa heiluttelin lelua seisoen paikallani ja Kiki tuli leluun kiinni! Sai sitten palkaksi sen lelun ja heiluttelin toista lelua paikallani seisten ja taas se tuli mun kädessä olevaan leluun kiinni! Mahtavaa! Tätä pitää nyt vahvistaa. Aiemminhan olen koittanut saada sen leikkimään kahden lelun leikkiä hihkumalla, mutta hiljaisempi tyyli toimi niin paljon paremmin.

Lillis

Lili pääsi myös leikkimään. Autossa odotettuaan se pursusi energiaa. Alkuun senkin oli pakko rallatella ja kyllä se myös juoksi mun perässä lelun kanssa, mutta ei heti halunnut vaihtaa lelua mulla olevaan. Ennen oon sen kyllä saanut paljon helpommin kiinnostumaan mun kädessä olevasta lelusta, mutta tällä kertaa oli vaan niin siistiä juosta ympäri hallia. Skinneez-pehmot vaihdettiin lopulta Kikin naruleluihin ja ne näytti toimivan paremmin. Lili saa jatkossa kokeilla erilaisia leluja ja valkataan niistä sitten parhaat agilityä varten. Oli muuten kivaa juosta puolikuntoisena kyykkien hallissa edes takaisin. Voin kertoa että oli reidet hieman kipeät seuraavana päivänä! Ja ehdottomasti Lilille tarvitsee nyt rakentaa leikki kunnolla, niin saan sitten siitä sellaisen joka (toivottavasti) tuo lelut heti mulle. Miks mun koirat ei oo automaatteja ja tuo leluja heti? Kotona ne kyllä tuo, mutta siellä ei olekaan niin paljon tilaa rallatella.

Kikin kanssa tehtiin myös keinua pallopalkalla tarkoituksena saada keinua nopeammaksi ja itsenäisemmäksi. Pallo toimi, kunhan kriteerinä oli heti keinun pamautuksesta vapautus. Tätä olin tehnyt namilla niin, että naksutin Kikin tullessa keinulle sivusta ja sen päästessä 2on2offiin. Mutta huomasin sitten itsekin, että kriteeristä pitää joustaa jos haluaa nopeat suoritukset. 2no2ofiin menossa kestää aina jonkun aikaa, ja nyt haluttiin nimenomaan nopeita vapautuksia. Pallolla toimi hyvin, vaikka Kiki onkin aivan pallohullu. Mietin tästä, että jos Kiki pallon avulla tajuaa että keinulta mennään aina eteen täysiä (ellei muuta ohjetta tule) niin tuskin se alkaa keinulta hyppäämään sivusta pois tai muuta vastaava. Keinullahan hyväksytyksi suoritukseksi riittää toki 4 tassua keinun päässä. Voin myös myöhemmin miettiä haluanko opettaa Kikille keinun kriteerin uudestaan niin, että se tulee täysiä keinun päähän, kun nythän se himmaa vähän keinun puolivälin jälkeen kontrolloidakseen keinun liikettä. No nää on taas näitä hiomisjuttuja joita voi halutessaan joskus tehdä.

Sunnuntain ohjatuissa treeneissä Kiki oli kyllä vähän väsy. Hienosti se silti teki. Ja mikä parasta - leikki toimi edelleen! Teki kyllä mieli alkaa hihkua sitä luo, mutta onneksi jossain vaiheessa muistin yhden kutsun jälkeen pitää suuni kiinni ja heilutella lelua. Siihen se taas nappas kiinni. Jee! Treeneissä teemana olkapääkäännökset ja saatiin sylkkärin hiominen läksyksi. Puun kierroilla voisi sitäkin harjoitella. Mieleen jäi erityisesti miten Kiki haki kepit hienosti vaikka rynnin itse eri puolilta keppejä. Ihan ensimmäisen hypyn Kiki jotenkin arvioi väärin ja rysähti päin rimaa. Ehkä se vaan liukastui? Sen jälkeen oli kyllä hyvin tarkka nostamaan jalkansa.

Treenien lisäksi ollaan Lilin kanssa käyty tapaamassa vieraita koiria. Viime perjantaina pentutreffeillä oli Lilin lisäksi pieni Havanan pentu, n. 6 kk ikäinen bc ja sheltti. Nuo kaksi viimeksi mainittua olivat tuttuja ja leikkivät ensin keskenään. Puolen tunnin jälkeen sheltti alkoi sitten kutsua Liliä leikkimään ja vuorohaukkumisen jälkeen ne saivatkin hyvät painit aikaan. Käytiin treffien jälkeen vielä Hullulla päivillä pyörähtämässä, kun Tapiolan Stokkalla näytti tilaa olevan meillekin. Shoppailtiin Lilin kanssa kuivattua keuhkoa ja matto, jota Lili yritti syödä laitettuani sen lattialle joten se matto ei sitten vielä päässytkään lattialle..

Eilen Lili pääsi moikkaamaan kilttiä Kaapo-koiraa. Kerrankin aikuinen joka ei möykkää :). Lili sen sijaan kyllä komensi Kaapoa. Koirapuistossa juoksivat vähän ralliakin. Koirapuistoon tuli vielä myöhemmin Kultainennoutaja ja sen lähdettyä Setteri. Molemmat olivat kilttejä ja kerrankin saatiin hyviä kokemuksia koirapuistossa. Tai ne negatiiviset kokemukset on ehkä eniten mun päässä, siksi ei koskaan käydä koirapuistoissa. Jos siellä olisi aina kilttejä koiria voisi Lili käydä puistossa tutustumassa muihin. Mutta kun koskaan ei voi tietää..

Taas flunssan kourissa

Lili ja Niksi. Kuva: Pedu Halonen

Mulla on taas flunssa. Aivan tylsää. Näyttäis siltä että huomiset kisat on pakko jättää väliin, sillä nyt ei olo tunnu siltä että pystyisin juoksemaan niin lujaa kuin jaloista lähtee. Tai ehkä pystyisinkin hetkellisesti niin tekemään, mutta se ei taida olla kovin järkevää.. No ehkä onni onnettomuudessa - Kikillä alkoi tänään juoksut. Osallistuahan silti saa kolmosen kisoihin, mutta siitäkin pitäisi ilmoittaa etukäteen ja sitten viritellä housuja pois Kikin päältä ja taas päälle heti kisojen jälkeen. Pääsiäisen kisoihin tekisi mieli kyllä juoksuista huolimatta osallistua kun kerran ollaan Joensuuhun menossa ja olisi niin kiva päästä kisaamaan jossain muualla kuin täällä tutuissa ympyröissä.

Koirat tykkäsivät mun jäädessä kotiin nukkumaan tänään. Ne nimittäin pääsivät mun kainaloon sänkyyn! Se on niille niin harvinaista herkkua. Tapansa mukaan Kiki liimautui kiinni kainaloon ja pysyi siinä. Lili vaelteli ympäriinsä ja makasi aina hetken mun jalan tai käden päälle kunnes etsi uuden paikan. Mutta oli sekin sitten löytänyt hyvän paikan ja nukkui siinä siihen asti kun heräsin puoli kaksitoista. Tuli ehkä uni tarpeeseen.

Eilen muistuttelin Liliä häkin ihanuudesta palkkaamalla häkkiin hakeutumisesta. Kikillehän tuo on tuttu leikki ja se olikin häkkiin änkemässä heti kun sain sen kasaan. Lili ei ollut ihan varma onko se häkki nyt niin kovin kiva juttu, vaikka ihan pienestä pennusta asti ollaan häkkileikkiä tehty. Olen kyllä huomannut että vähän järjestelmällisemmin sitä pitäisi Lilin kanssa tehdä. Tänään mulla oli koirien nameja olkkarin pöydällä ja mitä tekee Kiki? Se haistoi namit, katsoi mua ja suuntasi häkkiin istumaan ja odottamaan palkkaa. :D On se vissiin aika hyvin oppinut tuon tempun!

Onneksi kepo on kotona, joten mulle jää lepäily ja silti koirat pääsevät metsään purkamaan pahimmat energiat. Lilistä alkaa nimittäin hiljalleen kuoriutua ihan aito koiranpentu. Tähän asti se on ollut niin kiltti, mutta nyt on havaittavissa pientä riiviöitymistä. Se syö mattoa, jota Kiki on nuorempana syönyt, se raapii tv-tasoa, pöllii nenäliinat ja repii ne, pöllii sängyn päädystä rasvatuubit ja alkaa jyrsimään niitä. Tälläsiä pieniä pentujen askarteluita. Muistuupahan taas mieleen että nenäliinat ja rasvatuubit yms. pitää korjata pois. Pitää meidät valppaana!

Hienot kepit ja Lilin hyppytekniikat

Keskiviikon treeneissä koutsi teki kyllä meille radan, mutta keskittyi sitten keppien kunnostamiseen. Saatiin radalle HC keppilähestyminen. Treeneissä yritän kokeilla ensin ilman koukkimista, sillä onhan se hyvää harjoitusta. Kisoissa saattaisin tollaisessa kohdassa koukata tokasta keppivälistä, sillä Kiki on tottunut siihenkin. Kiki teki niin hienon kaaren sisäänmenossa että vau! Iso kaari siitä tuli, mutta se tiesi mitä piti tehdä pystyäkseen jatkamaan pujottelua ja pystyi siihen! Mahtavaa! Ennen aata olevalle hypylle tokalla kierroksella valssasin ja se toimi paremmin. Persjätöllä rima tuli alas, oli varmaan taas multa aika huolimaton heitto esteelle..

Viikonloppuna oli Vapun hyppytekniikkakoulutus Vesikoirat ry:n järjestämänä, jonne suuntasin Lilin kanssa. Kurkku kipeänä (taas!) ja flunssaisena, mutta onneksi tuolla ei tarvinnut olla itse juoksemassa. Ja kun on kivaa tekemistä, eihän sitä flunssaa oikeastaan edes huomaa.. Kotona sitten olikin kummankin päivän jälkeen todella ryytynyt olo..

Lili teki siis pikkupentuharjoituksia. Perussarjaa päädyttiin tekemään pingpongina (eli Lili juoksee vapaasti perussarjaa edes takaisin molemmissa päissä olevien ihmisten luo), sillä valjaista kiinni pitäminen patosi Liliin energiaa niin, että se vaan ryntäsi homman läpi. Vauhti korvaa ajattelukyvyn.. Ping pongina meni hienosti!

Lauantain toinen harjoitus oli set point. Lili piti siinä laittaa bumperin ja "esteen" väliin, sillä muuten se taas keräsi liikaa vauhtia. Set pointissa se alkoi jo tekemään painonsiirtoa hienosti. Malttia siis tarvitaan.

Sunnuntaina tehtiin diagonaalissa olevaa perussarjaa eri suunnista. Siinä taas parantamista havaittavissa. Parhaiten onnistui niin, että minä laitoin Lilin istumaan namin kanssa ja avustaja oli namikupin kanssa toisessa päässä. Lili istui hetken ja sitten lähti hyvin liikkeelle, ei enää niin paljon rynnäten.

Kaarreharjoitusta tehtiin myös muutama kerta ja etäisyyden arviointia. Venyminen ei tuottanut Lilille mitään ongelmia, vaikka se ei ehkä ihan tyylipuhdasta takaosan käytön suhteen ollutkaan. Hyvät kotiläksyt saatiin ja niitä olis tarkoitus noudattaakin. Pienen pennun kanssa tehdään vain muutamat harjoitukset silloin tällöin. Vappu suositteli että voitais mennä Lilin ollessa 8 kk tsekkaamaan onko takaosan käyttö parantunut, eli malttaako se sitä käyttää. Mietinkin että voisin ehkä ottaa yksärin mun kaksikolle, niin saisi molemmille vinkkkejä taas.

Erityskehuja Lili sai avoimuudestaan. Se olikin jokaiseen tutustumassa ja kaivautumassa kaikkien namitaskuihin. Uutena juttuna sen piti välillä ilmoittaa halliin tulijat. Tiedä sitten mistä se on tollasen keksinyt kun ei se sitä ennen ole harrastanut.

Toivottavasti mun olo paranisi nopeasti! Torstaina kisat Kotkassa.

Meidän arki

Arkiviikkojen ohjelma on hyvinkin erilainen kahtena peräkkäisenä viikkona johtuen sen toisen meillä asuvan kaksijalkaisen työmatkoista. Kepo saattaa olla joka toinen viikko lähes koko viikon työmatkalla, jolloin tietysti minun pitää suunnitella omat menoni (=ei omia menoja) sen mukaan. Tässä pari esimerkkiä meidän viikkojen ohjelmasta.

Kuva: Pedu Halonen

Viime viikko:
Maanantai
Kepo oli kotona ja osin etätöissä, joten koirilla ei ollut pitkää yksinoloaikaa keskenään. Töiden jälkeen käytiin metsässä.

Tiistai:
Kepo työmatkalla. Töiden jälkeen koirat pikalenkille ja autoon. Lili pääsi kasvistädin järkkäämiin näyttelytreeneihin, joihin sisältyi myös painia ja juoksemista kolmen sisaruksen kanssa. Kiki joutui tyytymään tällä välin autossa odotteluun, kun en halunnut kuitenkaan sitä uudestaan jättää kotiin yksin. Kotiin tultaessa koirat sai ruoat ja Kiki sai tehdä temppuja jottei päivä ollut sille aivan liian tylsä.

Keskiviikko:
Kepo työmatkalla. Töiden jälkeen käytiin metsässä. Pitkän päivän yksinolon jälkeen Lili pursuaa energiaa ja on niin paljon helpompaa viedä koirat metsään riehumaan, kuin yrittää epätoivoisesti palkata Liliä tiheästi hienosta hihnakäytöksestä. Pienen lepotauon jälkeen lähdettiin treeneihin. Lili pääsi lämppälenkille ja radan rakennukseen mukaan. Kikin treenatessa Lili nukkui autossa. Molemmat mukaan jäähdyttelylenkille.

Torstai:
Kepo työmatkalla. Töiden jälkeen Jekku-russeli tuli kylään. Kävin pienen lenkin kaikkien kolmen kanssa. Kuvamateriaalia tulossa.. Koirat olivat aika rauhallisia kolmistaan. Mitä nyt Jekku ihmetteli tyttöjen painimista. Illalla lähdettiin koirauimalaan koko poppoon kanssa. Lili pääsi toista kertaa uimaan. Kauhea kiire sillä on uida ja uimisesta tulee vielä kauhomista. Käytetään viiden kerran kortin viimeinen uinti vielä, sitten uintihommat jatkuvat kesällä.

Perjantai:
Kepo työmatkalla. Töiden jälkeen metsään. Metsäilyn jälkeen lepoa ja illalla itsenäisiin treeneihin. Lämppälenkkiä porukalla. Lili teki muutamia kertoja putkea ja kerrattiin häkissä olemista tiheällä palkkauksella, kun häkissä rauhoittuminen oli päässyt unohtumaan. Piippausta meinasi kuulua häkin sisuksista. Kikin kanssa tehtiin keinun paukuttelua, jotta vahvistetaan keinun itsenäisyyttä. Kiki sai hypätä ilmassa olevan laskevan osan päälle, olin itse sivussa/hieman takana. 2on2offista naksautin, heitin namin siihen ja vapautuksen jälkeen nami eteen pienen matkan päähän. Oli muuten tosi hankalaa saada heitettyä nami 2on2offin paikalle kauempaa.. Keitetyt broilerin kivipiiran palaset tuppas pomppimaan. Kikin naama oli kyllä näkemisen arvoinen kun tehtiin kahteen otteeseen vain keinun paukuttelua. Se oli into pinkeenä kysymässä tehtäiskö jotain vauhdikasta! Tehtiin sitten siivekkeen kiertoja pallopalkalla niin pääsi Kikikin juoksemaan. Lisäksi palkkasin molempia seinässä kiinniolosta niiden katsellessa muiden menoa. Kiki alkaa jo jonkun verran sietämään tuttujen koirien katselemista. Tietysti jos toisella on palkkana joku ihana piippaava lelu niin se aiheuttaa myös Kikissä piippausta.

Lauantai:
Kepo kotona ainakin seuraavan viikon loppuun asti. Lähdin itse aamusta issikkamaastoon kummitytön kanssa. Koirat kepon vastuulla. Illalla mentiin niitylle, jossa koirat sai juosta vapaana. Niityllä on myös aika jyrkkä kukkula, jonka rinnettä koirat juoksivat edes takaisin. Kerran Kiki lähti jahtamaan Liliä ylämäkeen ja rääpäle juoksi hädissään mun jalkoihin turvaan. Hieman tuppas naurattamaan niiden ilmeet! Kun ne olivat purkaneet pahimmat energiat molemmat saivat tehdä tolpan kiertoja pallopalkalla. Kikillä tavalliset tennispallot, Lilillä Kongin pienet vinkutennispallot. Tämä siksi että Kiki erottaa omansa eikä pölli Lilin palloja..

Sunnuntai:
Lähdin heti aamusta Kikin kanssa treeneihin. Lili jäi kepon kanssa kotiin. Treeneistä tultuani vaihdoin koiran ja Lilin kanssa mentiin kasvistädille kylään pieneen siistimisoperaatioon. Tällä käynnillä Lili näki ne aiemmin mainitut ällöt pennut. Kiki lenkkeili päivällä kepon kanssa. Iltalenkillä kaikki yhdessä.

Yllä mainitut viikot menee kyllä niin nopsaan kun ohjelmaa riittää. Tai menee ne viikot joka tapauksessa nopsaan..

Tämän viikon ohjelma on suunnilleen tälläinen:

Maanantai:
Kepo kotona etänä, koirat vain muutaman tunnin keskenään. Mulla töiden jälkeen menoa. Kotiin päästyäni huomasin että on vielä valoisaa ja lähdin koirien kanssa niitylle. Saivat taas ensin juosta ja sitten tehtiin tolpankiertoja.

Tiistai:
Kepo kotona. Töistä tultuani otin Lilin mukaani ja lähdettiin kaverin ja hänen Berninpaimenkoirapentunsa kanssa Tapiolaan ihmettelemään. Käveltiin Sampokujaa pitkin Mustiin ja Mirriin, lisäksi pyörittiin Stokkalla, mentiin hissillä ja nähtiin busseja. Lungisti molemmat koirat ottivat asiat, eikä tuolla varsinaisesti mitään uutta tullutkaan Lilille. Lili oli alkuhämmennyksen jälkeen innoissaan isosta koirasta ja yritti kovasti leikkiä. Isompi kaveri sohi vähän tassulla ja muutaman kerran hellästi makasi Lilin päällä. Kokoeron takia eivät päässeet kunnolla painimaan.

Keskiviikko:
Kepo kotona. Illalla treenit Kikin kanssa. Lili taitaa jäädä kotiin kepon iloksi. Töiden jälkeen täytyy mennä metsään, sillä Lili ei päässyt eilen juoksemaan vapaana. Sitten se vetikin hepuleita aina tilaisuuden tullen.

Torstai:
Mulla iltamenoa, koirat kepon vastuulla.

Perjantai:
Itsenäiset treenit. Joko molemmat mukaan tai sitten vaan Kiki, koska Lilillä viikonloppuna ohjelmaa.

Lauantai:
Lilin hyppytekniikkakurssi. Mennään tekemään pentujen hyppytekniikkaa Vapun johdolla. Illalla sukulaisten luo kylään koko porukalla.

Sunnuntai:
Lilin hyppytekniikkakurssi. Illalla ehkä metsään.

Hieman erilaiset kaksi viikkoa ja hyvä niin! Vaihtelu tekee vaan hyvää niin koirille kuin mullekin. Kummasti ne viikot kun kepo on kotona täyttyy kaikenlaisesta mun omasta ohjelmasta. Vaikka onhan tossa nyt aika monena päivänä treeniä tai aktiviteettiä koirienkin kanssa. Tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen päivätyöhön. Vuorotyöläisen arjessa säännölliset iltamenot ei vaan onnistu.

Miten teidän arjen ohjelma muodostuu?