Valssien hiomista

Timo Rannikon treeneihin oli pyydetty perusohjauskuvioiden opettelua. Valsseja ja pakkovalsseja. 


Me aloitettiin ihan perusjutuista ja tehtiin ekana valkoisella neliöillä merkattu rata. Sain hioa pakkovalssia, mikä yleensä on meille ihan helppo, mutta heti tuli vaikeutta kun piti jättää Kiki kauas ja siksi merkata pakkovalssi ajoissa. Ja sain sen jälleen kerran jättämään merkatun hypyn väliin, kun vaan huitasin, kuten kisoissa. Kiki on kyllä aika mahtava ope, kun sehän tekee just niin kuin ohjaa. Toki välillä myös pelastelee ja antaa anteeksi. Hiottiin sitten 4. hypyn merkkausta ajoissa ja mun valssia. Ei saanut valuttaa eikä peruuttaa. Mun helmasynnit! Ja se keilaava käsi piti muistaa. Niin ihanaa hioa ihan tällästä perusjuttua! Tuntuu että tällä hetkellä vaikeet kuviot on paremmin hallussa ja valssit aiheuttaa päänvaivaa.. 6. esteen valssin piti jälleen olla napakka ja ohjata 7. esteellä (ylläri että seuraavalle esteelle.) Tätä kun hiottiin ja saatin mun valssi kohdilleen, niin Kikin hyppykaari pieneni huomattavasti. Timo sanoi että koira reagoi just niin kuin pitää. Se tekee niin kuin ohjataan. Eihän se voi tehdä pientä hyppykaarta jos ohjeet tulee jo sen ollessa ilmassa.. Olen toki tämän tiedostanut ja siksi tunnen syvää vastenmielisyyttä valsseja kohtaan tällä hetkellä. ;)

Seuraavassa pätkässä tehtiin mustilla palloilla merkattua rataa. Valitsin sen, sillä siinä oli meille haastavia kohtia. Itse olisin pyörittänyt ekan hypyn kentän puolelta, mutta rataa läpi käydessä ohjeistukseksi annettiin kääntää koira ulkoreunan puolelta. Ja totta, siitä tuli paljon järkevämpi linja 2. ja 3. esteelle. Kakkoselle siis persjättö ja jo ennen kakkosen ponnistuspaikkaa piti olla vasen käsi näyttämässä että minne puolelle koira halutaan. Siitä sitten 3. pakkovalssi, josta kiireesti pituuden ohi ja taas vasen olka näyttämään että persjättöhän siinä on kyseessä. Tiesin että putki vetää Kikiä sisuksiinsa. Olisin itse valinnut vastakäännön välttääkseni putken, mutta sain neuvoin kokeilla merkkausta. No eihän me olla opeteltu merkkausta.. Sain Kikin kyllä tulemaan merkkauksella lopulta, mutta vastakäden merkkaus sai Kikin linjan aika isoksi. Pienempää merkkausta se luki takaakierroksi. Putken jälkeen tein taas pakkovalssin ja siitä tykitystä suoraan ja sen jälkeen takaaleikkaus esteelle nro 10. Takaaleikkausta en myöskään ikinä käytä jos ei ole pakko. Ja hienoa huomata että edelleen se toimii vaikka en sitä käytä! Tässä piti muistaa pitää oma linja kohti estettä. Lähdin kaarrattamaan vasemmalle ilmeisesti antaakseni Kikille tilaa, mutta sehän oli aivan turhaa.

Tyypit juoksee auringonlaskuun

Saatiin hyvää oppia ja muistutusta taas koiran linjojen miettimisestä. En osaa vielä niitä kovin hyvin hahmottaa. Viikkoryhmän kouluttaja katsoi meidän menoa ja kysyikin että huomasinko, että kun hiottiin merkkauskohtaa (enkä osannut, enkä myöskään uskonut että se voi toimia) mun vahvuus eli liike loppui. Huomasin kyllä. Ja en uskaltanut enää ohjatakaan kunnolla. Toki pitää välillä mennä pois omalta mukavuusalueelta oppiakseen, mutta sitten kun joku homma toimii todella epäloogiselta omaan tyyliin, niin ei kai sitä voi olla täysillä mukana?! Ehkä mä vaan turhaudun turhan nopeasti tollasissa? Tai ehkä vaan mietin sitä et jos mä en tajua tätä/tuntuu musta tosi oudolta, niin miten Kiki vois toimia oikein? Musta on kiva että tunnistan useimmat kohdat joihin sopii meille tietyt tyylit. Silti pitää olla valmis kokeilemaan eri ohjauksia, koska sittenhän sieltä löytää joko uusia meille sopivia, tai huomaa että joku kuvio ei todellakaan sovi meille.

Lili pääsi ihmettelemään pentusia. Ne oli sen mielestä tosi ällöjä. Tai sit se kaikki vaan oli ällöä, kun samalla käynnillä nypittiin korvakarvatkin..

Kädetöntä menoa

Treeneissä piti juosta rataa ilman käsiä. Ei nyt sentään sidottu käsiä selän taakse, mutta melkein! Tyydyin pitämään paidan reunasta kiinni jotta varmasti muistan olla käyttämättä käsiä. Kiki keräsi taas hyvät kierrokset edellisen suoritusta katsellessa, enkä sitten rajoittanut sen hillumista kokonaan pois. Sain taas raivoisan koiran radalle!

Eka toisto meni plörinäksi, kun keskityin vaan niin kovasti ilman käsiä menemään ja sitten olinkin myöhässä. Tokalla toistolla päästiin hyvällä sykkeellä rata läpi. Kiki lukee liikettä niin hyvin, mutta kestää kyllä senkin jos pysähdyn ja jatkaa silti itse. On se ehkä aika omatoiminen koira? Sehän poimii kyllä ne lähimmät esteet matkaltaan. Esteet 6,7 ja 8 oli se hankalin kohta. Jos siinä olin liian ajoissa valssaamassa tai tekemässä persjättöä niin saattoi jättää 7 tai 8 välistä. Ei se ihan automaatti kuitenkaan siis ole!

Tässä tätä menoa.

Juostiin rataa useampaan kertaan ja kokeiltiin eri kuvioita ja linjoja tuohon 7 ja 8 väliin. Johtuisko myös osittain Purinan pohjasta, mutta siellä treenatessa tulee kyllä parhaat hengästymiset! Toki tuota harjoitusta juostiin monta kertaa peräkkäin mikä sekin tekee osansa.

Kiki oli taas hieno!

Tänään uimaan, huomenna itsenäisesti treenaamaan, lauantaina taas metsään (viimeksi oltiin eilen), ja sunnuntaina olis tuplatreenit Kikin kanssa. Ajattelin ottaa sunnuntain kahdet treenit ihan urheilun kannalta. Katsotaan miten jaksetaan. Jos illan treeneissä Kiki ei jaksa, niin sitten tehdään vaan jotain helppoa. Välillä pitää vähän testata koiran ja omia rajoja.

Mentorin kanssa treenimässä

Sunnuntaina oltiin sovittu treffit mentorin kanssa. Käytiin lämppälenkillä yhdessä ja pohdittiin vähän tavoitteita ja yleisesti ajatuksia meidän tekemisestä. Siinä sitten vähän mietittiin, että nyt voisi ottaa kisakauden tavoitteeksi yleisesti kokemuksen keräämisen ja yhteistyön hiomisen. Meillä on kuitenkin vasta niin vähän startteja takana, että tiimityössä on opeteltavaa. Muita jatkossa treenattavia asioita voisivat olla: vauhdin lisääminen ja estevarmuus. Vauhdin lisääminen on ehkä sellanen mun oma päähänpinttymä. Toki me päästään ihanneaikoihin, mutta jos haluais joskus palkintopallille päästä, niin vähän pitäis ajasta tiristää pois. Tällä hetkellä toki mulle riittää se, että tehdään hyvää rataa yhdessä ja toimitaan tiiminä. Jos nolla tulee niin se on ihan mahtavaa! Lauantain kisoissa mun henkilökohtainen tavoite olikin juosta lujaa tarkoittaen sitä, että en ole liian flegmaattinen vaan teen pienellä raivolla. Tähän tavoitteeseen mielestäni suunnilleen päästiin. Mun oma vauhti vaikuttaa niin paljon Kikin vauhtiin.

Sain palautetta, että meidän tekeminen on hyvässä mallissa. Lauantain kisavideoissa kämmit olivat useimmiten pienestä kiinni, eli ei meillä mitään suuria aukkoja tekemisessä onneksi ole. Pienestähän se aina on kiinni ja sitä kokemusta ei saa muuten kuin tekemällä. Kisakalenterista voisikin löytyä muutamat kisat kuussa. Tämän lisäksi käydään toki treeneissä ja opetellaan myös itsenäisesti jotain pientä. Mitään isoa projektia ei nyt tähän väliin oteta (kuten juoksu-aa jos sen joskus haluaa ihan oikeasti opettaa). Ajattelin itsenäisissä treeneissä lähinnä vahvistaa keinua, jotta keinun arvo nousee niin että mun sijainnilla keinun suhteen ei ole niin merkitystä. Nythän Kiki lukee liikettä niin paljon, että jos jään keinulla jälkeen sen vauhti hidastuu huomattavasti. Keinun arvoa lisäämällä esimerkiksi paukutteluleikin avulla olisi tarkoitus tehdä keinusta niin kiva, että sillä ei ole väliä missä mä sijaitsen, vaan keinu tehdään aina vauhdilla ja kriteerit täyttäen.

Toinen mitä aion treenata on edelleen siivekkeiden kiertäminen tiukasti. Kotona olen temppuja tehtäessä laittanut Kikin kiertämään pöydän- ja tuolinjalkoja. Ne menee hyvin. Tötterön kiertäminen olikin vaikeampaa, sillä Kiki tarjosi siihen koskemista etutassuilla tai yritti nostaa takajalkona sen päälle. Repertuaariin kuului myös tötterön töniminen nenällä eteenpäin.. Noista ei ihan saanut sheipattua kiertämistä. Lili sen sijaan oppi pienellä avustuksella tötterön kiertämisen suht helposti.

Lueskelin Silvia Trkmanin sivuja ja innostuin uudestaan temputtamisesta ja siitä, että temppuja voisi enemmän varioida eikä jäädä hinkkaamaan niitä tuttuja, sillä nehän jo sujuu eikä ole enää sellaisia aivopähkinöitä. Eilen illalla teetin temppuja pääasiassa Kikillä ja sehän oli aivan innoissaan! Miten voikaan pieni koira olla niin onnellinen kun tehdään temppuja. Varsinkin kun se huomasi että tehdään laatikkoon menoa, jota on viimeksi tehty tosi kauan sitten, niin se oli niin innoissaan. Tää on tuttu temppu ja tää on kiva!

Lili pääsi eilen leikkimään kolmen sisaruksensa kanssa (se neljäs asuu Ruotsissa joten ei jostain syystä päässyt paikalle) ja sitten mulla olikin ruskea koira. Jännä juttu miten mun koira oli pahiten ryvettynyt! :) Se kun tykkää kierähtää selälleen niin hiekkakentällä saattoi vähän kuraa tarttua ihanaan (entiseen) valkoiseen turkkiin. Ohjelmassa oli näyttelytreeniä leikkimisen ohella. Lili seisoi ihan nätisti kunhan namitarjoilu oli tarpeeksi tiheää. Kopelointi oli sille ok samoin hampaiden katsominen. En kyllä näe mitään syytä miksi nuo asiat eivät olisi sille ok, kun se on niin avoin ja cooli tyyppi. Pitää vähän vielä harjoitella seisomista ja ravaamistakin,  niin on sitten kasvistädin helpompi handlata Liliä toukokuun näyttelyissä. Vaikeempaa se on kuitenkin mulle olla koskematta turkkiin ennen toukokuun loppua.. Turkki alkaa mun mieleen olla jo vähän turhan pitkä ja tässä on vielä pari kuukautta kestettävä!

Hyllyjä eli kokemuksia keräämässä

Pienen tauon jälkeen päästiin taas kisaamaan. Olin niin odottanut sitä! Poikkeuksellisesti medien eka rataantutustuminen oli ilmoitettu olevan todella myöhään eli klo 17.15. Jännitystä ehti keräämään koko päivän siis. Pieni kisatauko teki sen että ihan eri tavalla jännitti.

Eka rata jossa huitasin Kikin esteelle eikä se sinne mennyt. Ei olis ollut edes mikään kiire. Se rytmitys olis aika kova sana. Eli tietää milloin pitää pinkoa ja milloin ei ole kiire.

Hyvä fiilis jäi silti ekan radan jälkeen ja sitä olinkin kaivannut. Ei sillä tuloksella väliä vaan sillä on kivaa. Taas opin paljon.

Toinen rata oli hyppyrata. Kiki irtos kivasti väärille esteille. :D Plussaa siitä! Putken jälkeen (eli jos olisin lähettänyt ekalle putkella ajoissa) olisin ehtinyt pakkovalssiin valmiiksi, jolloin Kiki olisi varmasti tullut siihen eikä hakenut keppejä. Loppu meni oikein kivasti. Hyvällä fiiliksellä mentiin taas!

Vika rata vaikutti tosi kivalta. Katselin muutamia suorituksia eikä siinä vaiheessa kukaan tehnyt kolmosesteelle persjättöä. No mä pidin suunnitelmastani kiinni. Muuten hyvä mutta sen kakkosesteen pakkovalssin olis voinut ohjata kunnolla. Hyvä etten tiennyt siitä tulevan hylly, sillä mentiin hyvällä tsempillä ja raivolla loppuun asti. Loppusuoran jälkeen Kiki hienosti poistui paikalta ohi kulkeneen koiran perään.. Spontaanisti karjasin sille ja siihen se reagoi - kipitti kiltisti takasin ja sai palkkansa. Vika rata oli paras ehdottomasti - löydettiin tarvittava raivo. Ehkä pitää antaa Kikin katsoa edellisen suoritusta, sillä se oli aivan villinä siitä. Pisti vauhtia munkin tossuihin sitten!

Lili sai kisoissa leikkiä Pikan kanssa ja myöhemmin siskonsa Ican kanssa. Oli hyvä päivä Lilillekin.

Sylkkäriä ja putkeen tunkemista

Viikon pari ekaa iltaa oli varattu mun hemmottelulle! Täytyy nauttia silloin kun kepo on kotona eikä työmatkalla. Kävin oikein kampaajalla, jalkahoidossa (mun jalkapohjat ei oo ikinä olleet niin pehmeät!) ja ystävien kanssa Murussa syömässä. Ai että teki hyvää! Keskiviikkona palattiin kuitenkin normiarkeen ja ohjelmassa joka keskiviikkoiseen tapaan treenit.

Rata oli Ojangon kisojen episrata, mut taisi olla peilikuvana. Siinä olikin lopussa hyvä kohta jossa pääsin harjoittelemaan sylkkäriä. Sylkkäri on myös ollut treenilistalla, sillä olen kyllä huomannut että tietynlaisissa radan kohdissa valssi-valssi yhdistelmän voisi hyvin korvata sylkkärillä. Me ollaan sylkkäriä tehty ehkä kerran, joten olin oikein tyytyväinen päästessämme sitä harjoittelemaan! Tein ensin sylkkärin ollen itse Kikin ja ensimmäisen esteen välissä. Matti neuvoi että sen voisi tehdä myös toiselta puolelta, eli takaa ohjaten. Koska takaaohjaus ei ole mulle yhtään luontaista kun ei olla sitä tehty epäilin Kikin vaan ampuvan eteen jos mun rintamasuunta on myös suurimmaksi osaksi eteen.. Ja kyllä, se mulle loogisempi tapa toimi paremmin. Rytmitys oli vähän hakusessa. Alussa lähdin heti ampumaan itse eteen kun olin saanut Kikin nenän osoittamaan esteelle. No eihän se toimi niin. Kun odotin hetken Kikin kääntyvän kunnolla, pystyin lähtemään eteen ja Kikin tiesi minne ollaan seuraavaksi menossa.

Seuraavaksi mentiin koko rataa. Puomilta putkelle ohjaus oli hukassa, sillä sitäkin ollaan tasan kerran harjoiteltu. Kerrattiin sitten kyseistä kuvioita ennen kuin päästin koko rata läpi. Videolla näkee kuinka en taas malta odottaa sylkkärissä ja Kiki tekee aivan oikein poimiessaan väärän esteen. Aalta vapautin heti ja Kiki tuli sen nätisti, mutta ei ehkä kuitenkaan täysiä?

Kiki oli kyllä ihan liekeissä taas! Puomi oli suht ok, ei aivan täysiä mutta se täysiä juokseminen on edelleen työn alla. Hyvät treenit taas! Saa nähdä mitä ton aan kanssa tekee, mutta ehkä se juoksu-aa pitää joskus ihan oikeasti opettaa. Olen menossa kuunteluoppilaaksi Iida Vakkurin pitämään juoksukonktaktiseminaariin. Pitää tehdä hyvät muistiinpanot jotta niitä voi hyödyntää sitten Lilille juoksu-aata opettaessa. Juoksupuomi ei ainakaan vielä houkuta kummankaan kohdalla.

Lili oli taas häiriköimässä radan rakennusta. :) Valmentaja sanoi että täähän on iso koirapuisto, ei haittaa että pentu juoksee jaloissa radan rakennuksen aikana.

Metsässä on lunta edelleen ja koirat veti taas rallia ympäri pusikoita. Lili juoksee Kikin perässä tömpsähtäen tasaisin väliajoin hankeen tai sammaleeseen. Siellä se kyntää mutta ei se näytä sitä haittaavan. Saa pitää sormet ja varpaat ristissä ettei sille satu mitään kun vauhti korvaa harkintakyvyn..

Luimu ilme. Saako jo hakea kepin? 

Tänään käydään vielä Sporttiksella kertaamassa puomi-putki yhdistelmää ja muita treenilistalla olevia asioita. Huomenna sitten kisoihin. Lilille on sovittu leikkitreffejä Ojankoon, niin ei ole silläkään tylsää Kikin päästessä kisaamaan.

Red Bullia!

Viime sunnuntain treeneihin mennessä olo oli jo sen verran hyvä että uskalsin mennä treenaamaan. Kiki oli jälleen sopivasti raivoisa. Testailin ennen lähtöä siinä vähän vireen säätelyä. Rauhoitin Kikiä hetken, sitten taas innostin sitä (haukkumaan) jolloin se oli aivan lentoon lähdössä (ehkä sekin oli juonut kuvitteellista red bullia). Mulla oli hyvä fiilis itsellänikin ja uskoin että nyt juostaan taas lujaa!

Ensimmäisellä kerralla Kiki vapautti itse itsensä aan kontaktilta, joten keskeytin. Tähän sain sitten vinkkiä, että voitaisiin kokeilla nyt niin, että ei vaadita 2on2offissa pysymistä vaan mikäli Kiki tekee hyvän osuman kontaktille ja yleensähän se kyllä pysähtyy siihen sekunnin sadasosaksi, niin sitten jatketaan rataa. Kisanomaista treeniä siis, jotta mä totun siihen että aan jälkeen on kiire. Näin jatkettiin ja Kiki teki joka kerta hienon lyhyen pysähdyksen ja lähti täysiä eteen. Ja se täysiä vois nyt olla vähän niin kuin meidän teema. Ei nipoteta pienistä vaan tehdään vauhdikasta rataa. Uskon kyllä että Kikin mieleen saa tarpeen mukaan palautettua 2on2offin pysäytyksineen.

Videolla Kiki jättää yhden esteen renkaan jälkeen hyppäämättä, mutta mitä pienistä. Se ei yleensä tuollaista tee. Ehdottomasti vaikein kohta oli kyseisessä radassa niinkin yksinkertainen kuin putkesta putkeen pyöritys ja siitä jatkaminen (ehtiminen) takaakiertoon lähetykseen. Jäin kuulemma ihastelemaan koiraa muutamissakin eri kohdissa, enkä seurannut rataa olemalla askeleen edellä koiraa, joten ei kai ihme että helpot kohdat tökkii.

Saatiin hyvää palautetta mun energiasta. Ihan kuin olisin nauttinut Red bullia! Olen nyt viime aikoina löytänyt itsestäni hyvän draivin enkä jää hidastelemaan. Kikin raivoisa meno on saanut mutkin tsemppaamaan! Ja nää ovat juuri ne asiat mitkä olen halunnut korjata. Kikille ja mulle enemmän raivoa! Jostain ne on nyt kaivettu!

Lopussa otettiin loppusuoran aata vielä niin, että Satu palkkas Kikin lelulla kontaktille jäämisestä ja mä jatkoin jo matkaani.

Oli kerrassaan mahtavat treenit taas! Tänään päästään Haun treeneihin tekemään kisavalmistelut lauantain kisoihin. Batin kisoissa ensi lauantaina on n. 60 starttia medien luokissa. Huh.. Kovasti tekmis mieli lähteä jonnekin kauemmas kisaamaan pienempien starttimäärien toivossa..

Vihdoin videomateriaalia!

Nyt on toivottavasti tekniset ongelmat selätetty ja vihdoin saan taas videot koneelle ja youtubeenkin asti onnistuneesti.

Tässä videoin Sadun treenit parin viikon takaa. Tehtiin ensimmäinen rata melkein nollalla, ainoastaan kepit tökki. Onneksi mulle kerrottiin missä vika. Sen sijaan, että huidon koiran puoleisella kädellä Kikiä kepeille, mun pitäisi avata koiran puoleinen olkapää, jotta Kikillä on tilaa hakea kepit. Nythän mä huidoin sitä kepeille ikään kuin ne kepit olisivat jossain hirveän kaukana.. Niin ja alussa kolmosesteelle valssaus oli aivan liian myöhässä ja suuntautui aivan väärin. Olenko jo sanonnut että inhoan tällä hetkellä valsseja?

 Valssin sijaan sainkin haastaa itseni ja kokeilla kolmosesteelle vastakäännöstä, josta heti japanilainen (tai oletan kyseessä olevan japanilainen, Satu vaan ystävällisesti sanoi että teet sokkarin ja sitten otat heti Kikin jo toisen käden ohjaukseen) ja heti japanilaisesta valssi. Siinä olikin vääntämistä! Saadessani japanilaisen onnistumaan jäin ihastelemaan sitä ja valssi olikin taas miljoona vuotta myöhässä. Mutta onnistuihan se sitten vihdoin! Kiki kiltisti kesti mun mokailut. 

Keskiviikon treeneissä Kiki pääsi radalle lainaohjaajan kanssa. Itse olin flunssainen enkä uskaltanut siksi mennä juoksemaan. Videomateriaalia tästäkin on olemassa, mutta odottelen vielä lupaa niiden julkaisemiseen lainaohjaajalta. Ja hienosti Kiki meni lainaohjaajan kanssa! Onhan siinä tietenkin ohjaajalla totuttelemista siirtyessä minikoirasta mediin, mutta kun parivaljakko sai hieman tuntumaa toisiinsa, niin oikein hienosti meni! Kiki on siitä kyllä kiitollinen ohjattava, että se on niin innoissaan tekemässä ja pelastelee muidenkin ohjauksia ihan niin kuin pelastelee mun tehdessä mokia. Se ei paljon valita kunhan pääsee radalle! Ja tässä se video:

Motivaation kanssa ei enää ole mitään ongelmaa. Sain kirjoitettua opeteltavat asiat paperille ja heti omat ajatukset selkiytyivät. Otin härkää sarvista ja perjantain sporttis-vuorolla tehtiin Kikin kanssa siivekkeen kiertoa. Otin pallopalkan käyttöön, joka on erittäin harvinaista herkkua. Miten voi koira olla pallohullu vaikka sitä on ehkä pallolla palkattu 5 kertaa ikinä treeneissä (Vrt. tuhansia (!?) toistoja muilla leluilla)? Se kun on vähän liian hyvä palkka. Mutta siivekkeen kiertoihin pallo on kyllä ehdoton sillä kun voi palkata koiran eteen kunnolla ja saada vauhtia koiraan. Tokotötteröt noita kiertoja varten on hommattu, enää pitäisi hakea ne kaverilta ja maksaakin niistä jotain. Sitten meillä on hienot pinkit painavammat tötteröt :). Toinen asia jota harjoiteltiin Kikin kanssa oli targetille juokseminen vauhdilla ja siitä vetoleikki palkaksi. Toimi hyvin niin, että kaveri piti kiinni Kikistä ja mä hetsasin, peruutin taaksepäin targettilaudan kanssa ja Kiki sai juosta mut kiinni. Tällä jatketaan ja katsotaan mihin päästään. Ehkä vähän hävettää että puomin nopeuttaminen on ollut treenilistalla jo varmaan 4 kuukautta.. 

Nyt on ensimmäiset treenit mentorin kanssa sovittu. Saan varmaankin sitten tehtyä suunnitelmaa vähän kisakautta ajatellen. Alustavasti mietin, että nyt pidetään kisakausi, joka sisältää x määrän kisoja ja sen jälkeen tulee treenikausi. Olen esimerkiksi miettinyt juoksu-aan opettamista, niin on varmasti paljon selkeämpää ottaa sen opettamiselle oma aika, jolloin ei sitten tarvitse miettiä kisaamista. 

Lili sai tehdä vähän pentuaksaa. 

Lili sai tehdä lisäksi kahden siivekkeen välistä juoksemista ja pari kertaa bumpereiden kanssa valmistellen hyppytekniikka-kurssia. Muuten en sitä tietenkään aio vielä hypyttää, mutta onpahan nähnyt bumperit kun kurssille mennään. Tyyppi on kyllä niin innoissaan tekemässä. Ja se tietää kyllä että mun kanssa tehdään. Kepolla oli vaikeuksia pidellä sitä mun tehdessä Kikin kanssa. Häkissä se osaa kyllä odottaa nätisti. Mutta täytyy ottaa työn alle tuo rauhassa odottelu hihnassa vaikka mä en olisikaan vieressä.. 

Lilin kaikki kulmurit ovat lähteneet ja uudet kasvaa tilalle kovaa vauhtia. Koirakin taitaa kasvaa siinä sivussa? 

Täytyy mainita vielä koirille valmistamani superherkku. Meillä oli jääkaapissa vanhentunutta (mutta käyttökelpoista) jauhelihaa ja löysin netistä ohjeen, jossa jauhelihaan sekoitettiin 3 kananmunaa (laitoin vain 2) ja desi kaurahiutaleita. Seoksesta uuninpellille pieniä nökäreitä ja uuniin 200 asteeseen ehkä n. 15 minuutiksi. Tuon jälkeen laskin lämpötilan 100 asteeseen ja pidin uuninluukkua raollaan kunnes nökäreet olivat varmasti kuivia. En halunnut sellaisia rasvaisia sottaavia herkkuja. Herkuista tuli kuivia joten niitä oli mukava käsitellä ja koirat oli niihin aivan hulluna! Voin suositella näitä! 

Melkein meinasi unohtua että Lili pääsi uimaan! Ei se ihan vielä uimista rakasta, mutta tykkää leikkiä  uimalassakin. Eiköhän sekin vielä innostu lelua hakemaan vedestä.

Positiivista ajattelua

Viimeksi kisoissa tuli tosiaan tehtyä muutamia ei-niin-hyviä-ratkaisuita radalla. Kisojen jälkeen eräs tuttu kisoissa myöskin ollut ihminen laittoi mulle mailia ja muistutti, että mehän ei radalla tehdä "virheitä". Että toki voi miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin, mutta kisoissa opetellaan ja mietitään jälkeenpäin enemmän niitä hyvin menneitä kohtia. Noista kisoista ja sen hetkisestä tilanteesta muussakin elämässä tuli pieni motivaatiopula. Lähinnä mietin motivaatiopulan syyksi niitä kaikkia pieniä juttuja, joita haluaisin hioa. Motivaatiopula ei tullut siksi, että kolmosiin pääästyämme meillä olisi mennyt todella huonosti. Tehtiin mielestäni ihan hyviä ratoja ja saatiin joka kisoista yksi nolla. Kolmosissa vaan iskee helposti sellainen fiilis, että kaikki muut ovat parempia. Yritän toki muistaa aika monen muun harrastaneen agilityä hirvittävän paljon kauemmin kuin itse olen harrastanut. Monella on koiransa kanssa takana monia yhteisiä vuosia ja monia kymmeniä ellei satoja yhteisiä startteja. Nämä kaikki asiat tiedostin, mutta ehkä olin silti hivenen pettynyt itseeni? Me pystyttäisiin parempaan?

Sadun treeneissä tuli kyllä ihan hyvä pointti äänen käytön suhteen. Olen miettinyt äänen käyttöä ja halunnut karsia ylimääräistä huutelua. Valmentajan mielestä kuitenkin mun oma fiilis nousee kun käytän ääntä. Ja se pointti - äänetön ohjaus on pitkän työn tulos - se toimii silloin kun koirakko lukee muutenkin toistensa ajatuksia. Ei silloin tarvita ääntä. Periaatteessa voin ohjata ilman ääntä, mutta onko siitä hyötyä jos se latistaa mun omaa fiilistä ja juoksemisen sijaan hölkkään radalla? Mä kun tarvin sen viimeisenkin potkun, jotta saan itseni täyteen vauhtiin. Kiki taas menee lujaa jos mäkin menen.

Näiden aasinsiltojen kautta pääsen ehkä vihdoin aiheeseen. Tämän pienen agilitytauon aikana mietin paljon omaa asennetta tekemiseemme. Jotain blogia lukiessani havahduin luettuani, että valmentaja oli sanonut blogin kirjoittajalle, ettei "huonoja" videoita saa tuijottaa monia kertoja, vaan pitää keskittyä niihin onnistumisiin. Varmasti hyvä vinkki. Ehkä niiden pienten epäonnistumisten liika miettiminen vaikuttaa alitajuntaan kuitenkin. Suomalaisilla kun noin keskimäärin ei omakehua liiemmälti kuitenkaan ole.. Lupaan siis tästedes ruotia omia kisa- ja treenivideoita enemmänkin onnistumisten, kuin epäonnistumisten kannalta. Vappukin taisi sanoa Psyykkinen valmentautuminen -luennollaan, että treenilistalle otetaan ne hiomista vaativat kohdat kisoista, ja sitten ne ikään kuin unohdetaan. Ei siis jäädä vellomaan niihin.

Sain myös tänään hommattua meille mentorin! Kyseessä on HAUn keino yhdistää kokeneempi ja kokemattomampi agilityn harrastaja. Sain mentoriksemme perron omistajan, jota tunnen jo hieman valmiiksi. Nyt mun tehtävä on kirjoittaa omia tavoitteita ja ajatuksia, joihin saan sitten mentorilta apua. Tarkoituksenamme on myös ajoittain treenata yhdessä. Ja varmasti törmätään samoissa kisoissakin. Jee! Olen todella innoissani tästä! Toivon että tää on nimenomaan sitä mitä tarvitsen. Joku katsoo vähän mun perään, niin tulee enemmän suunnitelmallisuutta treenien ja tavoitteiden toteuttamiseen.

Taputetaan siis seuraavien kisojen jälkeen koiran lisäksi itseämme meni suoritus miten tahansa. :D

Täällä ollaan! (plus rrrraivoisa aksakoira!)

Jälleen on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa kirjoittaa blogia. Aika ei ehkä edes ole suurin syy kirjoittamattomuuteen, vaan se, ettei läppärissä ole ollut ohjelmia jolla saisin videoita pyöritettyä. Lisäksi kameran piuha jolla saa datan siirrettyä kameran ja läppärin välillä on joutunut paikkaan x. Luulen käyttäneeni sitä uudessa kodissa, joten toivoa sen suhteen on..

Muuton ja muiden syiden vuoksi pidettiin vähän taukoa aksaamisesta Kikin kanssa. Käytiin harvakseltaan tekemässä. Mulla oli ehkä pienoinen motivaatiopula?! Tuntui niin siltä, että olisi miljoona parannettavaa asiaa. Tietenkin ne isommat kokonaisuudet pitäisi pilkkoa palasiksi ja alkaa koota siitä sitä palapeliä pala kerrallaan. No nyt pienen taukoilun jälkeen positiivisin ilmennyt asia oli ehdottomasti Kikin raivokkuus! Olen ehkä kirjoittanutkin Kikin olevan tosi kiltti radalla. Se saisi olla hieman röyhkeämpi ja tehdä omia ratkaisuja mikäli mä olen myöhässä. Usein se kuitenkin kiltisti odottaa mua. Pari viikkoa sitten mentiin Sadun treeneihin ja Kikihän oli revetä liitoksistaan! Se ei haukkunut meidän lämmitellessä odotusalueella, mutta heti kun päästiin aitojen sisään niin johan lähti. Se haukkui mulle ja oli aivan raivona! Kun vihdoin päästiin lähtöön ja pyysin sen istumaan se oli tyytyväinen. Radalle päästyään se meni lujaa! Silloin tiedän itsekin oikeesti juosta. Ei ole todellakaan varaa jäädä hölkkäilemään. Sama meininki jatkui seuraavissa treeneissä.

Videolla keskiviikon treenit, jossa edelleen raivoa riitti. Saatiin palautetta, että sehän meni mahtavasti! Huomatkaa muuten keinun jälkeinen ohjauskuvio. Se on kuulemma rynniminen. Kysyin pitäisikö keinun jälkeen linjata tai vekata tai tehdä jotain, niin ohje oli, että ei kannata liikaa alkaa kikkailemaan, vaan rynnätä seuraavalla esteelle eli tässä tapauksessa kohti kauempaa putken suuta. No hyvin näytti toimivan! Toinen ohje koski tauon pitämistä. Kerroin että Kiki on ollut ihan mahtavan raivoisa pienen tauon jälkeen ja siinä sitten tuli puhetta, että meidän kohdalla voisi siis toimia tauko ennen tärkeitä kisoja. Jos siis joskus arvokisoihin asti päästään, niin pieni tauko ennen h-hetkeä saattaisi olla aika hyvä juttu. Pitääpä pitää tämä mielessä.

Tänään vihdoinkin Kiki pääsi (kamalasta) turkistaan eroon ja sai kevät-lookin. Sillä on ollut niin hirveän kuuma tukassaan että sääliksi on käynyt. Kikin turkki on kyllä parantunut iän myötä ja sen olisi saanut pidettyä auki, jos olisi tehnyt duunia turkin eteen. Että ehkä siinä on potentiaalia. Vaikka tuo sen turkki oli jo aivan liian pitkä mun makuun. Se oli jopa sellainen ihan suht hyvä näyttelyturkin pituinen turkki.

Kikiltä lähti karvat ja samanaikaisesti Lili kasvoi kokoa. Katso vaikka. Onneksi kuvakulma valehtelee ja Lili häviää Kikille korkeudessa.

Hassu juttu muuten - Kikin trimmaus oli ehkä puolessa välissä kun pidettiin taukoa. Lili selvästi väisti Kikiä ja ihmetteli että kuka tuo tyyppi on! Toinen oli aivan ihmeissään. No nopeasti se sitten kuitenkin totesi Kikin olevan Kiki.

Lili on edelleen niin hieno pentu! Se on todella rohkea (=liian rohkea hyppelemään kalliolta ja Kikin perässä ojien yli täydestä vauhdista..) ja avoin. Vielä se ei ole keksinyt kotona tehdä mitään tihutöitä ja muutenkin käyttäytyy tosi kivasti. Huomaa kyllä että se ei ole enää mikään pienen pieni pentu. Ulkona virtaa riittää ja jos koirat ovat olleet pitkän päivän kahdestaan, niin lenkillä alku on sellaista koikkaloikka -tyyppistä menoa kunnes on saanut hieman energiaa purettua. Mutta tähänkin vaivaan auttaa tuo lähellä oleva metsä! Käydään siellä tosi usein ja takaisinpäin saakin taluttaa rauhallisesti käveleviä (kuraisia) koiria.