Hölk-hölk-hölkkää

Syksyn aikana ollaan käyty ehkä noin kerran viikossa juoksemassa Kikin kanssa. Mä oon uskotellut itselleni että mulla on ihan hyvä kunto, tuleehan tota arkiliikuntaa harrastettua tosi paljon koiran kanssa lenkkeillessä. Oikeesti mulla on kyllä tällä hetkellä aika huono kunto.. Mutta valoa tunnelin päässä - kunto alkaa selkeästi kohentua, joten kaiken peruslenkityksen ohella kerran viikossa juoksemalla saa jo jotain aikaan. Ja mikä fiilis oli tänään 5 kilsan lenkin jälkeen! Se on se liikunnan jälkeinen fiilis ja hyvä olo mikä pitäis muistaa, jos on vaikeeta lähteä lenkille.

Taustaksi voin kertoa, että olen lukioikäisenä aloittanut hölkkäämisen ja harrastanut sitä useamman kerran viikossa monen vuoden ajan, läpi vuoden. Vuonna 2009 (vai 2008?) uskaltauduin jopa juoksemaan puolimaratonin ihan hyvällä ajalla. Nyt on vaan päässyt juoksuinnostus laantumaan, mutta toivon että se sieltä vielä tulee. Juokseminen on niin mun juttu. Tykkään kun juoksemaan voi lähteä ihan just sillä hetkellä kun siltä tuntuu ja siihen voi käyttää sen verran aikaa kuin hyvältä tuntuu. Parasta on kyllä kylmän ja lämpimän kontrasti talvella juostessa. Pakkanen huuruaa hengityksessä mutta itse olet aivan hiessä ja on todella lämmin olo.

Seuraavia hölkän aikaansaamia endorfiineja odotellessa..

Puolivalssia Sadun treeneissä, saksalaista Timon treeneissä

Lauantaina oli Sadun treenit. Hinkattiin alun hyppy - pituus - putki kohtaa lähes koko oma treeniaika. Jaa miksi? No siksi että nuo pahat väärät putken päät tuppaa houkuttelemaan Kikiä.

 Ensin kokeilin vedolla saada Kikin mukaani pituuden jälkeen. No ei onnistunut. Sitten piti tehdä vastakäännöksellä. Aloitin vastakäännöksen niin ajoissa, että Kiki ei hypännyt pituutta ollenkaan. Positiivista että se reagoi noinkin vahvasti! Hinkattiin vastakäännös kuntoon ja sillä sainkin Kiki putken oikeaan päähän. Sitten piti tehdä sama kohta puolivalssilla, joka tuntui jotenkin sellaselta kuvioilta, että se ei vaan mennyt mun kaaliin heti. Joskus jotkut kuviot tuntuu tosi loogisilta ja omilta heti, jotkut taas ei meinaa millään upota. Tää edusti jälkimmäistä. Sain jonkun hajun miten se pitäisi tehdä ja tein, no sitten huomasin että kas Kiki meni väärään päähän putkea ja ihmekö tuo, sillä sinnehän mun varpaat osoitti, vaikka niiden olis pitänyt osoittaa jonnekin ihan muualle.. Palkattiin Kikille tätä kuviota, jotta mä sain hiottua sitä. Ja kyllähän se sitten meni. Tää on kanssa kyllä sellanen jota täytyy itsenäisesti treenata ja saada se jotenkin taottua perille.
Tässä koostettuna erilaisia mokia

Muuten rata oli aika kiva. Yhdessä kohdassa valutin valssia antaakseni Kikille tilaa ja sehän tarkoitti samalla sitä että annoin Kikille vinkin mennä toisessa kohtaa putken väärään päähän. Valssien valumisesta lisää Rannikon treenien yhteydessä.

Rannikon treenit

Odotin Timo Rannikon treenejä suurella mielenkiinnolla. Olin kuullut kehuja hänen treeneistään, joten toivoin saavani hyviä vinkkejä meidän tekemiseen. Katselin edellisen ryhmän suorituksia ja totesin että rata on aika haastava. Että mihinköhän asti me tolla radalla päästään. Ensin saatiin miettiä itse ohjauskuviot läpi ja sitten Timo kävi koko radan meidän kanssa antaen vinkkejä eri kohtiin. Kas mikä sattuma - heti radan alussa oli lähes identtinen putkiansa kuin edellisenä päivänä Sadun treeneissä. Erona vaan, että tossa tultiin aalta pituuden kautta putkelle. Tuskailin sitten tota kohtaa, että millä puolivalssilla tai vastakäännöksellä mä sen ohjaan.. Timo kehottikin miettimään kyseistä kohtaa koiran näkökulmasta. Koiran tullessa aalta se näkee pituuden ja väärän putken pään. MUTTA - jos ohjaaja tekee aan jälkeen vekin koira näkee heti paljon selkeämmin putken oikean pään (eli vasemman). WOW! Aivan totta! Mä kun olisin lähestynyt tätä asiaa aivan toisesta suunnasta. Että jos juoksisin itse mahdollisimman kaukana pituudesta niin jos Kiki hakeutuis magneetin lailla mun mukaan ja tulis putken oikeeseen (eli vasempaan) päähän. 

 Jostain syystä blogi tulkitsee ratapiirroksen olevan noin päin..

Videolla menoa ei valitettavasti ole. En ole vielä tottunut siihen, että tuolla ei kukaan kuvaa. Vaikka pitäis silti aina pyytää jotain kuvaamaan, mä saan ainakin paljon enemmän irti videoista.

Videon puutteesta johtuen tulee pitkä selitys radan kulusta. Lue jos jaksat.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin jopa aalle asti, kun Kiki juoksi sen läpi ja otettiin uudestaan. Sitten päästiin jo pituudelle, jota ennen tein sen vekin ja Kiki ihmetteli pituuden jälkeen että mihin tässä piti mennä! Se reagoi vekkiin. Timon kommentti olikin että moni on varonut tota kohtaa liikaa ja yliohjannut, että rohkeammin vaan. Jatkettiin siitä eteenpäin, mutta mä olin taas ihan unessa ja myöhässä. joten valssi nro 6 esteen jälkeen oli aivan liian myöhässä ja Kiki luki siksi 7 esteen takaakierroksi.

Jälleen aloitettiin alusta ja mä herättelin itseäni juoksemaan. Päästiin taas 4. putkeen ihan mahtavasti. Nyt otin kunnon etumatkaa ja olin jo renkaan ohi odottamassa Kikiä, tein Timon suoksituksesta persjätön 6. esteen jälkeen ja välistäveto meni just niin kuin pitikin. Kiki tuli vastakäteen. Siitä baanattiin pussin kautta esteelle nro 11, jossa tein valssin. Tää oli kanssa sellanen valuva valssi. Peruutan kuulemma valssissa aivan liikaa, jolloin koiran käännökset valuu. Hyvä huomio! Enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka varmaan joku on tästä joskus sanonutkin.. Mielestäni annan koiralle vaan tilaa, mutta aivan turhaan. Helpompihan Kikinkin on tietää minne mennään, kun teen napakat käännökset. Puomi meni hyvin, esteelle nro 13, tein vastakäännöksen ja siitä kepeille. Esteelle nro 15 ohjasin saksalaisen vasenta kautta (niin ja tulihan siinä persjättö kepeille onnistuneesti!), sitten esteen nro 16 oikealta.  Saksalaisista sain myöhemmin palautetta että saatan koiraa aivan liikaa ja sitten kipitän esteen viertä pitkin tehden tiukat kulmat. Vaan pitäisi lähettää koira aikaisemmin takaakiertoon ollen itse kauempana esteestä, varsinkin kun Kiki osaa tän! Kun lähetän kauempaa, pääsen itse lyhyemmällä tiellä seuraavaan pisteeseen jossa haluan jo olla, eli toisen siivekkeen takana. Näin koirakin saa tilaa ja tietää paremmin mihin ollaan menossa. Olin odottamassa Kikiä putkesta esteen nro 18 takana. Sitten tein ajoissa niiauksen vastakäännökseen, jolloin Kikillä ei ollut aikomustakaan mennä väärään päähän putkea nro 20. Siitä sitten lähetys putkeen nro 21 ja hirveä pinkominen puomin taakse esteelle nro 22, jossa valssi. Okserille nro 23 tein vastakäännöksen, otin Kikin vastakädellä haltuun ja ohjasin esteen nro 24 ja 25. tein valssin. Siitä sitten heitin Kikin muurille nro 26 ja vikana keinu, johon tehtiin ekalla kerralla mahtava lentokeinu. Kiki ei ollenkaan tajunnut että se on keinu. No ei se siitä pelästynyt, mentiin heti uudestaan. Näköjään pitää tutussakin paikassa karjasta ekalla kerralla vähän kuuluvammin keinu niin se tietää mitä on tulossa.
Päästiin siis nollalla läpi! Vau! Oli kunnon vauhtirata ja mua hengästytti! Ihan mahtavaa! En olis uskonut että päästään noin mahtavasti läpi noin pian! Toki tolla ekalla kerralla kun juostiin koko rata läpi jotkut käännökset valu ja venyi, ja Kiki myös pelasteli jotain kohtia, mutta silti!! Ihan mahtava fiilis!!

Hiottiin sitten seuraavilla kerroilla valsseja napakammaksi esim nro 22. Lisäksi tossa lopussa 25 ja 26 esteet mun piti mennä ohjaamaan lähempää ja tehdä kunnolla ensin valssi (25) ja sitten vastakäännös (26). Pointtina oli se, että jos mulla on aikaa, niin silloin menen lähemmäs esteitä ohjaamaan ja autan koiraa. Jos on kiire, niin silloin lähetetään kauempaa. Tossa kohdassa tosiaan ensin vähän niin kuin seisoskelin siellä keskellä kun Kiki meni kauempana. Ja niitä saksalaisia hiottiin kans aika muutamat kerrat. Timo vääns mulle rautalangasta mun kulkureittiä ja mä ehkä aloin jo oppimaan.

Laitan tähän vielä ranskalaisilla viivoilla pääkohdat:
- Valssit napakaksi, oikeasti valssin suunta seuraavaa estettä kohden!
- Saksalaisessa lähetä kauempaa, etene enemmän seuraavaa pistettä kohden (ei esteen viertä pitkin)
- Mieti missä kohdassa koiraa tarvitsee saattaa esteelle asti, missä kohden taas lähettää kauempaa (ts. jos ohjaajalla on aikaa, saata koiraa)
- Vekillä saa hyvin linjattua Kikiä pois väärästä putken päästä

Timo sanoi Kikistä että se reagoi hyvin mun liikkeeseen ja tulee kivasti ohjauksiin. Rivien välistä luin että koira kyllä osais, kunhan ohjaaja antais luottoa oikeissa paikoissa. Niinhän se on. Sitten kun mä osaan ja uskallan niin meno on mahtavaa.

Tuli kyllä taas niin hyvä fiilis näistä treeneistä. Se on se tunne kun tuntuu siltä että on ylittänyt itsensä. Tarkoittaen tässä sitä että tehtiin ihan mahtavasti yhteistyötä ja onnistuttiin!

Kiki on taas naku. Ajettiin se kuitenkin vaan 7-terällä, sillä ei nyt enää raaskinut ihan todella nakuksi ajella.

Piippaava otus

Kikillä oli joskus syyskuun alussa juoksut. Tällä viikolla se on toisinaan piippaillut ilman syytä. Tein pienen testin. Se sai vähän aikaa sitten uuden lelun, jota se ei ole yhtään hajottanut, mikä on sinänsä jo aika outoa. Olen ollut huomaavinani että Kiki käy välillä nuolasemassa sitä lelua. Ei se sitä mitenkään sen erityisemmin hoivaa kuitenkaan. Nostin lelun kaapin päälle, niin sinne se vinkuminen suuntautui. Tein toisen testin - lelukori on ollut kaapin päällä jo pidempään ja Kikillä on ollut käytössään vain muutama lelu. Leluja se tarvitsee kantaakseen aina kun se innostuu tai joku tulee kotiin, joskus saattaa vähän niillä leikkiä. Lelukorin sisältöä se tutkaili hieman, mutta ei niistä kuitenkaan mikään kelvannut. Eli ehkä ajoittainen vinkuminen on lievää valeraskautta ja leopardikuvioinen nalle on otettu silmätikuksi (en ole itse sille kyseistä nallea ostanut, se on saatu kisoista palkinnoksi). No nyt on nalle piilotettuna, saa nähdä jääkö piippailut sikseen nallen ollessa poissa kuvioista.

Välistävetoja

Keskiviikon treeneissä oli teemana välistävedot. Ensin meille oli laitettu tosi lyhyillä etäisyyksillä viisi estettä välistävetoja varten. No se oli vähän liian haastava ja sitten muutettiin neljän esteen sarjaksi. Kaksi välistävetoa voi vielä mennä millä tyylillä tahansa - peruuttamalla tai miten vaan. Neljässä välistävedossa halusin että Kiki reagoisi vetävään vastakäteen. No ei se alussa edes katsonut mua, vaan sillä oli katse eteenpäin ja se hyppeli esteitä ihan siitä suunnasta kun parhaaksi katsoi. Otin sitten lelun vastakäteen, no ei siihenkään mitään reaktiota. Palkattiin muutamaan kertaan että se tuli mun vastakäteen. Jossain vaiheessa sitten sain jo vähän rytmistä kiinni ja alkoi sujua. Sonja sanoikin onnistuneessa suorituksessa, että mä rytmitin menoani ja Kiki reagoi siihen. Niin että miten mä rytmitin? En tehnyt sitä ollenkaan tiedostaen itse, se vaan tuli jostain. Avainjuttu oli se, että ihan vähän odotin Kikin tulevan mua kohtia (eli hidastin) ja sitten lähdin taas kiihdyttämään. Jos vaan kiihdytin koko matkan ehtiäkseni ajoissa seuraavalle esteelle ei Kikille tullut siitä tarpeeksi näkyvää vinkkiä tulla mun luo ensin. Taas se RYTMITYS on se juttu. Mä niin tiedän että se on ongelma ja haluaisin sitä oppia ja treenata. Täytyy välistävetoja sitten treenailla itsekseen.

Eilen käytiin metsälenkillä ja Kiki oli kyllä niin sen tarpeessa. Se juoksenteli ihan fiiliksissä kepin kanssa ympäri ämpäri, eikä edes kertaakaan lähtenyt kunnolla hajujen perässä viipottamaan. Toki otettiin metsälenkin teemaksi palkata sitä usein luoksetulosta, niin se näyttää kyllä hiljalleen tehoavan. Otettiin taas puiden rungoilla kiipeilyä ja puiden kiertämistä mukaan mielenkiinnon herättämiseksi.

Tässä kuva viime viikon metsälenkiltä kun tuli rakeita.

Kikillä on nyt aika kiva karva, tosi pitkä mun mittapuulla mitattuna. Sillä on kunnon kikkurat ja mikä parasta, ne ei ole yhtään takussa. Harmi vaan että tänään surautetaan trimmeri päälle ja ajetaan karva alas. Sit on vähän kivempi loskakeleillä kun ei kaikki hiekat yms. tartu mukaan. Jos nyt talvi iskee heti huomenna niin onhan meillä noita takkeja.

Viime viikon tiukka aikataulu

Viime viikolla meillä oli äksöniä. Oltiin Kikin kanssa kahdestaan kotona, joten sinänsä hyvä että oli menoa. Onhan se nyt tylsää yksinään (Kikin kanssa) kotona istua.

Maanantaina käytiin koirauimalassa toiseen kertaan tänä syksynä. Kiki on edelleen himouimari, mihin se ominaisuus olisi siltä hävinnyt.. Jekulla oli uittaja, ja kun Jekku ei ihan koko ajan ollut uittajan kanssa polskimassa niin uittaja ystävällisesti uitti Kikiä ympyröillä itsensä ympäri kumpaankin suuntaan. Siinä tulee kuulemma hyvin kyljet avattua.

Tiistaina käytiin ennen mun iltavuoroa hölkkäämässä. Kiki sai jälleen noin puolet lenkistä juosta irti. Annoin sen myös rallata kepin kanssa, kun se siitä niin kovasti nauttii. Ei se suoraan juokseminen valjaissa sille niin kivaa ole.

Keskiviikkona oli sitten ohjatut treenit ja niistä onkin edellisessä postauksessa.

Torstaina mentiin jälleen koirauimalaan. Viimeinen diilin uimakerta tuli käytettyä. Uittaja uitti Kikiä taas ympyröillä.

Perjantaina oli omatoimitreenit Sporttiksella. Tein Kikin kanssa hyppytekniikkaa, eli 5 esteen perussarjaa muutaman kerran. Sitten vahvistin targetia, eli nami targetille ja kun Kiki on syönyt namin leikin sen kanssa niin, että etujalat pysyy targetilla. Mulla on vessan matto käytössä tässä. Tämä liittyy siihen puomin itsenäiseksi saamiseen, eli teen nyt pohjatyötä targetin vahvistamiseksi. Näiden lisäksi tehtiin hyppytekniikkaa set pointin muodossa. Set pointissa nouseva okseri, jota nostin maksimissaan 50 cm. Tämä oli Ullan ohje, sillä kisoissa jos rimat on 45 cm ja tulee esimerkiksi takaakierto (ja vielä pehmeällä alustalla) niin sen takia joskus voi harjoittaa viisi senttiä isommallakin esteellä. Nostovaiheessa Kiki hyppäs kaikki hypyt tosi nätisti. Sitten kun laskettiin korkeutta tuli muutama vähän painavampi hyppy. Saattoi alkaa jo väsymään. Edellisen päivän uimatreeni oli toki varmasti rankka.

Lauantaina käytiin Jekun ja omistajansa kanssa reilun tunnin metsälenkillä. Laitettiin koirat tasapainoilemaan kaatuneiden puunrunkojen päällä ja teetettiin niille myös takaakiertoja puiden ympäri. 3 rivissä olevan puun kanssa sai tehtyä jopa takaakiertoa ja välistävetoa ja jälleen takaakiertoa. Tää on hauskaa agilityä!

Sunnuntaina ei tapahtunut Kikin ohjelmassa mitään erikoista. Se sai juosta niityllä vapaana. Mulla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa kun sain Horse Show`hun vapaalipun ja kävin siellä.

Onko tää nyt sitä??

Kesän treeneissä tekemisen meininki tuntui olevan kadoksissa. Uskoin silti, että se fiilis tulee sieltä ja että meidän tekeminen alkaa taas tuntua ja näyttää hyvältä. Ehkä se ulkopuolisen silmin saattoi näyttää ihan hyvältä, mutta ei ne suoritukset kyllä olleet parasta mihin me pystytään. Syksymmällä alettiin tehdä treenien ekalta radalta jossain vaiheessa nollia ja luotto omaan tekemiseen alkoi hiljalleen taas toimia. Toki nuo nollat oli niitä varmistelunollia (tarkoittaa meillä sitä että varmistelen, teen tarkasti enkä niin lujaa kuin vois). Olin kuitenkin sitä mieltä, että mä tarvitsen niitä ekan radan nollia. Ihan vaan siks et uskon meidän tiimityöhön ja sen toimivuuteen. Tai ehkä lähinnä omiin ohjaajan taitoihini, kyllä mä tiedän että Kiki tekee, osaa ja antaa kaikkensa. Sen ekan varmistelunollan jälkeen Satu aina sano että nyt tehdään sitten seuraava rata rohkeammin. Ja niin sitten tehtiin hieman rohkeammalla tyylilläkin nollia.

Syksyn kisoihin lähdin aina kuitenkin hyvällä fiiliksellä, sillä usein treeneissä tehdään vaikeampia kuvioita, mikä on tietenkin tarkoituskin. Eikä mua kisoissa niin harmita omat mokani, vaan osaan ajatella oppivani niistä mokista jotain. Kaksissa viime kisoissa varmuus on kuitenkin alkanut näkyä tekemisessä ja siitä kertoo LUVAn arvoiset suorituksetkin. Eikä ne mitkään aiemmat mokat ole olleet kiinni siitä, että radat olis mahdottomia. Osa hylkyyn johtaneista virheistä oli just niitä, että yritin varmistella jotain ansakohtaa liikaa, ja jouduttiin sitten sen vuoksi toiseen ansaan. Osa virheistä oli ihan mun kokemattomuutta ohjaajana ja ohjausvalinnoissa.

Agility on hauskaa, jopa naurattaa epiksissä (ei meinaa ihan suju just tässä)

Mutta nyt on ehkä tapahtunut jotain. Treeneissä sujuu aika kivasti edelleen ja kisoissakin palaset on loksahtaneet kohdalleen. Viime lauantain kisoissa mua haittasi tosi paljon muut asiat, mutta olin niin iloinen kun sain uppoutua kisafiilikseen ja unohtaa kaiken muun. Huomasin vasta kisojen jälkeen lämppälenkillä miten hyvällä tuulella olin onnistuttuani keskittymään vain agiin ja unohtamaan kaikki muut tyhmät asiat. Toki meillä meni hyvin, mutta ei se hyvä fiilis tullut pelkästään menestymisestä, vaan siitä että tulin niin iloiseksi agilityyn keskittymisestä.

Jälkeenpäin fiilistelin kisa(ja treeni-)kaverille hyppyradan hyvää etenemää. Sanoin kyllä että olihan se aika suoraviivainen rata (joka helpottaa hyvän ajan saamisessa), johon kisakaveri vastasi että -älä vähättele, siinä oli flow isolla äffällä. Ja tosiaan, me mentiin se rata tosi hyvällä fiiliksellä ja draivilla. En edes rekisteröinyt että Kiki kyllä jossain kohdissa haukku mulle (eli olin jonkun verran myöhässä), vaan keskityin juoksemaan. Yhdessä kohdassa tein vastakäännöksen sijaan peruskäännöksen, kun näin että en sitä ehdi tekemään ja Kiki kääntyikin hyvin. Siinä radassa oli kyllä fiilis kohdallaan. Ehkä tää nyt oli todella sitä flow-fiilistä! Mitä enemmän vois kaivata? Sillä ei ole mitään merkistystä, että rima tipahti. Fiilis oli vaan niin kohdillaan! Uskalsin jopa taputtaa ennen kuin Kiki oli vikan hypyn yli. ;)

Hyvä rata ja työtapaturma

Eilen oli hyvä päivä! Olin yövuorossa pe -la, nukuin pari tuntia ja sitten lähdettiin treenikaverin ja kepojen kanssa Riihimäelle kisoihin. Alunperin kuvittelin et vois väsyttää ihan pikkasen pitkän yövuoron jälkeen. Ehdin kuitenkin töissä torkkua muutaman tunnin, kun oli (onneksi) rauhallista, joten sekin vähän helpotti. Ja tietenkin kun pääsee kisapaikalle iskee pienoinen jännitys, niin eihän silloin enää väsytä!

Eka rata oli jo rakennettu halliin meidän tullessa lämppälenkiltä. 15 minuutin rataantutustumisaika on aika pitkä, mutta tulipahan juostua rata läpi moneen kertaan. Rata vaikutti tosi kivalta. Ei mitään tosi pahoja paikkoja. Kepeille viennin kanssa piti olla tarkkana, samoin päällejuoksu oli sellainen kohta, jota yritin kovasti treenata mielessä, jotta ajoitus menee nappiin.
Tältä se meno sitten näytti.

Hauskaa kun tossa radan lopussa joku huutaa: "Loppuun asti!". Se oli ilmeisesti ratamestari, joka huuteli mun lisäksi sitä muutamalle muullekin. Kuulin sen kyllä, ja siitä tuli pieni lisätsemppi. Mielestäni rata meni kivasti. No jos rehellisiä ollaan, Kikillä on kyllä aan kontaktilta nyt se käsitys, että se pysähtyy ja jatkaa matkaa kun mä juoksen sen ohi. Tartteis kai tehdä tälle asialle jotain. Iloinen oon siitä, että esimerkiksi keinun jälkeiselle hypylle tein takaakierto + persjätön, ja tää tuntuu (on tuntunut jo vähän aikaa) meille tosi hyvältä ohjauskuviolta. Ei tartte mitään valssia tehdä, olisin tollasessa kohdassa siinä kuitenkin myöhässä.
Tulokset ja ratapiirros tässä.

Toka kakkosten luva!

Toka rata oli hyppyrata. Katsottiin  radan rakennusta ja jälleen rata näytti aika kivalta. Mitään varsinaisia hankalia kohtia siinä ei ollut, mutta keskellä rataa suora, joka näytti siltä että siinä mennään ja lujaa. 7 minuutin rataantutustumisaika tuntui aika lyhyeltä ensimmäisen radan 15 minuuttisen jälkeen. Hyvin silti ehdin käydä radan läpi useaan kertaan ja pohtia eri ohjauskuvioita eri kohtiin. Radalle lähtiessäni en ollut varma haluanko nollan tältä radalta. Nolla tarkottaisi siirtoa kolmosiin, eikä sinne vielä ole kiire. Toki toivoin, että tehdään hyvä ja nopea rata. Ja maaliin tullessani luulin meidän tehneen nollan. Kuulin kuuluttajan sanovan 5 virhepistettä ja huoltojoukot kertoivat riman tipahtaneen. Ihan paras tulos tähän kohtaan siis! Tehtiin hyvä rata, ja mun mielestä se oli nopeaa menoa! Silti riman tippuminen antaa meille vielä hieman lisäaikaa kakkosissa. Riman tippuminen oli siis puhtaasti työtapaturma, noita sattuu vaikka Kiki tosi harvoin tiputtelee rimoja. Ja riman tippuminen ei tällä kertaa johtunut siitä, että mä tekisin jonkun tyhmän ohjauskuvion, josta Kiki olis hämmentynyt ja tiputtaisi siksi. Radalla tajusin pituutta ennen, että tosiaan voin huutaa Kikille jo tässä vaiheessa putkeen, sillä kyllä se putkeen mennessään hyppää välissä olevan pituuden myös. Tollasia kohta ei ihan hirveän usein ole, tai sitten en vaan ennen ole tajunnut tätä asiaa..
Etenemä hyppyradalla 4,73. Se on aika hyvä!

Oli siis todella kivat kisat ja meiltä hyvää työtä. Olen niin tyytyväinen, kun treenien hyvät suoritukset alkaa ehkä hiljalleen siirtyä kisoihin. Ehkä alan myös kohta uskaltaa ohjata rohkeammin ja vähän riskillä. 

Sininen muumimuki ekalta, keltainen tokalta radalta.

Pattipäivitystä

Soittelin Mevettiin kyselläkseni mikä on niiden kanta patin ja steriloinnin suorittamiseen yhtä aikaa. Suosittelivat, että patista otetaan ohutneulanäyte, jotta nähdään onko sen poistolla kiire ja kuinka iso operaatio on tulossa. Olen kuullut Mevetiä kehuttavan, joten varasin samantien ajan sinne. Patista otettiin näyte ja hetken odoteltuamme saimme kuulla patin olevan rasvapatti. Ell totesikin näytteen otettuaan ja siveltyään sen lasille että rasvalta se näyttää. Varsinkin kun olin miettinyt steriloinnin ja patin poistamista samaan aikaan, oli tosi hyvä että näyte otettiin. Kikin edellisistä juoksuista on kulunut vasta kuukausi ja suositeltavaa olisi tehdä sterilointi juoksujen puolivälissä, eli noin 3 kuukauden kuluttua edellisistä juoksuista.

Kyselin myös mikä on Mevetin politiikka itsestäänsulavien tikkejen suhteen sterilointihaavassa. Ell sanoi että he laittaa aina itsestään sulavat tikit. Kaveri oli sulavia tikkejä kehunut omien koiriensa sterilointien perusteella. Toisessa eläinlääkärissä sanottiin etteivät he niitä laita, sillä haluavat haavakontrollin. Olin kyllä vakuuttunut Mevetistä kaikkinensa. Laskua odotellessani vastaanottoon kuului soittavan moni ja varaavan kastrointi- / sterilointiaikaa, joten sekin oli hyvä merkki. Nyt tiedän minne vien Kikin sitten kun on operaation aika.

Mulla on taaas yövuorot menossa, joten perjantain omatoimitreenit jää välistä. Kävin eilen nopsasti Purinalla testaamassa aan ja puomin kontakteja. Aan kontaktit tosi jees. Puomilla kokeilin jättäytyä taakse ja vapautuksen jälkeen heittää pallon. Eka toisto meni tosi hyvin, tokalla toistolla se taas jäi paimentyyliin hiippailemaan kontaktille 2on2offin sijaan odottamaan palloa. Ei toimi ei.. No kysytään taas viisaammilta että miten sitä puomia sais itsenäisemmäksi. Positiivisesti yllätyin edelleen Kikin leikkimisestä kahdella pallolla. Naruleluilla saan sen leikkimään kahden lelun leikkiä, jos innostan sitä korkealla äänellä hokemalla esim. "vau mikä lelu!" niin silloin se tulee mun kädessä olevaan leluun kiinni ja unohtaa toisen lelun. Pallon kanssa kun oon nyt muutaman kerran kokeillut, niin se tulee heti vaihtamaan oman pallonsa mun kädessä olevaan palloon. En oo uskaltanut aikaisemmin palloja kokeilla, kun olen ajatellut niiden olevan liian kivoja ja että se ei tuo niitä mulle ollenkaan. Ei saa näköjään tehdä oletuksia vaan pitää kokeilla. :)

Treenin määrä - less is more

Näin ainakin mun mielestä. Toki myönnän, että joinain (harvoina) viikkoina meidän treenikertojen määrä on saattanut nousta neljäänkin kertaan viikon sisällä. Tärkeintä on kuitenkin mun mielestä se, että silloin kun treenaa - treenaa suunnitelmallisesti ja tekee toistoja maltillisesti. Parasta olisi, jos pystyisi viikko-ohjelmaan suunnittelemaan ohjatut treenit, itsenäiset treenit ja kisat aina niin, että noiden väliin jäisi lepopäivä. Aina ei valitettavasti tuo onnistu, sillä treenit pyörii viikoittain tiettyinä päivinä, eikä viikonloppukisojen takia viitsi joka kerta jättää itsenäisiä treenejäkään väliin, jotka meillä on tällä hetkellä perjantaina. Tällä hetkellä meillä on siis ohjatut treenit keskiviikkona ja itsenäiset treenit perjantaina. Kisoissa käydään harvakseltaan sen mukaan, miten muu elämä antaa myöden. Yritän pitää kisamäärän ihan maksimissaan kaksissa kisoissa per kuu, mutta mielestäni ollaan nyt kyllä kisattu paljon harvemmin pääsääntöisesti. Lisäksi sitten on satunnaisesti jotain viikonloppukoulutuksia, jolloin ei samana viikonloppuna kisata.

Eniten tuli mietittyä toistojen määrää viime talvena keppejä treenatessa. Talvella kepit olivat vielä niin kesken, että sain Kikin jossain vaiheessa paineistumaankin niillä. En olis uskonut, että Kikille kävis noin, sillä se kestää niin paljon toistoja. Niin siinä sitten vaan kävi, kun kokematon yrittää ohjata kokematonta koiraa.. Molemmat turhauduttiin. Onneksi sitten havaitsin tuon paineistumisen ja muutin omaa suhtautumistani keppitreeniin. Epävarmimmassa vaiheessa tyydyin yhteen hyvään suoritukseen ja sitten tehtiinkin jo muuta super palkan jälkeen. Tähän voi tietenkin kommentoida että miten sitä ikinä edistyy, jos tekee vain yhden toiston. Avain tähän oli silloin treenikertojen määrä. Opiskelut ja vuorotyö mahdollistivat sen, että pystyttiin kaverin kanssa varaamaan ylimääräisiä vuoroja aamulla tai päivällä ja päästiin siten treenaamaan useamman kerran viikossa. Se oli kyllä ihan paras ratkaisu tähän asiaan. Pieni määrä toistoja ja usein. Ja tietenkin siis laskin vaatimustasoa, mikäli en saanut onnistunutta toistoa. Pyrin aina lopettamaan onnistuneeseen toistoon, siksi tässä todellakin less is more. Kantapään kautta tämäkin asia tuli tietysti opeteltua. Monta kertaa tuli ajateltua et vitsi se meni hienosti, mennään vielä kerran.. Joo ei näin. Vaan: "vau miten hienosti se meni! Lopetetaan tähän!"

Kikillä ei ole yleensä ikinä mitään motivaatio-ongelmia. Se on aina mukana ja tekee vähintään 110%. Tämänkin takia olen sitä mieltä, että tehdään mielummin muutamia toistoja satasella ja jätetään siihen. Pystyykö aina joka suorituksessa itse antamaan 110 %? Mä en ainakaan pysty, vaikka kuinka yritän. Sen takia musta on reilumpaa koiraa kohtaan tehdä muutamia kertoja niin, että jaksaa itsekin olla mukana hommassa, eikä vaan tahkota ja tahkota väkisin. Miten voi vaatia koiralta huippusuoritusta jos ei itse anna samaa?

Tällä hetkellä mulla on aika hyvä fiilis meidän yhteistyöstä. Kehittämisen kohteita löytyy paljon, mutta niitä aletaan hiljalleen hioa. Ohjattujen treenien kouluttajalle pitää kertoa tavoitteita ja niitä tulikin mieleen tänään treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä. Toki itsestäänselvä tavoite on jollain aikavälillä nousta kolmosiin ja hioa ohjauskuvioita kuntoon. Lisäksi vahvistaa Kikille esteiden itsenäistä suorittamista. Haluan myös oppia rytmittämään. Mutta ehkä se tärkein tavoite olis kuitenkin rohkeus ohjaamiseen. (Satulle terkkuja ;)). Tarkoittaen sitä, että en ohjaisi niin varmistellen, vaan uskaltaisin antaa Kikille vastuuta ja luottaa siihen, sillä sehän osaa. Alan itsekin huomaamaan tarvitsevani asennetta jolla tehdään superhyvä nopea nolla, tai vastaavasti otetaan se hylly kun ollaan yritetty täysillä tehdä nopea nolla riskillä. Myönnän kyllä että olen ihmisenä enemmän sellainen "noudatetaan sääntöjä" -tyyppinen ja se näkyy ehkä sitten tuolla radallakin. Kilpailutahtoa mulla kyllä on, mutta ei ehkä sellaista raivopäistä kilpailutahtoa kuitenkaan? Enkä nyt tarkoita että haluan supernopean nollan voittaakseni luokan, vaan enemmänkin voittaakseni itseni. Tahdon haastaa itseni tässä. Ehkä ne taidotkin siinä samalla karttuu kun uskaltaa.

P.s. Tehtiin tänään ohjatuissa treeneissä 20 esteen rataa, joka oli vähän niin kuin taitotesti. Siinä pääsin esittelemään mm. takaakiertosokkaria, putki-puomi erottelua (joka sujui!), välistävetoa. Ekalla radalla päästiin nollalla (heti kun päästiin 2. esteelle eli putkeen oikeasta päästä) lähes ihanne-aikaan. Tokalla toistolla päästiin ehkä ihanneaikaan? Saatiin kehuja Kikin kontakteista, vaikka se kerran aalla varastikin. Reagoi kuulemma mun liikkeeseen, et kyllähän se pysähty, mut vapautti itsensä aiemmin kuin olin suunnitellut.

Patin kohtalo

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen patin löytymisestä. Olin jo aiemmin miettinyt passin ja nenärokotteen (kennelyskään) hankkimista, joten patti oli hyvä syy yhdistää nämä kaikki kolme asiaa ja mennä näytille eläinlääkäriin. Ell totesikin heti että kyllä se patti kannattaa poistaa. Ei se hänenkään mielestä rasvapatilta vaikuttanut ja noista ei kuulemma tiedä mistä ne tulee tai mitä ne on. Se on tietenkin hyvä, että kokoa se ei ole kasvanut. Nyt pitäisi sitten varailla leikkausaika patin poistoon. Koska leikkaus tehdään nukutuksessa aloin miettimään steriloinnin yhdistämistä samaan syssyyn. En yhtään tykkää siitä, et Kiki pitää nukuttaa, niin samalla vaivallahan se menisi. Ja samalla sairaslomalla myös. Patista tulisi kuulemma 2 viikon sairasloma harrastuksista ja steriloinnista noin 4 viikkoa.

Nyt vaan pitäisi päättää mikä eläinlääkäri olisi hyvä steriloinnin tekemiseen. Patin poistosta en ole niin huolissani kuin siitä, että sterilointi sujuu ongelmitta. Muutama vaihtoehto mulla on, mutta pitää vielä hetki pohtia ja varmistaa, että kyseiset eläinlääkärit suostuu tekemään noi molemmat operaatiot samalla kertaa. Patin tilanne ei onneksi ole niin akuutti, joten ei sitä tarvitse välttämättä tällä tai ensi viikolla poistaa. On taas noita treenejäkin tullut varailtua, vaikka tietenkin ne pitää perua mikäli leikkaus tehdään ihan pian.

Käytiin muuten taas eilen koko porukalla viiden kilsan lenkillä. Pakostikin alkaa kunto kohta nousemaan. ;) Ainakin polvet alkaa pikku hiljaa tottua hölkkäämiseen. Mun polvillahan on tapana reagoida mikäli yhtäkkiä juoksee pitkiä lenkkejä kovalla alustalla. Siksi Kikin kanssa hölkkääminen hiekkateillä ja niityllä on hyvä pohjan puolesta, ja kun siinä tulee lisäksi vähän käveltyäkin välillä.

Ehdittiin me treenatakin

Tää viikko on mennyt mulla taas uuteen totuttelussa. Viimeinen työharjottelu menossa ja se aina ottaa oman aikansa ennen kuin tottuu uuteen työyhteisöön ja tapoihin tehdä. Perjantain itsenäiset treenit jäi yövuoron takia välistä, mutta lauantaina päästiin Sadun treeneihin. Tehtiin vähän lyhkäsempää tekniikkapätkää. Ei ollut nyt ihan meidän päivä - tai ainakaan treenit ei tällä kertaa sujuneet niin hyvin. Kikillä oli alussa hyvä draivi, sitten tuli jotain mokia ja niiden jälkeen Kiki oli jotenkin tosi hidas. Varmaan olin itsekin aika flegmaattinen yövuorojen jäljiltä..
Tässä yksi pätkä.

Vikalla kerralla Satu käski mun tehdä pätkää lelut molemmissa käsissä, jotta saatais Kikille taas into takas. Aika hyvin Kiki meni, vaikka lelut olikin häiriönä. Nyt olikin tarkotus vaan mennä, ei ollut väliä meneekö esteet oikein tai väärin. Putkeen lähettäessäni meinas Kiki et nyt leikitään, mut sitten uudelleen kädellä ohjaamalla meni putkeen lelusta huolimatta. Trkmanin videoista jäi tää lelu kädessä rataa juokseminen mieleen. Taisin sitä kokeillakin kerran, mut se unohtu sitten.

"Sulla on lahjakas koira"

Sanoi kouluttaja eilen talvikauden ekoissa treeneissä. Muisti nähneensä meidät kesällä kisoissa. No ehkä Kiki on lahjakas, vaikkei aina niin hyväkäytöksisin.. Meitä oli vaan kaksi ryhmäläistä paikalla, joten ei sitten tehty mitään pitkää rataa. 20 esteen rata on mun mielestä ihan riittävän pitkä rata kyllä. Ensi kerralla mikäli suurin osa on paikalla tehdään jonkunlainen taitotestirata. Nyt tehtiin tälläistä rataa.

Mittakaava miten sattuu..

Olen tyytyväinen, että päästiin puhtaasti kepeille asti. Keppien lopussa olisin halunnut tehdä persjätön, mutta sitä Kiki ei nyt kestänyt (vaikka yleensä treeneissä kestää), joten siinä meni pieleen. Koitettiin sitten uudestaan niin, että juoksin kepit loppuun asti Kikin vierellä ja tein 19. esteelle takaaleikkauksen. No meni se niinkin. Kiki kuulemma katseli estettä nro 5 olettaen sen olevan seuraava. Tota välistävetoa hinkattiin erinäisiä kertoja. Olen tottunut kääntämään niin paljon, että sitten en kehottanut Kikiä hyppäämään vikaa estettä.. Erityisen ylpeä olen kuitenkin putkien suorittamisesta joka kerta oikein. NELJÄ putken suuta vierekkäin ja joka kerta mentiin oikein!! Radalla sai valssailla ahkerasti ettei Kiki hakeudu putken väärään päähän. 4. esteen ohjasin takaakierto + persjätöllä. 10. keppien jälkeen valssasin (ei näyttänyt haittaavan Kikiä), jotta sain taas saatettua oikeaan putken päähän. 15. esteen kohdalla valssasin ja ohjasin 16. takaakierto + persjätöllä, jotta pääsin saattamaan putkean oikeaan päähän. Lopussa tein vielä nro 18 kepit niin, että menin odottamaan Kikiä putkesta keppien vasemmalle puolelle (en tajua miksi aikaisemmin odotin sitä keppien oikealla puolella?), ohjasin sen kepeille ja pääsin paljon paremmin sitten ohjaamaan nrot 19 ja 20. Pääsin siis keppien vasemmalle puolelle niin kuin olisin halunnutkin, mut persjättö ei toiminut. Alkuun ajattelin et en voi takaaleikata kepeille, mut eihän siinä tarvinnut takaaleikata, kun vaan odotin valmiiks Kikiä keppien vasemmalla puolella.

Videolla tarttui keppien vika suoritus.

Tuolla oli periaatteena se, et ensin tehdään niin kuin on itse ajatellut, jotta voi sitten oppia virheistään. Et kouluttajat sitten kertoo miten asian vois myös tehdä. Jää toivottavasti paremmin mieleen, kun on ensin kokeillut omia versioitaan.

Läksyksi saatiin harjoitella välistävetoja ja takaakierto + persjättöä, sillä Kiki alkoi lopussa pudottelemaan esteen nro 16 rimaa, kun sillä tuli kuulemma kiire mun perään. Alkoi varmaan jo olla vähän väsynytkin, mutta aina kannattaa silti harjoitella noita kuvioita. Muuten kouluttajat tykkäsivät et Kiki irtoaa kivasti putkiin.

P.S. Lisään sunnuntain kisapostaukseen ratapiirrokset.

5 kilsan hölkkä

Suunnattiin heti aamusta hölkälle. Mulla on nyt tavoitteena lisätä hölkkäämisen määrää ja koska Kiki tarvitsee myös ulkoilua on kätevämpi yhdistää nämä kaksi asiaa. Varsinkin kun arki starttasi ihan kunnolla tarkoittaen sitä, että ollaan osan viikosta Kikin kanssa kahdestaan kotona, niin eihän sitä nyt viitsi kotiinkaan jättää lähtiessäni itse hölkkäämään. Alkuun Kiki sai ravata, sitten päästiin niitylle jossa se sai juosta vapaana haluamaansa tahtia. Yleensä se tarkoittaa haistelemaan jäämistä ja sitten spurttaamista mun perään. Annan Kikin juosta vapaana niissä kohdin missä se on mahdollista. Se saa sitten itse päättää tahtinsa. Kotia lähestyttäessä Kikin vauhti usein vähän hiipuu, kuka nyt haluaisi mennä äkkiä kotiin. Mutta tänään Kiki kyllä jaksoi (= ei tylsistynyt) hyvin hölkätä!

Sunnuntain kisoissa renkaaseen törmäämisestä ei näyttäisi aiheutuneen mitään jumeja. Olen kopeloinut Kikiä eikä se oli aristanut mitään, liikkuu puhtaasti eikä sen käyttäytymisessä ole havaittavissa mitään kummallista. Hyvä näin. Kohta pitää alkaa miettiä eläinlääkärille menoa selässä olevaa pattia näyttämään. Kohta pitäisi kuitenkin käydä hakemassa nenärokote kennelyskää vastaan, joten samalla vaivalla menee tuokin. Ajattelin myös hommata Kikille passin valmiiksi, mikäli sitä joskus sattuisi tarvitsemaan. Jossain kisoissa joku myös nillitti että periaatteessa ainoastaan passi kävisi virallisesta rokotustodistuksesta..  Se olikin eläinlääkäri joka näin sanoi, enkä ole muualla vastaavaan törmännyt.

Viime perjantaina Sporttiksella kokeilin Lohjan kisojen mokailukohtaa. Ekalla toistolla tapahtui aivan sama kuin kisoissa. En ehtinyt ohjata takaakiertoon. Kaveri sitten sanoi et oliko sulla muita vaihtoehtoja, esim vastakäännös? No joo, enpä tullut ajatelleeksi tuohon kohtaan vastakäännöstä, vaikka se toimiikin tosi hyvin Kikillä! Sitten kokeilin vastakäännöksellä ja kas kun se onnistui hyvin. Kokeilin myös ihan peruskäännöksellä ja se toimi, sillä Kiki tiesi mihin oltiin menossa. Kisoissa ei varmasti olis toiminut, vaan putken väärä pää olis vetänyt puoleensa.

Huomenna alkaa sitten talvikauden keskiviikkotreenit. Jännityksellä odotan minkälaista treeniä siellä saa ja ketä siellä mahtaa olla treenikavereina.