Ensimmäiset kolmen startin kisat. Ensimmäisenä agirata hallissa Purinalla. Rata näytti kivalta. Pohtimista aiheuttava kohta oli kakkoshypyn ohjaus ja siitä kepeille. Päädyin pakkovalssi - valssiyhdistelmällä ohjaamaan kepeille. Puomin jälkeiseltä hypyltä mentiin putkeen ja putken päät olivat aika lähekkäin. Rataa kävellessä kokeilin valssata, no onneksi Satu oli kisapaikalla ja sanoi että valssi ei toimi. Joko persjättö tai veto. Näistä valitsin vedon viime kisojen epäonnistunut persjättö putkelle mielessä. Veto tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. En seisottanut pitkään kontakteilla, joten tuli ihan hyvä aika. Tuomarina tuomariharjoittelija Arto Lahtinen(?). Henri Luomala oikea tuomari.
Ratapiirrokset kopioitu luvalla Pason blogista
Tulokset tässä
Toka rata oli ulkona, no kaveri huomautti et oliko se 15 vaille se teidän toka rata. Joo oli, mut se olikin ajoissa ja luokka oli jo menossa kun menin ulos.. Siitä sitten kyselemään et pääsiskö vielä tutustumaan rataa. Onneksi se onnistui, mutta voi arvata, että oli vähän kiire sitten. Kiki ei suostunu tulemaan autosta Tainan hakemana (Kiitos Tainalle mukana olosta ja kuvaamisesta!), joten sitten juoksin hakemaan Kikin, Taina piti sitä kun tutustuin rataan ja Kiki oli ihan hepareissa. Se ulvo kun se vihdoin pääsi mun luo. Hyvät eväät lähteä radalla - ohjaaja hermona ja koira hepareissa.. Videolta katsottuna se näyttää istuvan lähdössä rauhallisesti. Mietin ohjausvalinnat noin niin kuin suunnilleen ja oliko yllätys et hyllytettiin 5. esteelle. No ei. Ja ois pitänyt muutenki ottaa jalat alleen. Joskus oon miettiny et hyppärit on muuten vaikeita. ;) Putken jälkeen vihelsin pelin hetkeks poikki, kun Kiki tuntu toista kertaa agilitykisauran aikana käyvän liian korkeilla kierroksilla. Se tiputti rimankin, mikä on myös toinen kerta kisoissa ikinä.. Kertonee jotain koirakon mielentilasta tämäkin. No rämmittiin rata jotenkin loppuun ja painuttiin kävelylle jäähdyttelemään. Tuomarina Martti Salonen.
Videolla se näyttää tältä.
Tällä radalla tuli yksi nolla medeissä.
Vikana sitten agirata hallissa. Sitä olinkin katsellut maksien suorittamana. Ei näyttänyt mahdottomalta. Tosin makseissa yksi koira otti aan harjan jälkeen harha-askeleen ja tipahti aalta kuperkeikan. :/ Näytti erittäin ikävältä. Ja makseilla tuli monta hyllyä ja rimoja alas, ei siis mikään helppo rata. Satu anto taas kullanarvoisia vinkkejä. 7. hypyn päätin ottaa päällejuoksuna (ennen aata), kun kokeilin valssata 6. jälkeen ja taas seiskan kohalla, mut se tuntu niin hitaalta. Aalta Satu sanoi et pitää mennä lujaa, sillä muuten Kiki karkaa putken väärään päähän. Puomilla piti olla kauempana, jotta liike linjaa putken oikeaan päähän.
Miten sitten kävi? Tuomarina edelleen tuomariharjoittelija.
Kiki rysäytti 2. estettä eli rengasta päin. En tietenkään nähnyt et se rysäytti noin pahasti. Katsoin kyllä sen että se liikkui normaalin näköisesti, joten jatkoin. Päällejuoksussa Kiki kaarratti, aalla se varasti ja suikkas putken väärään päähän kun olin sitten itse myöhässä ton varastamisen takia. Pitänee seuraavissa kisoissa vähän tsekata noita kontakteja, ettei lähe ihan lapasesta. Kepit Kiki haki hienosti, kunnes sitten jätti kesken. Otettiin uudestaan, mut taas meni huti. Loppuun jatkettiin ihan hyvin. Tais Kiki olla jo tosi väsynyt, se näky jo alussa renkaalla ja viimeistään kepeillä. Uskon et se jaksais kolme starttia, mutta toi kakkosradan hässäkkä oli vähän liikaa. Tältä radalta ei muuten tullut yhtään nollaa medeissä. Muutama vitonen ja kymppi.
Paljon taas tuli opittua ohjausvalinnoista ja iso kiitos Sadulle kullanarvoisista neuvoista. En todellakaan vielä osaa nähdä joka kohdassa parhaita ohjausvalintoja saatika rytmityksiä. Edelleenkään ei ole kiire kolmosiin. Kakkosissa on hyvä harjoitella. Jatkan huomenna analysointia plussista ja miinuksista.
Mentiin taas kesätauon jälkeen koirauimalaan. Mukana Kiki ja Jekku-russeli. Kikiltä kesti hetki tajuta että ollaan uimalan pihalla. Pissatettiin koirat ja Kiki ei huomannut vielä mitään. Sitten se haisteli maata ja käänsi nokkansa kohta uimalaa (oltiin siis kävelemässä poispäin) ja aloitti piippaamisen. Kunnon neliveto päällä se oli menossa kohti uimalan ovea. Se ei todella voi olla piippaamatta uimalassa. Edelleen tuo on ainoa paikka missä pitää piipata. Sen pitäis heti päästä altaaseen niin ei ehkä ehtis piipata.
Kiki oli onnellinen kun lelu lensi veteen ja pääsi vihdoinkin uimaan sen perään. Uittaja oli varattu Jekkua varten, ja uittaja sanoikin että Kikillä on pupillit laajenneina kun on niin innoissaan. Sillä on ehkä taipumusta pieneen maanisuuteen tietyissä tilanteissa. ;) Kiki jaksais hakea leluja varmaan lähes maailman tappiin asti. Ei se tajuais et nyt loppu kunto. Kun on vaan niin siistii!
Tänään oltiin aamulenkillä koko porukalla ja Kiki sai juosta irti. Aika rauhallinen se oli, mutta ihmekös tuo. Tein myös testin. Lenkin puolivälissä laitoin Kikin remmiin, mutta annoin sen pitää kepin. Mä en yleensä anna sen kantaa keppiä mukana vaan käsken sen jättämään kepin jos laitan sen kiinni. Nyt se kantoi keppiä ylpeänä kotiin asti. Edes pissaamisen ajaksi ei keppiä voinut hylätä. Olipahan hyödyllinen testi tääkin.
Hieroja löysi maanantaina Kikin selästä lannerangan alueelta selkäranga vierestä patin. Asiasta tekee vielä kummemman se, että Kiki oli tätä ennen hieronnassa 6 viikkoa sitten eikä pattia silloin ollut. Nopeasti se on ilmaantunut. Hierojan mielestä se ei ole aivan selvä rasvapatti, joten nyt pitää seurailla kasvaako se. Jos se ei häviä, niin sitten käydään näyttämässä eläinlääkärille. Kiki ei mitenkään pattia aristanut, eikä arista edelleenkään. Ai niin - tässä meidän hieroja Hau`s life. Kikihän oli viime hierontakerralla hyvässä kunnossa, mutta halusin silti kalenteriteknisistä syistä varata sille hieronnan jo 6 viikon päähän. Ja olipa hyvä että käytiin. Patti on sen verran syvällä, ettei sitä kevyesti rapsuttelemalla huomaa. Nytkin Kiki oli aika hyvässä kunnossa, mitä nyt hierottavana oleminen oli tällä kertaa erityisen hankalaa. Se ei ois millään jaksanut pysyä paikallaan. Ennen nameilla lahjominen on saanut sen rauhoittumaan paikoilleen, nyt ei sekään tehonnut. Rapsutuksethan sille kyllä olis kelvannut mutta hierontaa ei olis jaksanut millään. Lannerangan alue jätettiin patin takia hieromatta. Pyysin hierojaa vielä katsomaan Kikin hampaita noin niin kuin näyttelytreeniä ajatellen ja sekin meni kivasti.
Kotona meininki on jatkunut toistaiseksi leppoisasti. Meidän perheen toinen kaksijalkainen on vielä tämän viikon kotona, joten Kiki on päässyt metsälenkille päivällä. Muutenkin Kiki joutuu olemaan yksin päivisin ehkä tunnin pari. Aika mukavaa koiranelämää. Mä oon käyttänyt Kikiä lenkillä ehkä kerran päivässä, mikä tuntuu oudolta kun on kuitenkin tottunut sitä käyttämään lenkillä muutaman kerran päivässä. Ens viikolla alkaa arki taas kunnolla, kun mulla alkaa viimeinen (!!! Ihan oikeesti valmistun kohta - vihdoinkin!) työharjoittelu ja kepollakin alkaa normiarki.
Koska mua ei oo hirveesti velvoitettu lenkittämisellä ollaan keskitytty Kikin kanssa temppujen tekemiseen. Peruuttaminenhan sillä menee jo yhtenä temppuvarastoon kuuluvana temppuna. Sitä se tarjoaakin istumisen ja maahan menon jälkeen seuraavana. Välistä -käsky oli ennen peruuttamista ehkä vähän vahvempi. Jos Kiki on mun edessä välistä ei vielä toimi. Hauskinta on kun sanoo Kikille sivulle ja se änkeää itsensä jalkojen väliin. :D Kiki on selvästi yhdistänyt sivulle -käskyn reiteen taputtamiseen. Jos ei reiteen taputtamista tule tarkoittaa se sen mielestä silloin jalkojen väliin menemistä, eli välistä -käskyä. Aina muistaessani tehdään tasapainotyynyllä harjoituksia, samoin tehdään nurinpäin käännetyn vadin päällä vadin kiertämistä. Yleensä niin että etutassut vadin päällä, takatassut kiertää. Uusimpana temppuna jalkojen välistä pujottelu silloin kun itse ottaa aina seuraavan askeleen eteenpäin. Vielä toki hyvin hitaassa temmossa. Tää temppu lähti aika hyvin sheippaamalla vauhtiin. Tosin tämä ja välistä menee Kikillä toisinaan sekaisin. Kiki oli mun edessä ja sanoin sille välistä, niin se meni kyllä hienosti mun jalkojen väliin, mutta sen selkä oli mun polvien puolella. Mahtais agilitykisoissa yleisöä huvittaa kun lähdössä sanon Kikille välistä ja se menee istumaan mun jalkojen väliin selkä radalle päin. Kisoissa yleensä varmistan kyllä auttamalla Kikiä kädellä, vaikka ei se oo ainakaan tähän asti vaikuttanut siltä että olis sinkoamassa sinne radalla ihan itsekseen.
Niin ja mehän tehdään temppuja ihan vaan aktivoinnin ja hauskuuden takia. Ei olla ainakaan vielä innostuttu koiratanssista tai muusta vastaavasta, joten ei oo niin tarkkaa jos ei aina mee ihan nappiin.
Haluttiin treenikavereiden kanssa väsätä Sadulle kiitoskortti. Siitä tuli sähköinen kortti, jossa näkyy miten kehitystä on tapahtunut jokaisella. Tosin yksi parivaljakko tästä kyllä vielä toistaiseksi puuttuu. Ja miten hauskaa on ollut kun ei aina mene ihan putkeen.
No kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja videot kertoo vielä enemmän.
Enjoy!
Zero DC valjaat on kyllä hyvät jo ihan näkyvyydenkin kannalta
Lähdettiin meidän äitin kanssa sienimetsälle suppilovahveroita etsimään. Kiki pääsi luonnollisesti mukaan sieniä metsästämään. Kesken sienestyksen sade yllätti. Ensin satoi isoja vesipisaroita, kunnes ne vaihtuivat jättimäisiin raepalleroihin! Kiki näytti siltä että maailmanloppu tulee - se meni puun alle suojaan häntää ja päätä alaspäin riiputtaen maansa myyneenä. En oo ikinä ennen nähnyt sitä noin surkeena! Raekuuron jälkeen Kikin hommat jatkui taas entiseen tapaan. Se tarkasti seurasi että me kaikki kolme pysytään mukana. Keppejä se tietenkin välillä pureskeli ja kantoi mukana tai sitten kiskoi puussa kiinni olevaa oksaa. Sillä oli ihan omat vetolelut. Tuli se aina välillä sopivasti kiskomaan sieniämpärin alla olevaa juurakkoakin.. Kolmen ihmisen paimentaminen oli selvästi hyvä juttu, sillä Kiki ei kertaakaan lähtenyt pinkomaan hajujen perään. Sillä oli nyt selkee tehtävä, ettei ollut aikaa moiseen juoksenteluun. Varmasti vieras metsäkin vaikutti asiaan. Hyvä näin! Lisää siis sienestystä, jos se vaikka unohtais hajut silloin. Parasta liikuntaa myöskin niin ihmisille kuin Kikillekin, kun ei mennä yhtään polkuja pitkin.
Raekuurossa napattu huono kuva, kertonee kuitenkin oleellisen.
Nyt pitäisi putsata saalis ja heittää pannulle. Suurin osa noista menee pakastimeen odottamaan otollista aikaa pekonisienirisoton tai sienipiirakan valmistamiseen. Ne on ne meidän yleisimmät sienistä valmistettavat herkut.
Aika sumuista oli kun ajeltiin kisapaikalle aamulla kahdeksan aikaan. Turun motarilla varoituskylttikin kertoi: "huono näkyvyys". Ei kuitenkaan satanut, joten eihän tuollainen pieni sumu haittaa. Radalla näkee riittävän kauas kuitenkin.
Ensin oli agirata ja se vaikutti kivalta. Tuomarin nähdessäni muistinkin, että hän tuomaroi meidän ykkösten vikan luva-radan. Suoraviivaista menoa olikin radalla luvassa. Radalla oli aan jälkeen se hankalin kohta, sillä aalta tuli hyppy jonka edessä oli putki, mutta sinne ei kuitenkaan menty. Mietin kaksi vaihtoehtoa kyseiseen kohtaan. Ensimmäinen vaihtoehto oli jättää Kiki aalle pitkäksi aikaa, jolloin olisin päässyt itse seuraavan esteen taakse ja tekemään pakkovalssia sitä seuraavalle esteelle. Mietin kuitenkin etten voi vaatia sitä odottamaan aalla ihan niin kauaa, että pääsisin itse hyviin asemiin. Joten päätin käyttää suunnitelma b:tä eli aan jälkeisellä hypyllä poikitan vahvasti ja ohjaan siitä Kikin seuraavalle esteelle takaakiertoon. Ja se oli niin hilkulla! TAAS yritin varmistella vähän liikaa ja siihen se sitten kosahti. Jos olisin tajunnut vähän enemmän huitoa kädellä ja auttaa sen takaakiertoon, niin olishan se mennyt. No nyt se livahti mun vierestä hypyn väärin päin. Muuten rata meni kivasti, ei siinä mitään. Maksit oli ensin ja ne näyttivät tekevän puukeinulla lentokeinua, joten otin keinun varman päälle hitaasti.
Agiradalta HYL
Sitten hyppyrata, joka näytti myöskin todella kivalta. Putken väärään päähän menemällä oli mahdollista hyllyttää ja kas miten kävikään! Mun sokkari oli hieman myöhässä ja koska Kiki tykkää lukea rataa niin sinnehän se sujahti selän takaa putken väärään päähän. Mun olis joko pitänyt uskaltaa jättää sitä kepeillä enemmän yksin - ja uskon että se olis sen kestänyt - tai änkeä kökkövalssi ennen putkea, jotta Kiki ois reagoinut mun käännökseen.. Tää kyllä harmitti niin paljon! Niin tyhmä virhe! Argh! Hetkeksi jäin harmittelemaan ja Kiki meinas ettei enää tapahdu mitään ja lähti pinkomaan jonnekin kentän reunalle päin. Huusin sen sitten takasin ja loppurata mentiin hyvällä draivilla. Siinä olikin kiva viiden esteen pinkomissuora, mut aika hyvin ehdin. Suoran lopussa käytin suhinaa, jottei Kiki jatka pinkomista. Radan sivusta renkaalta käännös näytti hieman kinkkisemmältä, koska renkaalta suorassa linjassa olis ollut este. No ei Kiki näyttänyt onneksi sinne pyrkivän.
Hyppyrata HYL
Positiivista on tietenkin että nää on niin pieniä virheitä! Edelleen mun pitäis uskaltaa enemmän ja hyllyttää sitten siitä syystä että uskalsin.. Tietysti jos nyt on myöhässä niin sitten on myöhässä. Toisaalta olis kivempi olla ajoissa ja ottaa vaikka vitonen siitä et koira menee ohi tms kun se lähtee mun perään. No ei tässä muuta kuin jatketaan harjoituksia niin eiköhän se joskus suju!
Silvia Trkmanin videosta kopioitu putkirallatus. Kaksi u-putkea asetetaan suuaukot vastakkain ja koiraa lähetellään putkiin missä tahansa järjestyksessä mihinkin päihin. Välillä otetaan koira "käteen" ja pyöräytetään itsensä ympäri. Tarkoituksena saada koira kuuntelemaan milloin sen pitää tulla käteen ja milloin se saa mennä. Kokeilin tätä viime viikolla ekaa kertaa ja silloin Kikillä oli hieman vaikeuksia tajuta mennä musta kauempaan putken päähän. Nyt tämä asia oli päivänselvä sille. Yksi mun ympäri pyöritys takkusi, muuten meni kivasti! Tehtiin tätä kaksi satsia ja harjoitus on yllättävän rankka koiralle. Tai ehkä se käy puuduttamaan pidemmän päälle juosta ympäri ämpäriä putkia..
Treenatessa palkkasin Kikiä narulelulla kuten yleensä. Sehän tykkää rallatella lelun kanssa ja hyppelee välillä matkalle sattuvia esteitäkin lelu mukanaan. Tällä kertaa se meni puomin narulelu suusta roikkuen. Taas näitä hetkiä kun omistaja saa sydämentykytyksiä.. Ja olen yrittänyt vahvistaa toki kahden lelun leikkiä ja välillä se toimiikin tosi hyvin. Nuorempana Kiki ei juuri rallatellut lelun kanssa, mutta jossain välissä se keksi kyseisen leikin olevan paras leikki (eräs motivointikoulutuksiakin pitävä ihminen ei yhtään ihmetellyt että Espanjanvesikoira tykkää rallatella lelun kanssa itsekseen), ja nyt siitä on aika vaikee päästä eroon. Ei siinä muuten mitään vikaa ole, mutta sais jättää itsenäiset puomit väliin.
Jatkettiin myös parin viikon takaista kokeilua eli kepeille hypyn ja vastakäännöksen, sekä takaaleikkauksen kautta. Ei mennyt. Helpotin monta kertaa ja sitten peruskäännöksen kautta tehdyllä leikkauksella onnistuin saamaan onnistuneita toistoja. Erävoitto! Tehtiin välissä ihan normaalia kepeille menoa, ettei Kikille jäänyt mieleen pyörimään liian hankalat kuviot.
Tänään oltiinkin sitten treenikavereiden kanssa kokoonnuttu katsomaan jälleen Trkmanin dvd:tä. Nyt tais mennä kyllä enemmän seurustelun kuin katselun puolelle. ;) Mut ihan makeesti sen koirat mm. siivos sienellä / rätillä / tassuun laitetuilla "lapasilla" pöytiä ja lattioita. Onnistui niiltä pyykkikoneen täyttö ja tyhjennyskin. Arjen sankareita :).
Viimeiset tiistai-illan vakkaritreenit, nyyh! Mitähän meidän kehitykselle nyt käy kun ei ole Satu säännöllisesti koutsaamassa? Jotain lohtua tuo kuitenkin parin viikon päästä alkavat säännölliset viikkotreenit. Eiköhän niissäkin vahingossa jotain opi. Satukin lupasi järkätä koulutuksia aina silloin tällöin.
Mutta itse treeneihin. Oli taas mahtavat treenit ja hyvä fiilis alusta loppuun! Tehtiin ekalla nolla, vaikka toki se oli taas sellainen varmistelunolla. Mutta mä ihan oikeasti tarvitsen nollia. Vaikka nyt onkin taas ollut jonkun aikaa hyvä fiilis treenatessa, niin kesällä jotenkin oli niin ärsyttävää kun ei oikein meinannut sujua. Siksi on kivaa että tehdään ekalla radalla nolla, vaikka se onkin hidas nolla. Onnistumiset auttaa mua taas tsemppaamaan ja uskomaan itseeni. Toki tiedän että ei mikään intohimoinen harrastus ole aina niin kivaa ja täynnä onnistumisen tunteita. Ehkä meidän agilityharrastuksen aallonpohja oli kesällä, nyt ollaan nousemassa kovaa vahtia aallonharjalle, kunnes taas pudotaan sieltä. Niin se vaan menee. Onpa kiva päästä Vapun luennolle psyykkisestä valmentautumisesta näitä pohtiessa. Tai ehkä pieni korjaus takaisin siihen, että kesällä ei sujunut. Tuntui että en pystynyt suoriutumaan treeneissä kuten yleensä ja se ärsytti tosi paljon. Tiedostin kyllä että se on täysin mun pystymättömyyttä, ajatukset harhaili, en vaan pystynyt antamaan kaikkea. Kiki teki aina sata lasissa, sitä ei voi mistään syyttää. Toki ykkösen kisoissa kesällä meillä meni hyvin, sillä treenatessa mennään paljon vaikeampia ratoja. En ole myöskään pettynyt tähän asti kisaamiimme kakkosen ratoihin, sillä hylkäykset on johtuneet melko pienistä virheistä ja siitä, että en vielä osaa valita parhaita ohjauskuvioita tai rytmittää oikein. Kisoissa mulla on tähän asti ollut aina hyvä fiilis vaikka tulos olisi mitä. Treenien suhteen olen kriittisempi, ja miksen olisi mikäli en pysty antamaan treeneissä kaikkea.
Nyt ollaan taas saatu nauttia onnistumisista treeneissä!
Tässä ensimmäinen yritys, joka oli se varmistelunolla kuten jo sanoinkin. Huomatkaa kepeillä pieni häiriötekijä - ekana tehneen treenikaverin namirasia tippu kepin päältä maahan.. No Kiki ei siihen onneksi reagoinut.
Ekan radan jälkeen Satu sanoi et olihan se nolla. Kiki kuulemma pelasti radan täysin odottamalla mua että pääsen alta pois tehdessäni saksalaista kolmoselle. Sittenhän Kiki kiersi mut ja meni kepeille. Ohjaaja oli tulppana ja koira pelasti. Kiki on <3. Paikkailee hyvin ohjaajan virheitä. Me tehdään saumatonta yhteistyötä -> mä räpellän ja Kiki korjaa. Tuloksena nolla.
Sitten sain luvan korjata pakkovalssia niin että ensimmäinen liike suuntautuu alas ja vasta sitten taakse. Samoin mun piti tehdä pakkovalssi ja lähteä liikkeelle, eikä tuijotella Kikiä siihen asti että se tulee.. Mut hei en enää nykyään yhtään niin paljon tuijottele Kikiä ja ihaile sen menoa vaan osaan jo liikkua Kikin tehdessä. :) Kun olin ajoissa tekemässä pakkovalssia olin yllättäen hyvin ajoissa tekemässä saksalaista ja kas kun olin itse jo menossa kepeille Kikin suorittaessa edellistä estettä. Vau! Lisäksi olen niin ylpeä että ekallakin radalla näin suoran putken jälkeen
sen, että Kikillä on kova vauhti joten voin vaan heittää sen
suorittamaan esteen ja pinkoa jo itse seuraavana olevalle kolmen esteen
suoralle! Tää oli päivän ISO oivallus! Mä vaan näin sen ja toteutin,
enkä jäänyt suorittamaan mitään ohjauskuvioita kun ne on kerran käsketty
jossain tietyssä kohdassa suorittaa. Toinen oivallus liittyi samaisen suoran putken jälkeiseen elämään radan lopussa. Tiesin että Kiki ampuu putkesta täysiä ja koska se mielellään poimii edessä olevia esteitä piti mun jarruttaa ajoissa ja ohjata tokan vikan hypyn päällejuoksu vähän niin kuin sovelletusti. Ja se toimi! Joo ei ollut oppikirjan mukainen päällejuoksu, mutta Kiki teki pienen kaaren ja suoritti esteen kuten piti.
Lopussa kokeiltiin tota vikaa pyöritystä vielä niistolla, mutta se ei oo mulle ominainen, eikä sitä myöden Kikillekään. Satu aina sanookin että tällä hetkellä Kikillä toimii isommat linjat, koska silloin sillä säilyy vauhti. Pienissä linjoissa se hidastuu vielä niin paljon. Ja muutenkin jos tullaan kovaa, niin en pysty kääntämään sitä niistolla pienellä kaarella. Mä tarvin jonkun poikittamisliikeen, että se tajuaa kovasta vauhdista kääntyä pienesti.
Treenikauden lopun kunniaksi annettiin Sadulle Plan B eli tuon niminen viinipullo. Sadullakin on sitten kisoissa takataskussa Plan B ja nesteytyksestäkin on huolehdittu.
Ollaan käyty nyt joitakin kertoja hölkkäämässä koko porukalla. Kun lenkin valitsee järkevästi säilyy Kikilläkin into. Juostiin niitylle päin ja kun Kiki tietää niityllä pääsevänsä juoksemaan vapaana, niin sillä on hyvä draivi päällä. Tosi hienosti se on nyt tajunnut idean ja ottaa itse ravin. Aiemminhan se olis mieluusti laukannut, varsinkin alussa kun se oli niin innoissaan. Yritetään pääosin juosta hiekalla tai niityllä, niin ei kenenkään jalat tule kipeäksi. Vakaa aikomus on jatkaa hölkkäämistä läpi talven. Pakko kuntoilla jotta pysyy sitten Kikin perässä agilityssäkin!
Ratana tiistain treeneissä perus "valssirata" Sadun mukaan. Ensin meidän piti juosta rata ilman koiraa ja se kellotettiin. Tuntu muuten hassulta huudella estekäskyjä yksinään juostessa. Arvatenkin yksin juostessa esim. puomi ja kepit meni mun kohdalla nopeammin kuin mitä koiran kanssa tekisin. Saatiin palautetta että ohjaus oli huolimatonta ilman koiraa.
Kikin kanssa tehtiin eka rata nollana! Se oli ehkä enemmän varmistelunolla, mutta olin silti tyytyväinen siihen. Mä tarviin välillä näitä ekalla radalla tehtyjä nollia, vaikka ne sitten olis hitaita tai varmisteltuja. Nollan tekeminen lisää uskoa omaan osaamiseen. Ennakoiva valssi on jotenkin tosi vaikee ohjaus mulle. Oon aina myöhässä tai jotain menee pieleen. Tällä radalla huomas et Kiki antoi mulle palautetta esteellä nro 13 (hyppy pituuden jälkeen). Sen mielestä olisin voinut kertoa että tulee tiukka käännös. Parin seuraavankin esteen ohjaukset sai palautetta. Kiki kyllä kiltisti tekee, mut kertoo jos on huonoa ohjausta. ;) Tokasta esteestä sain palautetta Sadulta. Ei kannattais tehdä valssia paikaltaan (myöhässä), koska jouduin kalastelemaan Kikin esteen jälkeen. (Seuraavilla kerroilla tein valssin liikkeestä ja kas kun Kikikään ei antanut palautetta.) Kolmannen esteen jälkeen puomille menemistä mietin myös, sillä jos olisin itse oikaissut tosi paljon, niin Kiki ois varmaan sudittanut puomille. Mun piti siis muistaa tehdä itse vähän isompi kaari, jotta Kikin tie puomille on parempi. Tässä ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa.
Tokalla radalla sain ohjeeksi tehdä kolmasvikalle esteelle valssin, jotta Kikille tulee pienempi tie. Mietin taas et miten voin valssata ja olla sitten ajoissa tekemässä jaakotusta toka vikalle esteelle. No mitä jos heittäis sen koiran kolmas vikalle esteelle takaakiertoon ja sit pinkois ite toka vikalle? No ylläri se meni niin. Aina toisto toiston perään pystyin aikaisemmin heittämään Kikin tollasissa kohdissa esteelle ja lähtemään itse seuraavaan kohtaan. Vitsi miten makeeta!
Loppuun hiottiin vielä pituuden jälkeisen esteen ohjausta. Ennakoiva valssi ei vaan jotenkin toiminut, koska olin aina myöhässä. Sitten sain ohjeeksi tehdä pienen niiauksen ponnistupaikkaa kohden, kääntää selän esteelle ja ohjata esteen puoleisella kädelle hypyn. Sehän toimi! Tää ohjaus oli mulle jotenkin paljon selkeempi ja parempi. Kiki varmasti myös luki mun kääntymisen niin että tiesi tehdä sekin tiukan kurvin. Tätä aion kyllä käyttää jatkossa vastaavissa paikoissa. Toimii kun Kiki tulee kovalla vauhdilla ja mun pitää ajoissa kertoa sille että nyt käännytään tiukasti.
Oli taas ihan super mahtavat treenit! Puomikin oli mun mielestä vähän nopeempi. Lopussa väsymys iski Kikiin ja se meni renkaan sivusta ohi. Oltiin me siinä vaiheessa jo paljon tehtykin.
Ilman koiraa kellotin jotain 30,9 ja koiran kanssa ehkä jotain 32,..? Aika lähelle meni.
Noista koostui itsenäiset treenit maanantaina. Kiki kesti kepeillä etupalkan tosi hienosti, kerran jätti kepit kesken. Sen sijaan etupalkka ja mun jääminen taakse Kikin mennessä kepeillä oli liikaa. Olisin siis kiertänyt kepit takakautta, mutta se oli mahdoton tehtävä. Ilman etupalkkaa ois saattanut onnistua, mutta en kokeillut kun toistoja tuli jo tehtyä muutenkin monta. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin en oo varmaan koskaan kyllä kokeillut noin jyrkästi leikata keppien takaa. Että ei varmaan ihme jos ei Kiki sitä kestä. Persjätönhän se kestää jo tosi hyvin, eli edistäminen kepeillä alkaa olla jo aika varmaa. Melkeen jo niin varmaa että uskaltaisin kisoissakin kokeilla, jos se radan jatkumisen kannalta olis oleellista.
Puomia tehtiin taas niin että target oli puomin päässä ja siinä välillä namia. Vauhti ihan ok, välillä hidasti. Kokeilin mitä tapahtuu jos apupalkkaaja heittää pallon kun olen itse jäänyt taakse. Ekalla toistolla ok, sitten se alkoi hiippailemaan ja odottamaan pallon lentämistä. Pallo on siis liian hyvä palkka. Jatkamme narulelujen heittämistä sitten palkaksi. Puomin loppuosan nopeutus tuntuu kyllä junnaavan paikoillaan. Ehkä vois kokeilla kisoissa vedättää puomilla enemmän ja juosta itse kauemmas puomista. Et tuleeko se nopeammin vai juokseeko läpi. Kisoissa yleensä pysähdyn lähemmäs kontaktialuetta ja se tietenkin vähentää Kikin vauhtia loppuosalla. Ehkä tää alkaa jossain vaiheessa nopeutua. En nyt näe koko asiaa niiin isona ongelmana, vaan lähinnä sellasena hiomisen arvoisena juttuna.
Kokeiltiin myös muutamat kerrat ASTin kisoissa pieleen menneitä kohtia esim puomin jälkeen hypyn ohjaus tiukasti. Kikihän lähti kisoissa takaakiertoon kun sen sinne selvästi ohjasin, vaikka ei olis pitänyt. Ohjasin siksi, että halusin tehdä vastakäännöksen ajoissa, jottei se liu`u väärään päähän putkea. Samoin kisoissa keinun jälkeinen hyppy, josta Kikin olis pitänyt kääntää tiukasti mun luo, jottei mene vikan hypyn ohi. No eihän noissa kohdissa ollut nyt mitään ongelmaa. Mun ongelma on varmaan sitten tollasissa kohdissa se, että en uskalla rohkeasti ohjata sitä tulevaa hyppyä, vaan mietin jo et jos ohjaan vahvasti niin sitä seuraava hyppy menee väärin. Eihän tässä ole mitään järkeä! Pitää ohjata rohkeasti hyppy kerrallaan ja jos menee väärin niin menee ainakin väärin siksi että on ohjannut kunnolla! Nythän ne kohdat meni huonosti kun en uskaltanut ohjata.. Että niih. Jatkan tämän asian työstämistä.
Olen nyt suunnitellut meille parit kisat. Ensi viikolla Lohjalle ja sitä seuraavalla viikolla Haun kisat. Sen jälkeen mulla alkaa 7 viikon harjoittelu ja muut menot järjestellään sen mukaan.
Edustamme nyt siis HAU:ta eli Helsingin Agility Urheilijoita ja näin ollen talvikauden viikottaiset treenit on turvattu. Haulla oli piirimestaruusjoukkueisiin haku ja ilmaisin kiinnostukseni, sillä kyseisissä kisoissa saa kisata muutkin kuin kolmosen koirat. Olin ajatellut, että ei me päästä joukkueeseen, sillä varmaan on kolmosen koirakoita ilmoittautunut mukaan. Olin jo sopinutkin ystävien kanssa menoa kisapäivälle, kunnes sainkin tietää että me ollaan joukkueessa. Päästiin kakkosjoukkueeseen, sillä Haun medit olivat viime vuonna voittaneet, joten siksi Hau sai ilmoittaa kaksi medijoukkuetta mukaan.
En yhtään tuntenut joukkuekavereitani, sillä en ole vielä ehtinyt kenenkään tutustua vasta tapahtuneen seuravaihdoksen takia. Löysin kuitenkin yhden joukkuekaverin ja sain häneltä numerolapun. Olen ottanut tavakseni katsoa radan rakennusta jotta saan hahmoteltua ratapiirroksen jo ennen rataan tutustumista. Parhaiten radan näkee kun tuomari mittaa radan ja kävelee sen läpi mittapyörän kanssa. Sitä mä aina kärkyn. Tossakin näki et rata on tosi kiva ja simppeli, ettei mitään vaikeita pyörityksiä tai vaikeeta keppikulmaa. Eka radan pääsi kävelemään joukkueen 1. ja 2. koirakot, joten mä pääsin heti. Hyvä fiilis jäi rataan tutustumisesta, että ei mitään ihmeellistä radalla.
Kikillä on juoksut ihan lopuillaan, mutta silti piti pitää pöksyt jalassa kisa-alueella ja saatiin matto lähtöön. Onneksi kepo hoiti koiran lämmittelyn, kun ei sitä voinut juoksujen takia ottaa kisa-alueelle hengaamaan.
Saatiin lähtöön matto alustaksi ja sitten vaan radalle. Meno näytti tältä.
Olin tyytyväinen että rata meni kivasti ja saatiin nolla! Ajassa hävittiin ehkä jonkun verran noille Suomen huipuille, mikä ei mun mielestä oo ollenkaan huono asia. Eiköhän me vauhtia vielä saada kokemuksen myötä. Puomi ja aa on hitaat ja keinunkin otin rauhassa. Puomille kun saa vauhtia lisää, niin siinä kirii jo ajassa. Eikä nyt vielä ole tarkoitus todellakaan tehdä "sm-kisojen" kontakteja eli vapautus heti kun koira on kontaktilla. Nyt vielä hiotaan sitä että Kiki varmasti pysähtyy. Hitaasti hyvä tulee. Meidän aika oli 33,78 eikä sillä paljon hävitty huipuille. Muutama oli jotka vetivät radan ajassa 27,.. ja 28,.. mutta muuten muut aika lailla samoilla lukemilla meidän kanssa. Että toivoa on! Ehkä mäkin joskus opetan juoksu aan, niin siinä saa taas lisää vauhtia.
Meidän joukkue sai kolme nollaa ja yhden vitosen. Niillä toiseksi paras aika ja hopealle! Aika hieno aloitus Haun riveissä. Palkinnoksi mitali ja Royal Canin lahjakortti, jonka lahjoitin jo eteenpäin.
Tässä vielä pari räpsyä tuloksista. Harmi etten ottanut kaikista tuloksista kuvaa, vois noita aikoja tarkemmin syynätä.
Mulla oli eilen vielä flunssainen olo, joten kepo (=kennelpoika) sai mennä ohjattuihin treeneihin Kikin kanssa. Ne on käyneet ohjatuissa treeneissä ehkä 5 kertaa. Joka kerta niillä on kyllä mennyt tosi hyvin. Kiki ei ota nokkiinsa siitä kuka sitä ohjastaa. Kunhan pääsee tekemään. Toki se antaa palautetta haukkumalla jos ohjaaja on myöhässä.
Sanoin Sadulle et noi vois tehdä vähän jotain helpompaa, mutta samaan rataan kuitenkin tutustui. Satu kyseli että miten ohjaisit minkäkin kohdan ja antoi vinkkejä suoritustavoista. Näillä eväillä sitten kokeilemaan.
Tääkin meni jo aika hyvin! Muutama vaikeampi kohta ei ihan menny niin kuin strömsössä, mut muuten hienosti!
Neljännellä toistolla menivät radan ihan loppuun asti. Ja tää oli kyllä hienoa menoa! Tekemisen meininkiä ja vauhtiakin riitti! Mitä nyt pikkuasioista vois nipottaa, eli ei Kiki vielä osaa (siltä ei ole vaadittu) aan kontaktilla pysymistä jos ohjaaja juoksee täysiä vierestä.. Tai että keinulla olisi hyvä sanoa se "vapaa" ennen kuin on lupa lähteä.
Vikan suorituksen jälkeen kaikki paikalla olleet (seuraava ryhmä odotti jo vuoroaan) antoivat aplodit! :D Kepo oli aika fiiliksissä myös! Ei se näytä kauheen vaikeeta olevan, toi agility, jos ei liikaa mieti vaan menee vaan. Kiki kyllä hoitaa oman osansa sata lasissa. Ehkä pikkasen kade et niillä menee noin hyvin. ;) No ei mua haittais vaikka kepo kisais joskus Kikin kanssa. Ei Kiki siitä kärsi et sitä eri ihmiset ohjaa.
Meillä on ollut aika rauhallinen viikonloppu kun ollaan
oltu kaksistaan kotona ja mä vielä puolikuntoisena. Kiki istui keskellä
olkkaria ja tuijotti mua mun istuessa tietokoneella. Siitä tiesi että
jotain tarttis tehdä ja otettiin peruttaaminen taas ohjelmanumeroksi.
Olen nyt jonkun aikaa naksutellut Kikille peruuttamista. Aloitin ihan vaan sillä että olin polvillani ja menin sitä kohti, jolloin sain peruutuksen aikaan. Tässä oli vaan se hankaluus, kun Kiki tarjoaa aina ensin istumista kera silmiin tapituksen.. Huomaa ettei tätä koiruutta ole opetettu alusta asti sheippaamalla. Koriin meneminen oli Kikille jotenkin tosi luontaista ja helppo opettaa. Peruuttaminen näytti olevan vähän hankalampi juttu, sillä hitaana naksuttelijana naksautin liian monta kertaa istumisen, kun Kiki oli ensin peruuttanut ja sitten istunut. Tämän jälkeen päätin ettei peruuttamisesta istumiseen tule palkkaa. No johan alkoi helpottaa. Tänään Kiki sisäisti asian ja alkoi itse tarjoamaan peruuttamista.
Naksuttelin aina vähän aikaa ja sitten taukoiltiin. Yhden tauon jälkeen palasin olkkarin matolle namit kädessä. Jotain taisin kädellä heilauttaa ja Kiki ajatteli sen olevan selvä vihje "mene lelukoriin". Lelukoria käytettiin tosiaan joskus kesällä laatikkoon änkeytymisen alkeisopetuksessa, mutta se oli kyllä aina tyhjänä. Nyt kori oli täynnä leluja + yksi pieni vesikoira niiden päälle aseteltuna. Palkkasin sen yritteliäisyydestä!
Tämä kuva on lavastettu. Huomaa Kikin lempparilelut eli suihkutossut.
Tolpan kiertämistä aloitettiin joskus olkkarin pöydänjalkaa kiertämällä. Tässä on vaan se ongelma, että sisällä on liian vähän tilaa vauhdilla kiertämiseen. Nyt siirsin pöydän olkkarin matolle ja johan saatiin vähän vauhtia. Ei ainakaan tassut luistaneet. Palkkasin lelulla, se on aika oleellinen osa vauhdin lisäämistä. Ja kyllä - saatiin pienessä tilassa jo aika vauhdikkaat kiertämiset aikaan. Vaatii vaan vähän kämpän uudelleen järjestelemistä. Mutta sehän on tuttua esim. keppitreenistä olkkarissa. Yritin ettiä tähän linkin keppitreenistä olkkarista, mut en löytänyt tähän hätään..
