10. möllikisan kokemuksella

Kirjoittelin viimeiset sijoitukset tulossivulle huomatakseni, että nyt ollaan käyty jo 10 kertaa möllikisoissa! Oho! Tarpeellista ja hyödyllistä harjoitusta se on ollut. Itse olen oppinut rentoutta, ehkä ei tarvitse enää jännittää niin paljon. Viimeisissä ulkokisoissa olen myös oppinut ottamaan jalat alleni ja pinkomaan täysiä koiran perässä. Joku vois ihmetellä miksi me ollaan käyty niin monissa kisoissa, kun välillä on mennyt jo aika hyvinkin. Kokemusta me ollaan kerätty ja se on tullut tarpeeseen. Nyt odotan hyvillä mielin virallisen kisauran korkkaamista! Melkein jo tekis mieli mennä hetiheti virallisiin, mutta ehkä mä nyt jaksan sen vajaan kuukauden vielä odottaa. Saatetaan ottaa vielä varman päälle ja käydä kisapaikalla harjoittelemassa siellä olevaa keinua etukäteen. Keppien sujuvuuteen mä jo luotan, keinu on ainoa minkä kanssa pitää oikeasti olla tarkkana. Pitää vaan muistaa rikkoa rytmiä ja kertoa Kikille selvästi, että se on KEINU (eikä puomi..). Tässäkin varmasti aika tekee tehtävänsä ja Kikistä tulee koko ajan taitavampi. Olen laittanut Kikin tekemään erilaisia keinuja vierailla kentillä vierailemassa ollessamme. Eikä siinä ole silloin mitään kummallista ollut. Toki tuolloin keinut on tehty yksittäisenä ja hitaasta vauhdista. Mutta ei sille ainakaan nyt ole mitään kammoa jäänyt outoja keinuja kohtaan.

Eilen käytiin taas omatoimitreeneissä ja tehtiin tällä kertaa hyppytekniikkaa. Videoita en vielä ole katsonut, mutta hyvin Kiki näytti menevän. Erityistä plussaa sai se, että kahden lelun leikit on tosiaan tehneet tehtävänsä ja nyt mä saan Kikin houkuteltua toisella lelulla mun luo ja jatkamaan leikkiä. Tää on positiivista verrattuna lähtötilanteeseen, jolloin Kiki rallatteli iloissaan ympäri niittyä lelu suussaan ja ihmetteli mitä mä sitä toista lelua heiluttelen. Nopeasti se oppi. Oisinpa mäkin oppinut nopeammin ja alkanut tekemään tätä jo paaaljon aikaisemmin..

Tehtiin myös keinua ja puomia niin, että avustaja houkutteli targetin kanssa ja mä jäin taakse. Selvästi oli vauhtia enemmän puomilla. Keppejä tehtiin myös ja kokeilin ihan huvikseen meniskö Kiki avokulmasta kepeille. Menihän se. Toisinaan noi koirat on aika uskomattomia eläimiä. Miten ne osaakaan soveltaa oppimaansa.

Tällä viikolla ollaan tosiaan yritetty ottaa hieman rauhallisemmin, niin Kiki taitaa olla siitä ehkä hieman eri mieltä. Eilen treenien jälkeen metsässä se rallatteli menemään pitkin maita ja mantuja.. No muuten ollaankin tyydytty juuri tuon takia remmilenkkeihin.

Kummallisia kiemuroita

Siinä tiistain treenien aihe mun suoritusten perusteella. ;) Ensin hetsattiin Kikiä puomille, ja kyllähän se silloin tulee loppuun asti. Ongelma on se, että jos jään puomilla jälkeen niin se himmailee mun vauhdin mukaan. Saatiin nyt tehtäväksi harjoitella niin, että ensin vedätän, sitten jään puomin laskevan osan kohdalle ja kannustan Kikiä menemään lujaa targetille. Myöhemmin näemme mitä tästä seuraa.

Radalla oli siis päällejuoksua ja takaakiertoa, jotka meni ihan ok. Tai siis päällejuoksu meni sitten ok kun en varmistellut takaakiertoa (kun sinnehän mun liike sen koiran ohjaa joka tapauksessa) vaan otin sen päällejuoksun ajoissa. Takaakierron seuraavalle esteelle otin ensin "hiihtoliiton" tyyliin, kuten meidän treeneissä puhutaan. Eli takaakierron tekevä käsi ei ole niin oleellinen, vaan se toinen käsi, joka nappaa koiran mukaan hiihtämisestä tutun sauvomisen tyyliin. Tossa videolla se on, ehkä vähän selventää tätä selitystä.

 hiihtoliiton takaakierto

Renkaan jälkeinen elämä oli mulle jotenkin tosi vaikeeta. Oon tottunu ohjaamaan jaloilla ja kropalla, siks oli helpompaa kääntää kroppa kokonaan toiseen suuntaan. Mutta tässä riittikin, että ottaa vastakädellä koiran mukaan, jotta saa seuraavan hypyn ohjattua paremmin. Muutamaan kertaan harjoittelin ilman koiraa. Melkein kuin tanssitunnilla! No lopputulos alla.

loppurata

Muuten ollaankin sitten otettu ihan rauhallisesti ja käyty ravilenkeillä. Viime viikolla oli niin paljon agilityä, että pitää välillä ottaa hieman maltillisemmin.

Hyppytekniikkaa opettelemassa

Olimme viikonloppuna Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Ulla luennoi ensin ja sitten tehtiin harjoituksia niin lauantaina, kuin sunnuntainakin. Viime syksynä käytiin Vapun hyppytekniikkakurssilla, mutta silloin en itse tajunnut tehdä kunnollisia muistiinpanoja, saati sitten alkanut tekemään hyppytekniikkaa säännöllisesti. Sanoisin niin, että nyt aika oli kypsä sille, että osaan nähdä hyppytekniikan hyödyn ja tarpeellisuuden JA olen valmis näkemään vaivaa sen eteen, vaikka Kikillä ei mitään hyppyongelmia olekaan. Omatoimitreeniä helpottaa myös se, että nyt on helppo käydä kentällä treenaamassa juuri silloin kun itselle sopii. Tietysti keskiviikkoisin Sporttiksella kavereiden kanssa treenatessa omatoimisesti on muutama hyvä puoli hyppytekniikankin suhteen, sillä Sporttikselta löytyy bumperit /ponnarit (eli muoviputken puolikkaat) jotka ajavat rimojen aseman, tai joissain harjoituksissa ovat rimoja tarkoituksenmukaisempia. Hyppytekniikassa kun useimmissa harjoituksissa se korkeus ei ole juttu, vaan no nimensä mukaisesti tekniikka. :) Ja yhdessä treenatessa on sitten apukädet kuvaamassa, jotta voi sitten kotona analysoida videolta suoritusta.

Ulla katsoi ensin kaikkien koirien liikkeet ja kopeloi kroppaa. Kikistä sanoi, että aika hyvä, mutta etupäässä saisi olla vielä vähän enemmän voimaa. Espanjanvesikoirien tyyppivika sattuneesta syystä on hieman etupainoinen, niin lapatukea aletaan sitten treenaamaan.

Kikin hyppytyylissä ei juuri moitittavaa ollut. Välillä kun sillä oli kiire, niin silloin takapää ei malta tehdä kunnolla. Harjoitteissa Kiki kuitenkin aina korjasi hyppytyyliään, jos oli edellisen kerran hypännyt hieman huolimattomasti. Näen kyllä sen, että radalla kun on kova vauhti ja kiire, niin Kiki varmasti saattaa helposti unohtaa käyttää koko kroppaansa optimaalisesti ja siksi jatkossa tehdäänkin hyppytekniikkaharjoitteita noin kerta viikkoon. Sitten se osaisi jatkossa käyttää kroppaansa oikein, vaikka olisikin vähän kiire.

Saatiin tehtäväksi tehdä ihan perussarjaa 5 esteellä kerta viikkoon ja sitten kun se sujuu hyvin, niin hyppyjä voi lisätä niin, että ensin 6, sitten 7 ja muutaman kuukauden päästä 8 hyppyä. Kaarevilla urilla tehdyt harjoitteet sai Kikin helposti heittämään takapäätä vähän ulos. Niitä siis tehdään maltillisesti. Noin kerran kuukaudessa olisi hyvä tehdä kasvavilla etäisyyksillä olevaa hyppysarjaa (koira joutuu arvioimaan ponnistuspaikkaa ja venymään). Usein taas saatais tehdä sellaista sarjaa, jossa on bumper, josta 5,5 kengän mitan (mun kengän) päässä on okseri. Tätä okseria yhdessä treenisarjassa nostetaan muutamia kertoja ja sitten taas lasketaan takaisin alas. Toisinaan voi nostaa okserin jopa yli kisakorkeuteen (Kikillä 50 cm), kun on valmis ja taitava koira. Yli kisakorkeuteen siksi, että pehmeillä pohjilla kisakorkuiset esteet saattaa hyvinkin olla paikoin jopa 50 cm.

Sitten kun kesän lopulla edellä mainitut harjoitteet on valmiita ja menee rutiinilla, niin voi alkaa vaikeuttaa tehtäviä välillä. Eli jossain vaiheessa koiraa voi lähettää kauempaa esim. perussarjalle ilman bumperia, jolloin koira joutuu taas miettimään ponnistuspaikkaa.

Katsotaan miten tämä projekti lähtee käyntiin. Hyvä puoli on se, että muutama treenikaveri on menossa myöskin hyppytekniikkakurssille, niin löytyy sitten muitakin innokkaita estesarjojen rakentajia. Meillä on vaan erikokoiset koirat, että pitää sitten jokaiselle tehdä erikseen.

Vauhtia löytyi!

Tai ainakin yritin kovasti! Rataan tutustuessa juoksujalkaa alkoi jo hengästyttää. Käytiin ennen rataa lämppäämässä ja otettiin spurtteja, jotta mun jalat olis valmiina sitten pinkomaan. Ajattelin tehdä radalla nopeammat pysäytyskontaktit ja lopussahan se kostautui ja Kiki juoksi läpi puomista. No tässä me taas opitaan, että ei vielä Kiki kestä noin vauhdikkaita kontakteja. Sain kuitenkin tehtyä 6 ja 7 esteen väliin sokkarin, kuten halusin. Siinä olis pitänyt vaan tehokkaammin ohjata Kikiä eteen, eikä jäädä kalastelemaan koiraa. Aata ennen olevasta putkesta näkee kuinka Kiki sudittaa putkesta ulos. :) Yritystä oli siis molemmille. Lopussa puomin läpijuoksusta hämäännyin ja lamaannuin, joten siihen tuli ylimääräinen pyörähdys. Silti nopein aika, jolla voitto ja samalla 3 kisan pisteet riittivät cup voittoon!

voittorata

Tokalla radalla oli sitten selvää, että palkkaan kontaktit. Ihmettelin miten Kiki juoksi täysin läpi puomin, mutta videota katsellessani huomasin, että vedätin liikaa. Jos se on kerran juossut läpi, niin silloinhan pitäisi varmistella hyvin paljon, mitä sitten teinkin loppuradasta. Itsellä se draivi ja täysillä tekemisen fiilis katosi palkkauksen myötä, joten sokkari ei enää toiminut ja Kiki haukkui mulle. :) Sainpahan ansioni mukaan.

toinen rata  

Tosiaan voitettiin ja samalla cupin voitto tuli myös. Piti sitten ottaa muutamia kuvia palkintopallilta ja kotoa.

luokkavoitto

Cupin voitto. Kiki tykästyi heti saamaansa leluun

Näiden lisäksi saatiin parit koirannamit, ihmisille Geishaa ja Kettukarkkeja

Seuraan pääsemisen vaikeus

Olen tosiaan tässä kevään mittaan kiroillut miten vaikea on päästä mihinkään seuraan. En edes tarvitse sitä treenipaikkaa juuri tällä hetkellä, vaan ainoa asia minkä tarvitsen seuralta on jäsenyys ja sitä kautta lisenssi. Olen lähetelly hakemuksia katselmuksiin muutamin kappalein ja yhteen katselmukseen jopa päästiin. Toiset seurat järjestävät vain alkeis- tai jatkokursseja ja järjestävät niitä varten katselmuksia, mutta nuo kurssit taas eivät ole sitä mitä tarvitaan. Erään seuran nettisivujen perusteella sai sen kuvan, että seuraan voisi liittyä ja sitten jonotella treenipaikkaa. Ehdittiin jo innostua kaverin kanssa, että liitytään molemmat sinne ja käydään sitten yhdessä treenaamassa itsenäisesti. No sieltä sitten ilmoitetaankin, että emme ota uusia jäseniä, sillä treeniryhmät ovat täynnä. No jos ei innokkaat uudet kisatyöntekijät kelpaa, niin ei sitten.

Asiasta toiseen - aloin kyselemään eri seuroilta niiden ulkokenttien vuokrauspolitiikkaa. Me kun treenataan aina hallissa, niin olisi hyvä päästä ulos treenaamaan ja eri kentille, sillä esteet on kuitenkin joka paikassa erilaisia. Sattumalta sitten joku mainitsi, että Citybelgeillä on hyvät esteet, josta sitten päättelin, että niillä on varmaan kenttäkin jossain. Laitoin ihan kyselyä kentän vuokraamisesta ja sieltä sitten kyseltiinkin, että haluanko liittyä jäseneksi, sillä ulkopuolisille kenttää ei vuokrata. Tilaisuus tipahti eteeni. :) Sitten kyselin lisää seuran jäsenyydestä ja lopulta odottelin malttamattomana milloin saan jäsenmaksulapun ja voin lunastaa lisenssin, sekä kentän avaimet. Parasta tosiaan on, että kentälle on matkaa meiltä n. 15 min autolla. Itsenäisesti saa treenata ja yleensä siellä on kai aika rauhallista.

Olin tuota ennen ottanut muutamiin seuroihin yhteyttä ja kysellyt miten heillä suhtaudutaan uusiin jäseniin. Sain sellaisen kuvan, että mikäli kisatuloksia olisi, voisi seuran jäsenyyden saada aika nopeastikin, mutta koska ei olla vielä startattu virallisissa kisoissa, niin pitäisi mennä katselmuksen kautta tai olla koejäsen useampi kuukausi, ennen kuin voisi lisenssin hankkia. Tiedän kyllä, että on joitakin seuroja, jotka lupaavat ottaa kaikki jäsenekseen, mutta ihmettelenpä vaan, kun täällä näitä seuroja riittää, että miten vaikeaa se on möllitasoisena tai kohta kisavalmiina päästä mihinkään. Tunkua toki on kaikkiin seuroihin on ja sen ymmärrän. Tuntuu silti epäreilulta, että suhteilla saattaisi hyvinkin päästä melkein mihin seuraan vaan heti. Jos ei suhteita ole, niin huonompi homma. Aika vaikea siis saada niitä kisatuloksia virallisista kisoista, jos ei halua edustaa rotuyhdistystä (mikä tuntuu aika tyhmältä) kun ei pääse mihinkään seuraan saadakseen lisenssin.

Täytyy kai sitten hankkia niitä kisatuloksia ja toivoa sitten, että niiden varjolla pääsisi jatkossa suunnilleen mihin tahansa seuraan. Jää nähtäväksi.

Vauhtia, lisää vauhtia!!

Tiistain treeneissä teemana putket. Ensimmäisen radan jälkeen sain taas palautetta, että teen sievää ja varmistelevaa suoritusta. Nyt pitäisi siis treenata sitä vauhtia ja rohkeutta tehdä, eikä vaan sievistellä nollaa.. Hallissa kun Kikillä ei ole samaa draivia kuin ulkona (mitä olen nyt kisoissa huomannut), niin silloin mun pitää tehdä se draivi. Hyvä että valmentaja potkii vaatimaan myös multa enemmän. Sitten kun sain sitä draivia omiin jalkoihin, niin sitten unohtui kaikki yksinkertaiset asiat, kuten putkijarru ennen mustaa putkea. Ehkä mä oon putkiaivo, kun en voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. ;)

Ekalla radalla Satu iloitsi Kikin mennessä mustan putken jälkeen suoraan edessä olevalle hypylle. Koiran pitääkin hakea näkökentässä olevia esteitä, jos ei muita ohjeita tule. Hyvä Kiki, se teki oman ratkaisun kun mä olin myöhässä! Viime perjantain lentokeinun vaikutus näkyi kyllä tiistain keinussa. Tänään päästään harjoittelemaan lisää keinua.
Edelleenkään tää ei suostu löytämään mun videoita.
eka rata 

Tehtiin yhteensä kuusi vetoa tätä rataa ja saatiin niitä onnistuneita suorituksia. Taas ihan mahtava fiilis, kun oman vuoron loputtua hengästyttää ja tuntuu itsestäkin siltä, että duunia on tullut tehtyä. Just vähän aikaa sitten puhuttiin treenikavereiden kanssa, että nyt pitäis uskaltaa tehdä radalla omia ratkaisuita esim. ohjauksien suhteen, eikä vain tyytyä niihin helppoihin ja itsestäänselviin ohjauksiin, joilla saa nollan. (Eikä nekään tietenkään takaa nollan saamista.) Tyyli vois olla enemmän mahtavan radan hakemisessa, ja jos menee mönkään, niin menköön. Syteen tai saveen.

radan loppu 

Odottelualueella oli kepit ja niitä tehtiin muutama toisto. Kiki teki  oikein, hölmö omistaja vain sai jonkun aivopierun ja kuvitteli koiran menevän väärältä puolelta sisään, kun koira meni koko ajan oikein sisään. Pari kertaa siis kutsuin Kikin pois kepeiltä ja kolmannella se tarjos mulle sitten tokaa keppiväliä, kun eka kerran ei kelvannut.. Miten sitä voikin olla niin idiootti. No onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan kun ohjasin Kikin omien mokieni jälkeen kepeille se teki taas oikein. Kokeilin myös taas niin, että pidin Kikiä kiinni kauempana kepeistä ja hetsasin ja lähetin sen kepeille. Nappiin meni. Seuraavaksi kokeilin juosta ohi kun se kepittää, ja toka vikassa välissä se teki eleen tullakseen pois mun liikkeen vetämänä, mutta jatkoi kuitenkin loppuun! Jes!

2. sija ja lentokeinu

Tiistain treenien ja keskiviikon möllikisojen jälkeen Kikissä ei kyllä näkynyt yhtään väsymyksen merkkejä. Yhtä innokas se oli menemään ja tekemään. Kuulemma torstaina irtilenkillä oli ollut jopa rasittavan innokas. ;)

Niinpä sitten uskallettiin mennä kisoihin perjantaina, kun ne kerran tässä ihan lähellä järjestettiin. Olin päättänyt jo etukäteen, että jos on aikataulullisesti mahdollista, niin menen yhden radan mölleissä ja toisen kisaavien luokassa ulkopuolisena. Näinhän se sitten järjestyi. Se hyvä puoli siinä, että minit oli ekana, niin ehdin niitä katsellessani jo opetella molemmat radat ulkoa. Kävin tietenkin rataan tutustumisissa, jotka oli sopivasti peräkkäin. Möllit ja kisaavat alkoivat kuitenkin lähes samaan aikaan ja siinä meinas tulla itselle hoppu, kun mölleissä jollain kestikin radalla tosi kauan. Huikkasin sitten kisaavien radan "sisäänheittäjälle" että olen tulossa sinne numerolla 9, että jos mua ei näy heti niin saatan olla siellä möllien radalla.

Mölliradalla tehtiin ihan hyvä työtä. Yllättävää oli, että keskellä rataa oleva putki veti Kikiä puoleensa "väärään" päähän. Mun onni oli se, että putkeen sai mennä sisään kummasta päästä vaan. Videota katsellessani kyllä huomasin, että Kiki luuli mun tekevän sokkaria ja livahti siksi mun selän takaa eri päähän putkea mitä olin suunnitellut. Puomilla taas se teki toisen kerran saman jutun, eli lähti mun vapautuskäskystä haistelemaan maata. Tänhän se teki Kirkkonummen mölleissä. En tiedä haistaako se siellä jotain vai mikä juttu se on. Kuitenkin me ollaan nyt käyty useammissa kisoissa ja noin on käynyt vain 2 kertaa, joten ehkä se menee ohi. Muuten olen tyytyväinen rataan. Mulla olis taas saanut olla vauhtia. Rata oli helppo, niin siks se oma vauhti ei taas haitannut menoa. Sijoituttiin toisiksi ja palkinnoksi saatiin kuivamuonaa (jonka annoin jo kavereille kun olivat koiransa kanssa katsomassa kisoja), pieni patukka leikkeihin (tää on oikein hyvä palkinto) ja suklaapatukka mulle.
möllirata

Kisaavien rata vaikutti aika kivalta myös. Ei mitään ihmeellistä siinä. Toista kertaa kun mentiin samaa putkea, niin siinä Kiki taas lähti putken väärään päähän. Ilmeisesti olin jo ennakoimassa omaa paikkaa ja ohjasin sen vahingossa väärään päähän? Näissä täytyy nyt olla tarkkana. Olisin kuvitellut, että Kiki nimenomaan imee sinne päähän putkea, mistä se on jo kerran mennyt. Keinusta tuli lentokeinu, kun Kiki ei varmasti tajunnut sen olevan puomin sijasta keinu. No saatiin sitten harjoitella keinua. Jälkeenpäin ajateltuna mun olis pitänyt rytmittää ja hidastaa kävelyyn ennen keinua. Se olis voinut auttaa. Sen sijaan olen tosi iloinen, että kepit sujui täydellisesti! Nyt täytyy siis keppien sijasta panostaa vähän enemmän keinuun. Tai siis harjoitella niitä molempia, mut erityisesti keinua. Kepit oli muuten laitettu vinoon, niin mun haaste oli malttaa kulkea vinoon Kikin rinnalla loppuun asti. Olen kyllä tyytyväinen meidän osallistumisesta kisaavien radalle. Taas on monta kokemusta kerätty. Kiki olis varmaan aika hyvä agilityssä, jos sen ohjaaja olis samalla tasolla. ;) No tässä me opitaan koko ajan.
kisaavien rata

Täi tervassa hyppyradalla

Sama ilmiö kävi viime tehis cupissa, että Kikillä vauhtia riitti. Silloin oli sen verran helppo rata kuitenkin, että se vauhti oli helppo suunnata oikein. Nyt oli tosi kiva rata siitä, että siinä sai tehdä erilaisia ohjauskuvioita. Haastavuutta se tietenkin toi, kun huomasin itse olevani totaalisen myöhässä ohjauksieni kanssa suhteessa Kiki vauhtiin. Ekalla radalla pyörin siellä hetken ja nauroin sisäisesti itselleni, että miten voinkaan olla niin hidas. Kun on pelkkiä hyppyjä ja putkia, niin siinä pitää oikeasti ihmisen ottaa jalat alleen..
rata 1

Ekan radan jälkeen mietin sotasuunnitelman uudestaan ja päätin, että nyt mennään. No se onnistui melkein.
rata 2

Harmitti tietenkin se kohta jossa sössin. Ekalla radalla olin itse kyseisen esteen oikealla puolella ja tein seuraavalle takaa leikkauksen ja se toimi hyvin. Nyt ajattelin olevani niin paljon myöhässä, että en ehtisi sinne oikealle puolelle. Olis kyllä pitänyt yrittää, sillä kun pitää mielessä Kikin muistin, että sehän muistaa mitä ollaan aiemmin tehnyt, niin ekan radan ohjauskuviolla se olis ehkä mennyt. No näistä taas oppii. Ei pidä muuttaa suunnitelmia lennosta. Mutta hauskaa toki oli ja nyt pitää kyllä itse opetella juoksemaan ja reagoimaan nopeammin. Tää on vielä vaan niin uutta, sillä hallissa Kikillä ei ole samanlaista draivia. Toivon mukaan päästään kohta ulkokentälle treenaamaan ja saatais sama fiilis harjoitellessamme siellä.Toki olen iloinen, että mun koira menee lujaa! Jos saan sen vauhdin kanssa ohjattua oikein, niin voidaan jatkossa hyvinkin pärjätä nopeampienkin koirien seurassa.

Omalle kunnolle kuitenkin tein jotain heti tänään. Käytiin kaverin kanssa hölkällä! Että jos mä hölkkäisin useammin ja ilman Kikiä, niin saisin ehkä kurottua sen kunnon. Toiveissa on hyvä elää..

Mahtavat treenit!

Nyt ollaan saatu etukäteen ratapiirrokset tutustuttavaksi, joten voi jo ennakkoon miettiä itselle ja koiralle sopivia ohjauskuvioita. Perusidealtaan olin miettinyt etukäteen ihan hyvät kuviot. Tietenkin siellä oli muutamia kohtia, joissa en tiennyt mikä olisi hyvä tai sopiva tapa ohjata juuri kyseinen kohta, sillä kokemusta on itsellä vielä niin vähän. Rata oli ilmeisesti suurelta osin viime helatorstain kisojen 3-luokasta. Kepeille avokulma, jota melkein olisi tehnyt mieli kokeilla. Olisihan se voinut vahingossa onnistua! ;) Tehtiin kuitenkin alkuun kepeille asti ja sitten harjoiteltiin avokulmaa niin, että ohjasin kädellä ekan ja tokan kepin välistä ja palkkasin. Sitten toistoissa tein kädellä saman kuvion ilman palkkaa. Kiki kyllä kerrasta hokas, mikä on homman nimi ja jatkoi kepittelemistä loistavasti.

Loppuun otettiin vielä keppien jälkeinen este jaakotuksella ja sitä seuraava este "heittäen" takaakiertoon, josta lähdin itse heti tekemään sokkarin. Näin saatiin suoralle vauhtia. Ja vau mikä fiilis, kun kaikki onnistui!! Mä juoksin, ohjasin, juoksin ja luotin Kikiin! Niin ja muuten hengästytti radan jälkeen, siitä tietää tehneensä! En mä tietenkään kisoissa pystyis kolmosen radan osia noin tekemään, mutta on niin kivaa onnistua treeneissä. Ja todella kokeilla vähän vaikeampia juttuja ja haastaa itseään. Mullehan on tyypillistä tehdä varmaa ja sievää, sillä edelleen se oma osaamistaso ei ole kovin korkea. Mutta mulla on hyvä koira, johon voin luottaa ja joka kyllä yrittää kaikkensa mun huitomisia tulkitakseen.

Tässä taas linkkinä, miks youtube ei halua löytää mun videoita. MUR! Onko muilla tälläsia ongelmia, että youtube ei mukamas löydä omia videoita??? 
Video radasta: rata

Kivaa oli myös huomata, että jotkut ohjauskuviot tuli ihan luonnostaan. Huomasin vaan rataa tehdessäni miettäväni, että mitähän tähän piti tehdä mut teen nyt näin. Ja se oli ihan oikein. :)

Kiki kävi maanantaina heittämässä talviturkin.

Viime viikon kuulumisia

Agilityä oli viime viikon ohjelmassa aika paljon.
Maanantaina kisat, tiistaina treenit, keskiviikkona itsenäiset treenit, torstaina kyläiltiin, perjantaina treenattiin taas itsenäisesti, lauantaina oltiin ohituskurssilla ja sunnuntaina käytiin pitkä lenkki. Sunnuntain lenkillä tehtiin jälkeä Kikille. Hienosti se jäljesti, kova kiire sillä vaan oli, mutta se saattoi johtua namien huonoudesta. Tuli vaan lenkillä mieleen, että vois tehdä jäljen ja taskussa oli Natural menuja, niin ei ihme, jos niitä ei viitsi jokaista poimia. Jäljestäminen itsessään näyttää Kikille olevan niin antoisaa. Lenkin lopulla nähtiin vielä Kikin koirakaveri ja ne sai kahdestaan hyvät juoksukisat aikaan.

Hyödyllisiä temppuja

Katsoin youtubesta tämän videon kehon hallintaa ja siitä innostuneena muistin, että olen joskus alkanut naksuttelemaan Kikille "mene muovilaatikkoon temppua". No jatkettiin sitä temppua ja etujalat se kyllä mielellään laittoi laatikkoon. Vähän kauemmin meni, että se halusi tarjota takajalkojenkin tunkemista laatikkoon. Sitten kun se hokas tempun se oli niin hauskaa, kun ensin etujalat laatikkoon ja sitten tajakalat hyppäsivät perässä. On niin hauska katsoa kun koira itse tajuaa mitä siltä halutaan.

Mietin sitten, että Kiki ei kovin hyvin mielestäni hahmota takajalkojaan. Mitä niitä nyt koira miettimään, kun ne tulee siellä perässä.. Tästä innostuneena aloin opettaa sille kosketusalustan kanssa takatassun länttäämistä alustalle. Nyt ollaan päästy jo vähän pienempään kuin A5 kokoiseen alustaan. Tästä aion sitten jalostaa temppua niin, et se osais jossain vaiheessa tarjota sitä takatassun nostamista, vähän niin kuin tossa videossa on "koira pissii" jalan nostot. Toivon, et noi temput tosiaan opettais sille takajalkojen ja takapään hahmottamista. Ei oo yhtään huono juttu agilityssä meinaa.. Hug the hammer temppu melkee menis Kikiltä. Kun sehän osaa kurre-tempun, niin kokeilin ottaisko se tassujen väliin pehmeän pallon, niin kyllähän se otti. Ei se sen kanssa pysyny kurressa, mutta hyvä alku on jo.

Eilen katselin taas virallisia agikisoja ja tulin siihen tulokseen, että näillä näkymin startataan virallisissa kisoissa ekan kerran maanantaina 24.6. HAUlla on silloin kaksi ykkösluokan agirataa ja tuomareina ovat Anne Savioja ja Ritva Herrala, joten voisi olettaa siellä olevan kivoja ratoja. Tää menis sinänsä aika hyvin, että Kiki on sitten juuri täyttänyt 2 vuotta, kun tavoite oli startata virallisissa Kikin ollessa kaksi. Koko talven oon vaan ajatellut, että sitten joskus kesällä me ollaan valmiita. Mielestäni me ollaan nyt riittävän valmiita. Tai onhan meillä vähän yli kuukausi vielä aikaa hioa keppejä ja keinuja osana rataa. Mutta nyt mulla on luottavainen olo keppien sujumiseen. Ykkösissä pitäisi olla helppoja sisäänmenokulmia kepeillä ja muutenkin helppoja ratoja, niin ehkä me nyt uskalletaan.

Treeniä ulkokentällä

Tehtiin kisanomainen treeni. Rata oli helppo, mutta ideana oli kokeilla miten sujuu erilaisilla esteillä. Hyvin sujui! Halusin tarkoituksella tehdä aata ennen takaa leikkauksen, sillä en varmaan ole koskaan sitä aalla käyttänyt. Kiki jäikin hetkeksi aan harjalle tähystämään minne mä jäin. Eli oli ihan hyvää treeniä. Tokalla radalla palkkasin kontaktit taas ihan muistutuksena. Mutta Kiki meni hienosti!

Tehtiin myös keppejä ja keinua. Erilainen keinu ei aiheuttanut sen kummempaa hämmästystä. Tekee niin hyvää kun saa harjoitella jossain muuallakin kuin aina samassa hallissa samoilla esteillä.

Tässä pätkä kepeistä niin, että olen molemmilla puolilla. Aika pätevää alkaa toi meno olla keppienkin suhteen! kepit

Kirjotin äsken pitkät pätkät, mutta lopputeksti hävis sitten bittiavaruuteen..

No palataan ens viikolla asiaan!

Superinnokas treenaaja

Keskiviikon itsenäiset treenit ja teemana tehdä eilisen radan alkupätkää. Ihanaa kun on valoisaa, niin pääsee hallin taakse metsään tekemään alku- ja loppuverkat. Ja on lämmin! Vitsi miten kivaa ja helppoa on treenata keväällä.

Kiki oli aivan into pinkeenä heti kun otin sen häkistä treenaamaan. Radan alkupätkä alkoi niin, että vein Kikin hallin seinän viereen. Siinä sattui sitten olemaan kaksi kuuden setin keppiä ihan seinässä kiinni, niin toihan änki tekemään niitä keppejä. :) No oli aika vaikee tehdä kun ne kepit oli siinä tuplana limittäin ja lomittain. Se oli kyllä joka tilanteessa tarjoamassa keppien tekemistä. Niin että mitähän ollaan viime aikoina harjoiteltu. ;) Muutenki se haukku mulle joka asiasta, kun ei edes tehty mitään. Harjoitus eilisestä meni alkuun ihan päin mäntyä. Kiki tykkäs irtoilla minne esteille vaan. Vahvistin sitten taas kauempaa takaakiertoon lähettämistä ja saatiin harjoitus läpi niin kuin pitikin.

Lisäksi tehtiin keinua hypyn kautta. Keppejä tehtiin kans niin, että putkesta kepeille ja esteen kautta kepeille. JOKAINEN keppisuoritus meni nappiin!! Ai vitsi miten olin iloinen! Lopussa pyörittelin Kikiä esteille ja sain siinä sitten idean koittaa lähettää sen kepeille, niin että lähetys tapahtui tasan ensimmäisen keppivälin vierestä. Ja se MENI KEPEILLE ja teki ne OIKEIN! Vitsi miten hienosti se taipui ekalta väliltä tokalle, kun tuli niin tiukka kaarre. Tiistain treenien palkkaamiset ekaan keppiväliin ja ehkä viikon tauko kepeistä on saaneet jotain loksahtamaan. Mä olin niin ylpeä ja tyytyväinen vielä kun pääsin kotiinkin. Aivan fiiliksissä! Ihan oikeasti uskallan kohta mennä ykkösiin Kikin kanssa.

Puhuttiin treenikaverin kanssa siitä, että me ollaan sellasia, et halutaan tietää meidän koirien osaavan kepit täydellisesti ennen kuin mennään ykkösiin. Ei oo tarkotus mennä vaan kokeilemaan sujuisko ne kepit, vaan tarkoitus on, että koira pystyy tekemään kaikki esteet ja nolla on mahdollista saada.

Käytiin shoppailemassa ja mukaan tarttui kauan haaveilemani lumikengät. Oli aivan pakko tarttua tilaisuuteen, kun urheiluliikkeessä sattui olemaan yksi poistopari lumikenkiä -50% alessa. Se oli kohtalo, sillä ne oli juuri mun kokoa ja sellaiset kevyet, joita olen miettinytkin. Ens talvena Kiki saa sitten kunnon treenit, kun tarvotaan umpihangessa mulla lumikengät apuna.

Jaakotuksia ja ansaesteitä

Siinä tiistain treenien teema. Ja olihan siellä putkijarrua ja pakkovalssia ja mitäköhän vielä. Alun 5 estettä oli vähän vaikeempi setti. Kun on oppinut tekemään takaakierron niin, että menee itse siihen esteen viereen, niin johan on vaikeeta lähettää koiraa kauempaa takaakiertoon.. Kun oppii yhden asian, niin sen soveltaminen ja monen eri ohjauskuvion peräkkäin tekeminen onkin jo haaste erikseen. ;) Radan alussa sain Kikiltä suoraa palautetta - se haukku mulle koko ajan. Ihan ymmärrettävää. En itsekään ollut tyytyväinen ohjaukseeni. Hiottiin sitä alkua sitten siinä muutamia kertoja ja palkattiin Kikiä. Alkoihan se sitten jossain vaiheessa sujua.. Olin niin kovasti toivonut, että kepit sujuisivat osana rataa, mutta ei ihan vielä päästy siihen. Satu kuitenkin antoi vinkin keppien aloitukseen, mikäli Kiki tekee muutaman väärän sisäänmenon. Laitettiin targetti ekaan väliin ja Satu seisoi tiellä niin, että Kikillä ei ollut mahdollisuutta mennä väärältä puolelta ykkösväliin. Tämän jälkeen se muisti oikean reitin ja meni muutamat toistot perään hienosti! Tätä vois käyttää kuulemma Kikillä aina, jos tulee virheitä. Että sille jää muistijälki ja se pystyy sitten toistamaan oikein. Sinänsä väärältä puolelta sisäänmeno ei ollu niin paha juttu, näin asian positiivisesti, sillä toka vikan välin ongelmaa ei nyt näkynyt (Kiki ei enää katsoa mua toka vikassa välissä, et tulisko se palkka). Kun Kiki pääsi kepeissä alkuun, niin sen vauhti vaan kiihtyi keppien loppua kohden ja hyvin kesti mun juoksevan vieressä. Ihan kohta kepit on valmiit! Huippua!

jaakotuksia video
(Video linkkinä, youtube ei jostain syystä toimi..)

Vielä keinua ja keppejä onnistuneesti
video

Toki keppien sisäänmenoja ja kaikenlaisia kuvioita pitää vielä harjoitella. Mutta olen silti niin tyytyväinen, että kepit on todella hyvällä mallilla! Ei enää paljoa puutu. Kannatti luottaa valmentajaan ja panostaa treeneissä keppeihin. Itse kun en kuitenkaan olis osannut tai tiennyt millä metodilla ne kepit kannattais opettaa. Ja kepit olis varmaan olleet paljon aikaisemmin valmiit, jos en olis itse mennyt sössimään ja paineistamaan Kikiä liikaa.. Näin siinä käy kun osaamattomat treenaa.

Nyt polttelis kovasti mennä mölleissä kisaavien radalle kokeilemaan keppien sujuvuutta. Toisaalta siinä on se huono puoli, että kisaavien radan vaikeus voi olla mikä tahansa. Täytyy katsoa jossain kisoissa minien rata ja päättää sen perusteella mennäkö vai ei. Hyvin voitais mennä kisojen ulkopuolisena, niin voisin sitten palkata ainakin keinun ja vaikka kontaktitkin.

Mun harjanvarsikepitkin on valmiina, joten nyt mulla on täysi 12 kepin setti! Pitää vielä miettiä uskallanko rei`ittää meidän kerrostalon pihaa noilla 6 harjanvarsikepillä (+kuusi telineessä olevaa keppiä) vai pitääkö lastata kepit autoon ja suunnata lähiniitylle kepittelemään..

Ulkokisoissa voitto!

Meille ensimmäiset ulkokisat ja nätti sää. Rataan tutustuessa rata näytti oikein kivalta. Treenikaverit Liisa ja Tuuma menivät meitä ennen ja sujuvaa menoa heilläkin. Harmillisesti Tuuma meni aasta ohi, kun onhan se aika erilainen ja tais se ohjaajakin jotain heilua siinä.. No meidän vuoro oli heti Liisan ja Tuuman jälkeen. Alusta kävi selväksi, että nyt mennään eikä meinata. Ei enää mun jännittämiset näyttäneet Kiki haittaavan. Eikä mua kyllä nyt oikein jännittänytkään. Selvästi jo muutamien kisojen käyminen auttaa, kun tietää mitä on tulossa. Sain siis pistellä tossua toisen eteen ja ehdin kyllä, kun juoksin. Puomia ennen olin suunnitellut tekeväni sokkarin, mut siihen en olis kyllä kerennyt, enkä kyllä yrittänytkään. Ekan radan puomilla Kiki himmas, kun se katsoi Sannaa (tuomaria). Radan loputtua mietin, että tuliko joku rima alas, mut se oli onneksi turha huoli. Puhtaasti mentiin!

Vaikka ekalla radalla oliskin tullut rima alas, niin silti suunnitelma olis pitänyt. Eli toisella radalla kontaktien palkkaaminen. Huikkasin Sannalle jo etukäteen, et palkkaan. Aasta olin jo ihan varma, että Kiki juoksee läpi, mutta kyllä se sinne jäi hienosti ja pääsin palkkaamaan. Puomin se meni tällä kertaa myös tosi hienosti loppuun asti. Sannakin sponttaanisti huikkas että: "Hieno!", kun Kiki jäi 2on2offiin hienosti. Kikiä saattaa puomilla hämätä mun liian ajoissa tapahtuva himmaus. Aalla pitää ehkä vähän aikaisemmin himmata, mut nyt musta tuntuis siltä, että puomilla pystyy vähän enemmän vedättämään. Saatiin siis toisesta superhylly, kun palkkasin. :D

Olen kyllä todella tyytyväinen molempiin ratoihin ja meidän meininkiin. Radat oli sujuvia ja siinä oli sitä tekemisen meininkiä. Ja meillä oli kivaa!! Jotkut kaarteet ehkä hieman venyi, mutta se on pikkujuttuja. Oli niin ihanaa huomata, että ulkokentällä kun on tilaa niin Kiksusta löytyy se toinen vaihde. Eikä se todella enää jää miettimään mun jännittämistä, vaan on ihan fiiliksissä menossa!

Palkinnoksi saatiin ruusukkeen lisäksi vinkulelu ja nameja molemmille. Vinkulelu elää varmaan max. 5 minuuttia, mutta sankari saa tehdä palkinnollaan mitä haluaa.

Kepo meni sitten vielä Kikin kanssa putkiralliin. Hauskaa näytti silläkin radalla olevan.
Tässä vielä se putkiralli videona.

Hieno jälkikoira!

Espanjanvesikoiraharrastajat järjesti jäljestyskurssin ja pitihän sitten sinne mennä kokeilemaan uutta lajia. Kurssille ilmotessani mietin, että mikähän tää pk-jälki nyt oikein on. Ollaan viime kesänä tehty pari verijälkeä ja pari vuotta sitten olin Isabellan kanssa jäljestyskurssilla, jossa makkarajäljet oli ainaki tosi epäonnistuneet. Isabella ei ainakaan niistä innostunut, mutta tämän kurssin annista tajusin sen, että ne jäljet oli kyllä todella surkeasti toteutettu..

Työnjako oli päätetty jo ennen kurssia niin, että Matti saa mennä Kikin kanssa jäljelle ja mä olen huoltojoukoissa. Lauantaiaamuna suuntasimme Sipoon korpeen oppia saamaan. Pk-jäljen tekeminen aloitettiin pellolle/niitylle. Ensin piti talloa tai tampata kengällä maata jokaisella askeleella niin, että toinen kenkä tulee heti ensimmäisen kengän perään. Nameja laitettiin ensin joka askeleelle, tai joka toiselle askeleelle. Sivusta seuraajana huomasin, että jos jäljen teki huolellisesti, niin painaumat ja kenkien tekemä ura todella näkyi silmälle. Ensimmäinen jälki oli suora ja ehkä 50 metriä pitkä, sillä kun ei vielä tiedetä miten koira jäljestää, niin pitkä voi olla parempi, jos alussa tulee paljon hössötystä.

Koirilla oli erilaisia tyylejä jäljestää. Joillain oli kiire, jotkut etenivät rauhallisesti ja määrätietoisesti työskennellen koko ajan nenä maassa. Kiki sai kehuja heti ensimmäiseltä jäljeltä. Se pisti heti nenän maahan ja asteli askel kerraan edeten nameja poimien. Matin piti siis alussa näyttää kädellä jälki ja sitten olla valmiina näyttämään aina seuraava nami, jos koira ei itse löydä. Aika pian Matti sai antaa Kikin tehdä itsenäisesti. Kehut sai ohjaajalta, että aivan priimaa jäljestämistä! Kikihän tykkää hirveästi kotona etsiä piilotettuja nameja. Tai jos toinen meistä on tullut kotiin juuri ennen Kikin palaamista lenkiltä toisen kanssa, niin sillä on hirveä veto päällä pihalta rappujen kautta kotiin asti. Selvästi se on saanut hajun ja tietää, että kotoa aiemmin pois ollut osapuoli on palannut.

Lauantain toinen jälki oli lyhyempi, sillä Kiki keskittyi ekaan alusta asti niin hyvin. Toisella jäljellä Matin piti siirtyä Kikin kankun kohdalle kävelemään. Taakse asti ei vielä päässyt kävelemään, se näytti vähän hämäävän Kikiä. Jäljeltä pois tultaessa Kiki selvästi näytti, missä toisten jälkien loput pellolla meni, sinne se olis halunnut mennä jatkamaan. Vaikka ei niissä siis enää mitään herkkujakaan ollut, kun ne jäljet oli jo ajettu.

Sunnuntai alkoi sateisessa säässä, mutta se ei tainnut kenenkään intoa laimentaa. Sunnuntain ekalle jäljelle Matti sai ohjeeksi tehdä kaaria ja kaksi purkkia piti suoralle jäljellä piilottaa. Purkit siksi, että koira oppii rauhoittumaan ja odottamaan. Purkeissa oli siis lisää nameja, jotka syötyään jälkeä sai jatkaa. Kiki löysi kaaret hienosti ja Matin tehtävä oli vain roikkua narun päässä. Hihnan pitää olla löysällä, mutta jos koira meinaa edetä liian lujaa, tai kadottaa jäljen, niin silloin ohjaajan tehtävä on pysäyttää koira ja odottaa, että koira etsii jäljen uudestaan, sitten vasta matka jatkuu.

Viimeisen jäljen aikaan aurinkokin taas paistoi. Matti sai tehtäväkseen tehdä jäljelle muutaman 90-asteen kulman ja taas purkit suorille. Jäljelle tuli neljä 90-asteen kulmaa. Videolla näkyy ehkä vähän huonosti. 90-asteen kulmat olikin ohjaajalle haastavat, kun piti muistaa missä kohdin ne tulevat, jotta osaa ennakoida pysäyttää koiran, mikäli se olisi kulmista ohi menossa. Sitten taas kun koira on jäljellä, niin sitten annetaan sen edetä. Videolla ehkä näkyy vähän huonosti miten ne kulmat menee. Hieman pyörimistäkin tossa videolla on, mutta se johtunee ehkä siitä, että ohjaaja ei ihan vielä tiedä miten sitä koiraa pitäisi jäljellä hallita. Kiki sai kuulemma isot kehut jäljen loppupuolella, kun se haistoi ison loppupalkan selvästi, mutta jatkoi siitä huolimatta jäljestämistä, eikä rynninyt loppupalkalle. On se sellainen työkoira. Kun annnetaan tehtävä, niin se tehdään sitten kunnolla loppuun asti! :) Kiki taisi muuten olla kurssin ainoa koira, jolle käskettiin tehdä 90-asteen kulmat. Koira kuulemma keskittyy niin hyvin, niin siksi se sai lisätä vaikeusastetta jo näin nopeasti.

Saatiin ohjeita miten jälkiä kannattaa jatkossa tehdä. Vuoden ajan ehdottomasti aina jäljet pellolle tai niitylle. Ruohokenttä käy myös. Noilla alustoilla kengänjäljistä jää painaumat, ja se on se idea. Sitten saa pikkuhiljaa lisätä kengänjälkien välimatkojen pituuksia ja laittaa nameja vaihdellen useampien askeleiden välein ja välillä lyhyin välein. Kaarteisiin ja kulmiin tietysti joka askeleelle namia, ettei koira opi oikomaan niissä. Purkkeja voi opettaa ilmaisemaan kotona esimerkiksi niin, että koiralle opettaa maahanmeno -käskyn kun koskettaa itse kädellä purkkia.

Kyselin muuten verijäljen ja pk-jäljen eroja. Vastaukseksi sain, että verijälki on niin paljon voimakkaampi, että koiran ei tarvitse niin tarkasti sitä haistella. Tämä ihmisjälki vaatii tarkempaa työtä, ja tietenkin namit on alussa apuna. Joskus sitten pitkän ajan jälkeen tavoitteena olis, että jäljen voisi vetää itse normaalisti kävellen ja ilman nameja. Sehän on vaan itsestä kiinni jaksaako noin pitkälle edetä. :D

Hei olen Hessu Hopo

Tää kuva on niin Hessu Hopo!! Yritin räpsiä muutamia kuvia metsälenkillä. Harjoitushan tekee mestarin, että on siihen vielä vähän matkaa..

Kiki poseeraa tottuneesti kannon päällä. Tolppien ohella kannot kelpaa tasapainoiluun. (Jos joku muistaa sen kuvan, jossa Kiki tasapainotteli tolpan päällä. Ihan itse se sinne meni.)

Hierontaa

Sain viime viikolla Kikille varattua ajan hierojalle, sillä halusin kuitenkin käydä näyttämässä sen puomilta lipsumisen jäljiltä. Puhtaat liikkeet sillä on ollut ja yhtä täysillä menossa aina. Ei ole myöskään aristellut mitään paikkaa, kun olen sen kroppaa kopeloinut.

Hierojan mielestä Kikillä kompaktin kokoinen kroppa. Sanoi, että "pitkäselkäisellä" koiralla (no miten sen ottaa, onko Kikillä pitkä selkä mäyräkoiraan verrattuna ;) ) voi ollakin selässä vähän jumia, sillä sen täytyy käyttää selkäänsä eri tavalla. Hyvin Kikin lihakset kuulemma rentoutui ja Kikinkin rentoutui välillä. Toisinaan piti haukahdella äänille ja vähän potkia hierojaa pois, kun oli tiukempia kohtia. Hieronnan jälkeen oli sitten hierojan kaveri ja kerjäämässä rapsutuksia. Silmiin tuijottelu aiheutti silti haukahduksen. Ja Kikihän aktiivisesti tuijottelee ihmisiä silmiin, mutta sitä ei sitten vieraat sais niin intensiivisesti tuijotella.. Se on meidän mupsi..

Hieroja oli samaa mieltä osteopaatin kanssa siitä, että vasen takajalka on kyllä kireämpi. Vaikka se nyt olikin voimistunut, niin kovemmalle se puoli taitaa kuitenkin joutua.

Huomenna vielä Kiki saa ottaa rennosti ja viikonloppuna onkin jälkikurssi. Luultavasti mennään sitten maanantaina Tehis cuppiin mölleihin, kun huomiset ASTin möllit jätetään väliin.