torstai 28. helmikuuta 2013

Kissanpäivät!

Mä olen ollut sunnuntaista asti kipenä, joten se on tarkoittanut Kikille oikein makoisia päiviä. Aika tylsää on ollut, mutta Kiki osaa ottaa tarjotuista eduista kaiken irti. Olen lähinnä pötkötellyt sohvalla, johon olen ottanut Kikin päikkäri-kaveriksi. Kiki on jalostanut tätä tehtävää ihan itsenäisesti. Ensin otan sen hetkeksi kainaloon rapsuteltavaksi, josta Kiki siirtyy yleensä mun jalkopäähän nukkumaan. Alussa se nukkui pää mun jalkojen päällä. Nyt saattaa puoli koiraa maata mun jalkojen päällä.. Tai välillä vatsan päällä..
Paras on kuitenkin kainalokoiran toinen jippo. Kerran pari taisin Kikin kutsua kainaloon rapsutettavaksi herätessäni unilta. Nyt Kiki on aivan varma, että jos kello soi tai muuten vaan herään, niin sehän on kutsu kainaloon rapsutettavaksi ja se mönkii aivan oma-aloitteisesti jalkopäästä kainaloon! On se oppivainen eläin! Siinä Kiki sitten venyttelee ja asettelee itsenä selälleen juuri sopivalle etäisyydelle rapsuttavasta kädestä. Välillä se saattaa antaa pusuja, ettei rapsuttaminen vaan loppuisi. Jos loppuu, niin silloin taas vääntäydytään parempiin asemiin vaikka puoliksi emännän päälle, tai vaikka poski vasten poskea.. Että jotain hyvää näissä sairaspäivissä, vaikka se lenkkien pituutta onkin lyhentänyt.

 Sinänsä tää ei varmaan eroa Kikin yksinolopäivien ohjelmasta, sillä luulen, että se paljon aikaansa viettää sohvalla nukkuen. Nyt on tietenkin se hyvä puoli, että on vielä rapsutuksiakin tarjolla! Ja Kikihän muuten nukkuu päikkäreitä mun kanssa vaikka neljä tuntia putkeen, no problemos. Eipä tuu kuuma kun ei ole liikaa turkkia.

Nähtiin lumihevonen joku aika sitten. Sille piti kerran sanoa vuh, mutta sitten mentiin yhdessä katsomaan. Eikä se ollutkaan pelottava!



sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Äänierottelua

Jo jonkun aikaa on pitänyt kertoa uudesta "tempusta", joka ollaan lisätty päivittäisiin tekemisiin. Onkohan se oikea termi äänierottelu vai mikä, en tiedä, mutta ideana on kuitenkin sanoa koiralle eri sanoja sen odottaessa vapautus -käskyä. Esimerkiksi antaessani Kikille ruokaa laitan sen istumaan parin metrin päähän kupista nenä kohti kuppia. Itse menen Kikin taakse ja odotan, että se katsoo kuppia. Sanon sitten eri sanoja ja Kikin pitää malttaa odottaa oikeaa sanaa päästäkseen kupille. Ei mikään kummallinen temppu, mutta tekee hyvää. Kiki kovasti hakee katsekontaktia, vaikka olisin sen selän takana, joten siinä mielessä tämä on hyvää harjoitusta, kun katseenkin pitää olla kohti targettia. Harjoitus vahvistaa "vapaa" sanan arvoa. Kikin reaktioita eri sanoihin on hauska seurata. Muistaakseni sanoin "metsä" ja Kiki nousi istumasta seisomaan, mutta sekunnin päästä tajusi erehdyksenä ja laski pepun takaisin maahan. Teen tätä harjoitusta vaihtelevasti kotona ja myös ulkona, kun heitän Kikille esimerkiksi keppiä. "Vapaa" on kyllä hyvin iskostunut Kikin päähän, sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään epäselvyyttä. Silti hauska testata Kikiä.


Muuten tämä viikko on mennyt hujahduksessa. Minä olen käynyt työharjoittelussa ja ollut väsynyt kaiken uuden oppimisesta. Siinä sivussa ollaan sitten touhuttu Kikin kanssa, joka on sopivasti sekin vähän rauhallisempi juoksujen takia. Ai niin, käytiin katsomassa kavereiden 8 viikon ikäistä koiranpentua! Otettiin Kiki mukaan pennunomistajien pyynnöstä, kun ei noin pieni vielä juoksuista ymmärrä. Kiki oli aivan pähkinöinä nähdessään pennun. Tai piti sen ensin sanoa mur kerran, mutta sitten se oli aivan fiiliksissä. Kyseessä oli staffin pentu, joka oli kyllä aika rohkea. Kikiä piti tietysti ensin rajoittaa, kun ei se tajunnut miten noin pienen kanssa leikitään. Hyvin Kiki sitten tajusi mennä maahan ja antoi pennun hyppiä kaulansa päälle. Kiki oppi pennun kanssa sopivan leikkityylin. Huomasi kyllä miten pennulle suodaan erioikeuksia. Kiki oikein tarjosi kaulaansa, että hyökkää siihen vaan. ;) Hieman piti sitten vahtia ettei mitään satu, kun Kiki on kuitenkin aika nopea ja jos pentu on Kikin kaulan päällä ja Kiki loikkaa pystyyn, niin pentuhan lentäisi kuin leppäkeihäs..

Tiistaina ja perjantaina oltiin ohjatuissa treeneissä. Tiistaina tehtiin suoraa, jonka päässä oli pöytä. Ensimmäisen kerran jälkeen Kiki ampaisi pöydälle, eikä sitten keskittyminen riittänyt renkaan oikeaoppiseen suoritukseen, joten piti vähän muistutella Kikille rengasta. Tehtiin myös niin, että Kikin piti kuunnella mun käskyjä. Jos putken jälkeen ei pöytä -käskyä tullut, niin sitten piti putken jälkeen tulla mun luo. Kikillä on tapana ennakoida ja muistaa mitä on tehty. Siksi vähän vaikeutettiin. Tiistaina hiottiin myös aata ja siinä Kiki sai ahaa -idean. Aatahan olen tehnyt viime aikoina aika vähän. Sadun kanssa kun tehtiin, niin helppoahan se on saada koira oppimaan muutamasta kerrasta mitä siltä vaaditaan, kun Satu tietää mitä tekee. Satu sanoi myös, että nyt pitää alkaa Kikiltä vaatimaan opetettuja asioita, etten voi sitä aina auttaa, kuten kuulemma haluaisin aina tehdä.. Että koiralle vastuuta. Joo, kunhan mä vaan tietäisin mitä teen, niin voisin vaatia koiraltakin. ;)

Torstaina treenattiin itsenäisesti ja aan hiomisesta tiistaina oli iso hyöty. Kiki tiesi, että pitää jäädä 2on2offiin ja teki oikein töitä saadakseen palkan suorituksesta. Samoin olin tyytyväinen puomiin ja keinuun. Kepit meni taas ok, mut tekemistä riittää. Keppejä hiottiin sitten perjantaina Sadun kanssa ja taas tuli muutamat kikat, joilla homma edistyi. Jos Kiki alkaa karkaamaan pois kepeiltä toka vikasta välistä, niin silloin pitää hetkeksi jättää lelupalkka pois ja ottaa namit tilalle, jottei kierrokset nouse liikaa. Siedätettiin Kiki siihen, että etupalkka voi olla valmiina keppien jälkeen. Satu otti Kikin hihnaan ja palkka odotti edessä. Meinas Kiki herpaantua, mutta hienosti korjas ja tuli takas suorittamaan keppejä karattuaan toka vikasta välistä kesken pois. Tästä sitten jatketaan. Niin ja jos oon itse keppien oikealla puolella niin ne sujuu. Vasen puoli edelleen heikompi. Keinua tehtiin maksamakkaralla. Se olikin niin suuri herkku, ettei keinun jälkeen heilutellulla lelulla ollut mitään merkitystä. ;) Keinu on jo melkein itsenäinen. Nyt täytyy keinuakin (kuten keppejä) tehdä lähestymällä esteen kautta. Jee! Homma edistyy!!

perjantai 22. helmikuuta 2013

11 asian lista

11 asian lista

Sain haasteen Incan ja Liinun emännältä. Tässä tulee säännöt ja sen jälkeen vastaukset.

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitään vastata.
3. Haastetun pitää kertoa 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat. 
4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa ,jolla on alle 200 lukijaa. 
5 Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 
6. Ei takaisin haastamista.



1. Montako koira sinulla on? Kasvaako lauma? Jos kasvaa, miksi?
Minulla on yksi koira. Lauma varmasti kasvaa joskus siitä syystä, että mielelläni ottaisin Kikille kaverin ja itselleni toisen harrastuskaverin.

2. Oletko rotu-uskollinen vai harkitsetko joskus omistavasi jonkun toisen rotuisen/sekarotuisen koiran?
Tällä hetkellä olen rotu-uskollinen, mutta joskus voisin kuvitella omistavani toisen rotuisen koiran. Miksen sekarotuistakin.

3. Mikä koirassasi on ihaninta?
Se on iloinen, työteliäs, aina innoissaan ja hauskuuttaa mua tekemisillään.

4. Mikä koirassasi on rasittavinta?
Rasittavinta ehkä se, että kuumuu katsellessa toisten suorituksia agilitytreeneissä. Ja se, että on tarkka miten ihmiset lähestyy sitä.

5. Mitkä seikat sinulle olivat tärkeitä valitessasi itsellesi koiraa?
Tärkeää oli saada terve koira, eli terveet vanhemmat piti olla. Tärkeää oli myös se, että vanhempien kanssa oli harrastettu. Tällä hetkellä mulla olisi paljon enemmän kriteereitä!


6. Ottaisitko kodinvaihtajan?
Harkiten voisin ottaa. Ensimmäinen ajatus kyllä olisi, etten ottaisi.

7. Jos elämäntilanteesi muuttuisi, etkä enää voisi pitää koiraa, veisitkö sen piikille vai antaisitko sen uuteen kotiin?
Voisin antaa Kikin jollekin tutulle, tai ihmisille, jonka tietäisin pärjäävän Kikin kanssa. Mihin tahansa en sitä antaisi, joten silloin veisin piikille.

8. Missä koirasi nukkuu yöllä?
Kiki nukkuu sängyn päädyssä omassa pedissään tai vaihtoehtoisesti salaa sohvalla.

9. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
Se on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja iloitsemaan pienistä asioista. Kiki on myös opettanut kuinka kivaa harrastaminen koiran kanssa voi olla!

10. Koira, kissa vai molemmat?
Koira.

11. Osaatko lukea koiraasi? Vai lukeeko se sinua?
Toivoisin osaavani lukea koiraani vielä enemmän. Se varmasti lukee minua enemmän, kuin minä sitä.

Tässä vielä minun kysymykseni Lauralle, Mialle ja Kaapon emännälle.

1. Jos saisit nyt koiranpennun miten kasvattaisit sitä eri tavalla kuin aiempia koiriasi?
2. Jos sinulla olisi vielä enemmän aikaa koirillesi, niin miten käyttäisit sen ajan?
3. Minkä tempun olet viimeksi opettanut koirallesi?
4. Kuinka paljon viikossa käytät aikaa koiran kanssa harrastamiseen? Poisluettuna lenkit.
5. Missä koiraasi liittyvässä asiassa järki jaa ja tunteet vievät? 6. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
6. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
7. Mikä on koirasi huonoin ominaisuus?
8. Mitä asioita haluaisit koirasi vielä oppivan?
9. Miten kehittäisit itseäsi olemaan parempi emäntä koirallesi?
10. Osaatko tulkita koirasi eleitä?
11. Mikä on koirasi lempipuuhaa?

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pakkovalssijaakotus

Perjantain treeneissä tehtiin vaan lyhyttä ohjauskuviota. Pakkovalssi on mulle ollut ok, mutta jaakotus on vielä ollut hakusessa. Tuntuu tosi epäloogiselta pyöriä jos mihinkin suuntaan, mutta tää harjoitus kyllä selvensi asiaa. Pakkovalssissa olen tottunut merkkaamaan kädellä esteen itseni puolelta. Nyt tehtiin vielä niin, että merkkauskäsi teki ensin kaaren pois päin esteeltä ja sitten esteelle. Verrattiin Kikin nopeutta mun käsiliikkeeseen kaarella tai ilman. Ja se oli niin kuin Satu arvelikin, että Kikin vauhti kasvaa, kun mä teen sen kaarteen. Sadun mielestä Kiki tekee niin kultaisesti aina :D. Tarkoittaen kai, että Kiki tekee tunnollisesti ja aina innoissaan. Mutta joskus se vauhti sitten ilmeisesti kärsii siitä, että mä haluan varmistella jne. Tässä harjoitteessa kun autoin Kikiä käden kaarteella, niin saatiin draivia vielä vähän enemmän!



Sitten tehtiin keppejä. Niissä oli verkot valmiina aika monessa välissä, joten niillä mentiin. Ihan hyvä taas muistutella verkoilla, niin alkaa Kikillä vauhtiakin tulemaan taas. Satu siinä sitten höpisi, että aikataulussa ollaan. Tarkoittaen ilmeisesti aikataulua kesällä ykkösiin. Ehkä kepit on kohta suht valmiit..

Kiki on nyt juoksujen myötä hitusen rauhoittunut. Lenkillä pitää tietenkin koko ajan merkkailla, mikä on toisinaan säälittävää, kun ei edes enää tule yhtäkään tippaa pissaa..

perjantai 15. helmikuuta 2013

Täydellisen agilitylelun metsästys

Olen jo pitempään kaivannut sellaista lelua, jota olis helppo heittää eli se ei saa olla liian kevyt. Lisäksi lelun pitäisi olla sellainen, että sitä on hyvä repiä koiran kanssa eli siitä pitää saada kunnon ote. Lisäksi leluun pitää pystyä kiinnittämään naru, sillä Kikillä on tapana rallata lelun kanssa, niin narusta saa napattua lelun kiinni helpommin ja sitten voidaan yhdessä leikkiä. Tälläisen lelun olen löytänyt, mutta ainoa ongelma on kestävyys. Yhdessä lelua revittäessä ja riepoteltaessa sen pitää kestää aika paljon..
Kuvassa näkyvät Skinneez-lelut harmaa pupu ja kettu ovat olleet pitkään käytössä. Pupusta sen näkeekin, se on ihan riekaleina. Kettu onkin vähän uudempi, joten sitä ei ole vielä pahemmin raadeltu. Tuo lelu on vaan niin kevyt, ettei sitä voi oikein heittää. Oranssi lelu on Wubba-kongi ja se oli hyvä, kun se oli tarpeeksi painava ja siihen sai kaulan ympärille kiinnitettyä narun. Kunnes se kaulan ympärillä oleva ommeltu suikale petti ja lähti irti.. No ei se ollutkaan hyvä lelu. Gappayn patukat meillä on olleet jo pidemmän aikaa, mutta olen ajatellut, ettei Kiki innostu tarpeeksi niistä vingun puuttuessa. No emäntä on näköjään liian yksinkertainen.. Vinku on ilmeisesti emäntää varten, kun ei näytä Kikiä haittaavan vingun puuttuminen. Patukasta taistellessa se riepottaa ja ravistelee aivan täysillä ilman vinkuakin! Vinku on hyvä silloin, jos haluaa saada koiran huomion kiinnitettyä, mutta vingun puuuttuessa pitää mun olla se vinku ja hihkua iloisesti. Toimii! Olemme siis löytäneet ainakin tähän asti parhaan lelun. Gappayn patukka on siis SE agilitylelu tällä hetkellä. Olen kiinnittänyt siihen pentuhihnan, jotta voin jättää lelun etupalkaksi esteen taakse ehtiäkseni sitten itsekin kiinni leluun samaan aikaan Kikin kanssa. Tokokouluttaja suositteli Gappayn patukkaa, joten mulla on kovat odotukset kestävyyden suhteen. Ainoa miinus on kahva. Vaikka lelu on tehty revittäväksi, niin nuo kahvat alkavat tuntua ikävän kovilta käteen, jos lelua tarpeeksi paljon yhdessä riepottelee. Tai ehkä mä vaan oon herkkänahkainen.. Lopetan syväluotaavan leluanalyysin tähän!

Kikillä alkoi kauan odotettu juoksu keskiviikkona ja sen takia jäi uintikin väliin. 9 kuukauden juoksuväli on mun mielestä oikein sopiva. Vielähän se voi tietenkin muuttua. Juoksuista huolimatta käytiin tänään treenaamassa Sporttiksella, sillä housut päällä saa treenata. Jotkut sanoo ettei juoksuisen nartun kanssa ole suotavaa treenata, sillä sidekudokset ym. ovat löysemmät. Tehtiin vähän keppejä ja vähän kontakteja. Puomilla Kiki jo aika hyvin muistaa jäädä 2on2offiin, vaikka ottaisinkin puomin suoraan kokonaisena. Edistystä siis on tapahtunut! Harjoiteltiin myös keinua tällä kertaa ilman hihnaa. Avustaja vähän hidasti keinua ja mä palkkasin Kikin kun se tuli keinun päähän asti. Paukauttaminen alas ei näyttänyt enää olevan hämmentävä asia. Edistystä tässäkin. Aata mentiin muutama kerta ja se vaatii kyllä vielä hiomista. Kiki tajuaa kyllä, että siihenkin pitää jäädä 2on2offiin, muttei ihan vielä joka kerta pysty jäämään.

Aamutreenien parasta antia on kyllä metsässä verkkaaminen ja jäähdyttely. Koirat sai juosta vapaana ja itse sai nauttia lumisesta maisemasta.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Itsenäistä treeniä

Oltiin sunnuntaina Kikin kahden sisaruksen mukana treenaamassa heidän seuransa hallissa Purinalla. Kiitos vaan koirien emännille! Ei olla ennen treenattu hallissa hiekkapohjalla ja se olikin mielenkiintoista. Omat vaatteet hiekassa, lelut hiekassa, koiran tassut hiekassa.. Olen varmaan tottunut liian hyvään, kun treenataan aina keinonurmipohjaisessa hallissa. Tuli kuitenkin tehtyä kontakteja puomilla ja ne alkaa sujua jo aika kivasti. Alussa jos Kikillä on liikaa intoa, saattaa pari ekaa toistoa mennä mönkään, kun se ei malta pysähtyä 2on2offille, mutta sen jälkeen meni kivasti. Keppeihin Kiki ei oikein jaksanut keksittyä. Tein ensin 3 kepillä kummaltakin puolelta, no joo meni jotenkin. Siellä oli myös verkkokepit ja niitä mentiin muutama toisto 12 kepillä. Eri pohja ja eri kepit näytti Kikiä hämmentävän. Osa verkoista oli pois, mutta Kiki näytti alkavan muistaa homman nimen. Keinukin oli erilainen ja sen laskeutuvan osan päässä oli painosäkit, no tuohan oli Kikin mielestä aivan outoa, kun keinu ei mennyt maahan asti. Jätettiin keinun harjoitteleminen sitten kahteen kertaan. Hallissa oli esteet jätetty sopivasti vähän niin kuin radan muotoon ja niitä sitten juostiin, olisko ollut 7 tai 8 esteen rata. Siihen mahtui sokkaria, rengas, hyppyjä, putki ja lisää hyppyjä. Ai niin välistä vetoja mentiin myös. Kyllähän Kiki ne meni, kun itse sai hartiat kunnolla käännettyä. Silloin ei mennyt, jos en itse ollut tarkkana. Treenaamisen jälkeen Kiki pääsi sisaruksien kanssa juoksemaan pihalle lumihankeen ja siinä koirat kivasti puhdistuivat hiekasta.

Illalla kävin vielä HSKH:n kisoissa katsomassa medi 3-luokkaa, sillä siellä oli hirveästi espanjanvesikoiria kisaamassa! Mahtavaa menoa. Osalla oli vauhtia aivan hirveästi, mutta sitten toisaalta tuli helposti ohi menojakin.

Tänään käytiin Kikin kanssa kahdestaan Sporttiksella treenaamassa vähän lisää. Kerta viikkoon itsenäisesti treenaamista on niin vähän ja varsinkin, kun en taaskaan pääse torstaina meidän vakkari hallivuorolle, niin pakko oli päästä. Aloitin kepeillä ja ohjureiden kanssa muistuttelin Kikille 12 kepin menemistä. Mun säätämisen ja osaamattomuuden takia tuntuu, ettei Kiki enää oikein luota omiin taitoihinsa kepeillä. Otin ohjurit avuksi, jotta Kiki saa mennä vauhdikkaammin ja saadaan onnistuneita suorituksia. Harjoittelin myös enemmän niin, että olen itse keppien vasemmalla puolella, kun se on se vaikeampi. Hienosti Kiki meni ohjureiden kanssa ja reippaaseen tahtiin vähensin niitä. Lopussa oli ekassa, keskimmäisessä (6. kepin jälkeen) ja vikassa välissä ohjurit ja Kiki meni kaikki toistot aivan oikein. Sinänsä kivaa treenata yksin, kun saa keskittyä vain omaan tekemiseensä eikä tarvitse laittaa koiraa häkkiin, vaan se saa hengailla hetken mun rakentaessa esteitä. Alussa kun laittelin keppejä valmiiksi Kiki kyllästyi odottelemiseen ja kävi makaamaan katsellen mun touhuja. Halliin saavuttuamme se oli kyllä ensin into pinkeenä, mutta päätti sitten ottaa rennosti, kun ei heti mitään tapahtunutkaan. Tehtiin myös puomia kokonaisenakin ja sekin sujui jo kivasti! Ehkä tää uusi tyyli on kohta valmis 2on2offin suhteen. Aata otin sivusta muutaman kerran ja se näyttikin olevan helpompi 2on2off kuin puomilla. Mulla on aina kontaktin jälkeen este ja sen takana lelu. Edelleen näyttää toimivan. Keinua otettiin myös ja paukuteltiin ihan loppun asti. Hetsasin Kikiä ennen keinua ja keinun jälkeen 2. palkkana lelu, jolle vapautan heti ja innostan. Keinun lopussa siis toistaiseksi vielä nakki, josta pitäisi päästä äkkiä pois, se kun lentelee aina välillä minne sattuu..

Treenattiin taukoineen n. 30 min ja sitten lähdettiin metsälenkille hallin taakse. Tuolla on niin hyvät olosuhteet, kun suoraan hallin kulmalta pääsee metsään ja voi pitää koiraa vapaana. Polut siellä menee ja niitä lähdettiinkin seuraamaan. Meinattiin eksyä, mutta löydettiin lopulta takaisin. Paikoitellen mä kahlasin hangessa upoten reisiäni myöten. Tulipa kunnon lenkki tehtyä! Vertailin lumikenkien hintoja ja nyt alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että ne täytyy hankkia.


lauantai 9. helmikuuta 2013

Työmotivaatio 10+

Mä jäin perjantaina pitkään päivään harjoitteluun oppimaan, joten Matti sai tilaisuuden mennä Kikin kanssa treeneihin. Tais olla Matin 3. ohjatut treenit. Pääsin kuitenkin töistä juuri sopivasti ja ehdin paikalle kuvaamaan ja katsomaan treenejä. En olis kyllä 12 tunnin hektisen päivän jälkeen itse jaksanut juosta, mutta sen sijaan oli tosi kiva katsoa treenejä. Aikaisemmin mä en ole ollut paikalla Matin treenatessa Kikin kanssa. Sain todistaa Kikin huippuhyvää työmotivaatiota! Tietysti se oli innoissaan mut nähdessään, mutta kun Matti meni sen kanssa radalle, niin ei se edes vilkaissut muhun päin mun seistessä kuvaamassa hallin laidalla. Kikin mielestä on vaan niin siistiä juosta rataa!! Jos Kiki näkee Sadun ottavan sen lelun palkatakseen Kikiä oikeassa paikassa, niin silloin Kiki saattaa kyllä oikaista Sadun luo lelun toivossa. Mulla onkin tapana antaa lelu salaa, niin ei tule Kikille turhia houkutuksia oikoa lelun luo. Tällä kertaa Kiki ei edes haukkunut Matille kertaakaan epäselvästä ohjauksesta. Ja hyvin niillä meni! Vaikka estekäskyt ei oo ehkä just niitä mun käskyjä tai vaikka koira istuu lähdössä mihin suuntaan tahansa jätettynä, niin hienosti se menee Matin mukana täysillä. Kiki antaa pikkuvirheet anteeksi ja jos sille esteen osoittaa niin sinnehän se menee. :)

Treenien aiheena oli siis sokkari (joka on mun lemppari enkä päässyt tekemään sitä!). Matti oppi viimeksi valssin ja nyt sai siis opetella sokkarin. Sokkarin tilalle meinas aina välillä pukata valssia. Mutta niin muillakin vähän kokeneemmilla ohjaajilla.

Tässä pieni pätkä.

Tällä viikolla jäi uinti väliin, kun on ollut tarpeeksi ohjelmaa muutenkin. Tänään käytiin taas kunnon lenkillä kahlaamassa lumihangessa ja aloin vakavasti harkita lumikenkien hankkimista! Ikään kuin pilkatakseen mua sattuikin sitten vähän matkan päästä joku lenkkeilijä lumikenkineen tulemaan vastaan.. Sujuvalta näytti sen meno lumihangessa. Kiki pääsee lumihangessa hyvin, mutta itse kun uppoaa välillä polveen asti hankeen, niin se on aika hankalaa menoa se.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Aamutreenit

Vuorotyön hyviä puolia kun pääsee aamulla treenaamaan. Oltiin kaverin kanssa kahdestaan ja oltais saatu treenata niin kauan kuin halutaan, mutta tehtiin se mitä oli ajateltu ja lopetettiin. Lämmittelyksi käytiin lumihangessa kahlaamassa polvia myöten. Ei löydetty kunnon polkua, mutta tuli ainakin lämmin upottavassa lumessa kahlatessa.

Tein hypyltä 10 keppiä ja ne meni kivasti. Sitten hion kontakteja puomilla vapauttaen hypyn takana olevalle lelulle. Muutaman kerran Kikin piti miettiä mitä tässä pitikään tehdä, kun näytti olevan kova kiire lelulle. Keskittyessään teki hienot 2on-2offit. Nostin Kikin ylös puomille ja siitä kontaktille. Muutaman kerran mentiin myös koko puomia ja kontaktilta vapautus putkelle. Ekan kerran taisi juosta kontaktin läpi, mutta sitten meni hienosti.

Keppien kanssa tuskailu jatkuu. Oma vika, että olen edelleen kävellyt koko ajan keppien oikealla puolella. Aina ei muista pyytää treenikavereita kävelemään toiselle puolelle, ja nyt se sitten kostautuu. Otin kaverin avuksi, jotta olisin voinut itse olla keppien vasemmalla puolella, niin eihän siitä mitään tullut. Kiki vaan tuijotteli mua ja ihmetteli, et miks oon väärällä puolelle. Palkkaahan siitä suorituksesta ei saanut, ja sitten kun käveltiin takas keppien alkuun, niin takas tullessa se joka kerta ihan itsenäisesti meni kepit oikein.. Ei ole kyse siitä, etteikö se osais. Ei vaan voi pieni koira ymmärtää, miks tehdään nyt näin. Otin 6 kepillä ohjurit muistuttamaan oikeasta suorituksesta, niin kyllä se alkoi menemään muutaman toiston jälkeen. Ihan joka välissä ei ollut ohjuria. Olispa kiva jos tehtäis ohjatuissa treeneissä joka kerta keppejä, niin en itse mokais keppejä opettamalla väärin.. Eli periaatteessa joudun lähtemään alusta ja muistuttelemaan Kikille, että mä voin kävellä kummalla puolella tahansa..

Kiki sai välillä rallata ympäri hallia lelun kanssa. Se on niin sen lempipuuhaa. Kyllä se tykkää vetoleikeistäkin, mut rallaaminen on vaan niin kivaa.

Loppuverkat mentiin myös metsässä, mutta löydettiin polku ja sitä olikin vähän helpompi kävellä. Polulla oli sopivasti pehmeetä lunta, jossa sai kahlata. Kiki taitaa jäädä tyytyväisenä nukkumaan kun lähden itse töihin.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kisakirja hankittu

Käytiin tänään BAT:in kisoissa Vuokkoset Areenalla hakemassa Kikille agilityn kisakirja. Tuomari mittas Kikin ja eihän siinä ollut mitään epäselvyyttä, etteikö Kiki olisi medi. Kiki seisoi mitan alla miten sattuu, mutta hyvä tuli silti. :) Mittausta odotellessa meidän kanssa tuli juttelemaan Espanjanvesikoirakasvattaja, joka kyseli mistä pentueesta koira on. Kyseessä oli juuri se kasvattaja, jolta seuraavan koiran haluaisin, jos sellainen on tullakseen. Harmi vaan, ettei ollut aikaa jäädä katsomaan kisoja. Siellä olis ollut monta perroakin kisaamassa.

Menneellä viikolla puuhattiin taas kaikenlaista. Lenkkeiltiin pitkiä lenkkejä ja kahlattiin lumihangessa. Uimassakin tuli käytyä, ja tällä kertaa Kikin lisäksi uimalassa hauskuutuksesta vastasi Ranskanbulldoggi Figo. Figo muutamaan otteeseen sukelsi vähän niin kuin vahingossa, mutta ei se menoa näyttänyt hidastavan.

Torstaina itsenäisissä treeneissä treenattiin taas keppejä hypyn kautta. 6 keppiä meni joka kerta hienosti. 12 keppiä meni kaksi kertaa, mutta yritin vielä kolmatta kertaa niin sitten ei enää mennytkään. Vois opetella lopettamaan ajoissa hyvään suoritukseen.. Kontakteilla myös edistystä. Sohvatyynyjen harjoitteet ei ihan suoraan siirry puomille, mikä on tietysti ymmärrettävää. Puomin jälkeen mulla oli hyppy, jonka takana lelu. Kauempana oleva palkka toimii hyvin. Aalla kontaktit ei vielä ole niin vahvoja. Hion ensin puomin kuntoon ja sitten vuorossa aa. Keinulla Kiki on edelleen hihnassa, mutta nyt keinua pystyy paukuttamaan jo kokonaan. Välillä vähän hidastan sitä. Tässäkin tärkeänä kakkospalkka eli lelu, jottei Kiki jää miettimään keinun paukahtamista takaisin. Muutamia hyppyjä otettiin kanssa Kikin mielenvirkistykseks.

Perjantaina ei ollutkaan ohjattuja treenejä, joten vuokrasin hallilta tunnin treeniaikaa. Kepeillä Kiki ei mennyt yhtään niin hyvin kuin edellisenä päivänä. Tavoistaan poiketen Kiki jäi monta kertaa haistelemaan maata. 6 keppiä meni, sitten 8 meni joitain kertoja. Hain Kikille vähän vauhtia lähettämällä sen pois päin kepeistä putkeen ja sitten toko-esteen kautta mun luo ja leikin sen kanssa vähän aikaa, ja sitten vasta kepeille. Kierroksien nostattaminen näytti toimivan hyvin ja Kiki lähti kepeille taas uudella innolla. Tätä täytyy muistaa käyttää, jos tuntuu ettei Kikin keskittymiskyky riitä. Hyvä vaan, että Kikin suorituskyky paranee kierroksia nostaessa. Hyppyytin Kikiä niillä esteillä, mitä hallissa sattui olemaan. Tehtiin muutamia tiukkoja käännöksiä ennakoivilla valsseilla ja joitain takaakiertoja. Kontakteja hioin nyt enemmän puomilla taas hypyn ja hypyn takana olevan lelupalkan avulla. Nostin Kikiä puomilla laskevan osan puoleen väliin ja siitä "koske" -käsky. Aluksi se ei yhtään ymmärtänyt tämän olevan sama kontakti, jota ollaan harjoiteltu. Nopeasti kuitenkin taas hokas mistä on kysymys.

Ai niin, perjantaina oli muutakin äksöniä. Käytiin kaverilla, jolla on 5 koiraa ja kaksi kissaa. Siellä oli taas menoa ja meininkiä. Illalla oltiin sitten vielä ohitustreeneissä avustamassa, joissa Kiki käyttäytyi oikein mallikkaasti ja muisti jopa olla tuijottamatta vastaantulevia koirakoita. Oli kyllä sitten väsynyt koira perjantain äksönin jälkeen.

Lauantaina oltiin kavereilla kylässä ja Kiki kyllä tehokkaasti kävi kerjäämässä rapsutuksia jokaiselta. Sama juttu tänään, kun meillä oli vieraita. Uudet ihmiset Kiki hyväksyy kylässä tai meillä minuutissa parissa, jos vieras muistaa olla tuijottamatta Kikiä suoraan silmiin. Sitten Kiki kyllä menee hakemaan rapsutuksia ja ottaa niitä tyytyväisenä vastaan.