Menin Murren Murkinaan hakemaan täydennystä pakastimeen raakaruoan osalta. Kotiinviemisiksi tarttui aika perussettiä luiden osalta: lammasta, possun kylkiluita ja broilerin kauloja (jotka voi laskea luihin tai sisäelimiin, miten vaan). Otin myös pötkön lohta ja naudan mahaa sekä kivipiiraa, jota keittelinkin jo illalla treeninameiksi. Ensimmäistä kertaa siellä oli myös keitettyjä, pakastettuja kivipiiroja ja broilerin sydämiä. Annoin niitä jo Kikille ja se tykkäs. Nekin menee treeninameiksi, ettei tarvitse aina nakkeja antaa. ;) Tosin Kiki saa muuten "aitoa" ruokaa, niin sen takia nakit menkööt treeneissä.
Kikillä on Rukkan valjaat, jotka ei todella sille istu. Nyt sattukin sopivasti olemaan Zero Dc:n short -valjaat tarjouksessa, ja niistä löytyi Kikille tarpeeksi pienet, kun niissä on aika hyvät säätömahdollisuudet. Noillahan on myös ihan oikeita vetovaljaita, mutta eihän me sellaisia tarvita. Tässä ne on. Vaikka pitäis koiraa vapaana valjaat päällä, niin kaikki valjaiden osat varmasti pysyy paikoillaan, toisin kuin edellisissä valjaissa.
Keskiviikosta on muodostunut meidän vakio uintipäivä! Tänään oli taas ranskis Kikin uintiseurana. Molemmat kiltisti hakivat omia lelujaan, ei tarvinnut kärhämöidä. Huomasin viime perjantain agitreeneissä, että taitaa Kikillä olla kunto kasvanut! Se ei yhtään väsynyt, vaikka tehtiin useita toistoja. Tietenkin läähätys lisääntyi, mut yleensä väsyminen näkyy keskittymisen herpaantumisena. Sellaista ei ollut havaittavissa. Ilmeisesti metsälenkit ja uiminen ovat monipuolisuudessaan kohottaneet kuntoa. Toivon, että samalla myös lantio olisi asettunut niin kuin pitääkin.. 17.12 Kaiperlalle tarkistamaan.
Kun koira ja emäntä rakastavat agilityä niin paljon!
Eilen oli tiedossa rataharjoitukset. Meitä olikin vain kaksi treenaajaa paikalla neljän sijaan, niin saatiin oikein ajan kanssa tehdä ja ehdittiin vielä extrasti harjoitella keppejä. Meillä molemmilla on nuoret koirat ja Satu sanoikin, että nuoren koiran kanssa saa ja pitää käyttää ääntä. Että ei ole haittaa, vaikka huutelisi "täällä" joka välissä. Että jos sillä saadaan onnistumisia, niin ei se tarkoita sitä, että koiran loppuelämän ajan pitäisi joka välissä olla huutelemassa sille "täällä" agiradalla. Kannustustahan se on. Yhdessä videopätkässä näkee, kuinka Kiki ennakoi pituudelta suoraan edessä olevalle hypylle, kun oltiin aikaisemmin menty pituudelta sille hypylle. Kiki ei vaan muistanut, että se kohta oli vasta myöhemmin tulossa radalla. No joka tapauksessa, siinä näkee, kuinka Kiki on lukinnut pituuden jälkeisen hypyn, ja kun mä huudan täällä (liian myöhään) huomatessani Kikin menevän väärälle esteelle, se kyllä nostaa korviaan, muttei ehdi reagoida vaan hyppää valitsemansa hypyn. Kiki kyllä muistaa, jos on tehnyt jotain pätkää, niin kuin olen ennenkin huomannut. Se on hyvä ja huono, koska jos se on tehnyt jotain väärää pätkää, niin vaatii emännältä paljon, että saa sitten korjattua oikeaksi.
Olipa taas niin mahtavat treenit, että niillä fiiliksillä voi ratsastaa seuraaviin treeneihin asti! :)
Tässä eka rata, jossa tehdään vähän ylimääräisiä kiemuroita.
Toinen rata, jossa putken jälkeen teen selkeämmän vetoliikkeen. Tässä on aika ehjä kokonaisuus. Tuossa vaan varmistelen pituuden jälkeen, että Kiki kääntyy mun luo, eikä jatka edessä olevalle hypylle. (kuuluu kun Kiki osuu pituuteen reagoidessaan mun ääneen)
Radan jälkeen tehtiin tosiaan keppejä, sillä niiden kanssa oon tässä viime aikoina vähän pähkäillyt. Sadun treeneissä Kiki on alusta asti tehnyt verkkokepeillä, jotka onkin tosi hyvät. Verkkokeppejä ei vaan ole missään. Sporttiksella, jossa meillä on itsenäinen vuoro olen tehnyt ohjureilla, eikä ne ole sama asia. Mutta nyt sain siihenkin vinkkejä. Käytössä oli nyt siis kaikki 12 keppiä ja otettiin verkkoja aika reilusti pois. Juju oli se, että seison itse keppien alkupään yli, ja lähetän Kiki siitä kepeille, jolloin saan itse etumatkaa. Lisäksi Satu käveli keppejen toisella puolella ja mä toisella puolella tukemassa. Palkka oli valmiina edessä, jotta Kikillä on selkeä suunta. Näin pitää siis jatkaa ohjureidenkin kanssa. Ihmiset molemmilla puolilla ja palkka edessä. Mä jo tuskailin, et pitääkö mun alkaa tekemään käsiohjausta, kun ohjuritkaan ei toimi. Mutta tarvitaan vaan kavereita avuksi, niin kepit alkaa sujumaan. Keppien tekniikanhan verkkokepit on opettaneet, että se ei ole ongelma. Satu sanoi, että keppien osaaminen on jo nyt niin lähellä, ettei kannata käsiohjauksella alkaa sotkemaan.
Muutenkin ehdittiin puhua vähän tavoitteista. Mun mielestä olisi hyvä, jos Kikin ollessa 2 v. ensi kesänä me osattaisiin kaikki esteet. Sitten voitais suunnitella ekoja virallisia kisoja. Mölleihin voitais mennä hallikaudella, kun hallissa yleensä treenataan. Tosin kontaktit on vielä vähän kesken, että jos vaan hyppyratoja olisi, niin sinne mentäis heti.
Tässä video viime viikon käynniltä, kun Kiki sai uida ihan yksinään. Eilen oltiin taas uimassa ja tällä kertaa seurana oli innokas kettuterrieri emäntineen. Kettuterrieri tekikin sellasia mahaplätsiä altaaseen hypäten rampilta veteen, että vedet vaan roiskui laitojen yli. ;)
Tiistaina käytiin viimeksi kokeilemassa metsälenkillä Kikin lähtemisinnokkuutta hajujen perään. Päästiin lähes koko metsälenkki loppuun, kunnes hajut taas vei Kikin. Loppulenkki menikin sitten kiinni. Tulispa jo lunta, niin näkis viekö ne hajut samalla lailla silloinkin.
Eilen oli myös ylimääräinen omatoimivuoro agilityhallissa. Oltiin taas kahdestaan kaverin kanssa ja oli aikaa yllin kyllin miettiä mitä tehdään. Otin Kikille lelun, jota ollaan viimeksi käytetty kesällä. No siitähän riemu repesikin! Mulla oli pomppiva koira sen jälkeen, vaikka kyllä se pystyi tehtäviinkin keskittymään. :) Tehtiin whisky-leikkausta, aata, keinua, ja koitettiin saksalaista. Saksalainen eli takaakierrosta päällejuoksuun ja siitä koira emännän toiselle puolelle - on vaikeeta. Kuivaharjoittelin sitä ilman koiraa ja kyllähän se siinä menee, mut sit kun ottaa koiran mukaan kuvioon niin vauhti lisääntyy. Kun itse otti etumatkaa onnistuin jotenkuten, mut hartiakäännös ei tullut mukaan kunnolla. Lisää harjoituksia tähän. Keinua tehtiin muutama toisto niin, että avustaja päästi keinun laskeutumaan vähän korkeammalta. Kiki näytti ekalla kerralla olevan ihmeissään, mutta yhtä innokkaasti lähti uudestaan menemään keinulle. Puomia ei voitu tehdä, kun sen toinen pää oli jotenkin pois paikoiltaan..
Meidän agilitykaverit olivat menossa rally-tokon sm-kisoihin, kun kerran joukkueena sinne pääsi kolme ALO (aloittelevaa, helpoin luokka) ja yhden koirakon piti olla VOI/MAL (eli voittaja- tai mestaruusluokassa). Näin saatiin joukkue kasaan ja kun yksi koirakko ei päässyt lupauduin menemään kisoihin lainakoira-Isabellan kanssa. Ensin mietin menisinkö Kikin kanssa, mutta laiskuus iski, enkä halunnut kiireellä hioa seuraamista Kikin kanssa. Isabella arvokkaana 8-vuotiaana leidinä osaa seuraamiset ja muut kuviot, joten se oli parempi vaihtoehto. :) Mulla oli tavoitteena mennä kisoihin katsomaan miten käy. Tavoitteet on helppo ylittää, kun niitä ei ole. Olin kyllä opetellyt kylttejä ja oltiin me pikaisesti kokeiltu Isabellan kanssa seuraamista ja muita liikkeitä. Juttuhan on se, että Isabella on lunki tyyppi, joka innostuu kyllä pallon nähdessään tai nakkeja saadessaan, mutta se vireen ylläpito onkin toinen juttu.
Meillä oli hienot Teekkarirakit -tiimipaidat! Selässä lukee sukunimi, edessä logo.
Videossa näkeekin, että Isabella hyytyy, kun ei ole nakkeja tiedossa. ;) Silti saatiin hyväksytty tulos eli juuri vaadittavat 70 pistettä. Olen tyytyväinen! Pari ihan turhaa virhettä tuli esimerkiksi taluttimen kiristymisestä, kun en vaan tajunnut pitää hihnaa tarpeeksi löysällä. Ja yhden kyltin suorituksesta tuli maksimi 10 vp, kun en muistanut laittaa koiraa istumaan ennen koiran viemistä eteen. Pitäisi siis oikeasti osata kyltit. Onneksi mun joukkuekaverit olivat tehneet rally-tokoa ennenkin, joten radan kävelyssä sain kysyä miten liikkeet pitää suorittaa. Oli ihan hauska kokemus. Nyt voisin kyllä Kikillekin opettaa lisää seuraamista ja muita rally-tokon juttuja, onhan nuo sellaisia yleishyödyllisiä taitoja. Vaikka Kiki osaa kyllä "lähellä" -käskyn, joka on vapaampi muoto seuraamisesta (tätä käytän enemmän Kikin ollessa vapaana). Riittää siis, että se tulee mun viereen sille puolelle, jonka sille osoitan. Siinä se kävelee mun jalan vieressä, mutta ei tarvitse olla kiinni mun jalassa.
Keskiviikkona olimme kaverin kanssa ostaneet ylimääräisen hallivuoron. Tunti kahdelle koirakolle oli ylimäärin aikaa, mutta oli kerrankin rauha tehdä omia treenejä. Harjoiteltiin ihan peruskäännöstä ja muistuttelin Kikille, että multa tulee se paras palkka! Tehtiin myös kontakteja puomilla ja pari kertaa aalla. Keinua jatkettiin muutamalla toistolla koira edelleen hihnassa ja avustaja hidasti keinua. Nyt Kikillä näyttää taas olevan luottamus keinuun, kun menee sen vauhdilla. Seuraavana aletaan vähän paukuttelemaan keinua ja edelleen koira hihnassa.
Keskiviikkona käytiin myös polskimassa. Tällä kertaa Kikillä oli ihan privaattiallas. Emäntää laiskotti, joten pitkän lenkin sijasta mentiin uimaan. Nyt jätettiin pelastusliivit pois, ei sen uintitekniikka näytä siitä kärsivän. Alussa mietin, että onko puoli tuntia Kikille liikaa, mutta ei siinä väsymisen merkkejä näkynyt. Lelujen hakeminen on vaan parasta! Ja uiminen kivaa! Selvästi inhottavin uintiin liittyvä osuus on föönaus. Koira täytyy saada vähän kuivemmaksi, joten Kikin on nyt vaan siedettävä fööniä. ;)
Perjantaiseen tapaan oli vuorossa agitreenit. Ajattelin etukäteen, että tänään meidän yhteistyö tulee toimimaan ja onhan ollut aivan erilainen viikko nyt, kuin viime viikolla. Ja mun super agikoira oli palannut! Ei näkynyt haahuilua, ei muilta palkan kerjäämistä, vaan me oltiin tiimi, kuten kuuluukin! Tehtiin osittain vaikeita juttuja molemmille (tai ehkä ne on vaan mulle vaikeita..), mutta hienosti meni ja molemmat jaksoivat keskittyä!
Tässä hartiakäännöksiä
Tässä saksalaisen yritys ja ennakointeja. (Molemmat jäi kotiläksyksi!)
Eli saksalaista ei osata. Kuulemma siksi, kun mä ohjaan jaloilla ja haluan edetä kauemmas esteestä. Mutta tätä harjoitellaan. Ja sain kehuja mun hartioista (hartiakäännöksistä). Teen kuulemma jenkkityyliin, siis en heitä molempia käsiä edes takas, vaan käännän hartioita ja se toimii! Ennakoinnit jäi myöhäiseksi tuossa ja silloinhan Kiki ampuu eteen. Jos ohjaaja tajuaisi tehdä ajoissa, niin koirakin tietäisi mitä tehdään. ;)
Viime viikkoina olemme lenkkeilleet paljon metsässä. Sehän tarkoittaa sitä, että Kiki saa juosta vapaana. Vapaus on tainnut nousta sillä hattuun! Enenevässä määrin nenä vie Kikiä, eikä järki paljon päätä pakota silloin. Hajujen perään se lähtee, ja jäniksiä varmasti noissa metsissä riittää. Peurankin olen nähnyt kahteen kertaan.
Viime viikon lopulla hieman ihmettelin Kikin hillumista niin itsenäisissä, kuin ohjatuissa agilitytreeneissä. Jos mulla oli avustaja palkkaamassa, meni Kiki tämän luo haukkumaan ja oli todella kiinnostunut avustajalla olevasta lelusta. Paljon enemmän kiinnostunut kuin yleensä. Vikaa oli varmasti minussakin, kun en jaksanut niin paljon tsempata Kikiä. Päätin sitten molemmissa treeneissä lopettaa toistot kesken, kun tuntui ettei oma ajatus tekemisestä pysy kasassa, ja Kikiä näyttää enemmän kiinnostavan omaehtoinen palkkaus, ei mun kautta tuleva palkkaus. Laskeskelin tässä yksi plus yksi ja mietin, että vapauden huumalla voisi olla tälläinen kääntöpuoli. Kiki palkkaa itse itseään juostessaan hajujen perässä, ei siinä emäntää paljon tarvita.
Lauantaina metsään mentäessä päätinkin, että jos Kiki lähtee omille teilleen kauemmas, joutuu se loppulenkin ajaksi valjaisiin ja juoksuvyöhön kiinni. Tätähän osteopaatti suositteli, että sinänsä ei huono vaihtoehto sekään. Lauantaina ei todella päästy pitkälle, kun koira jo joutui hihnaan. Tänään olin taas metsässä ja päästiin ehkä lenkin puoleen väliin koira vapaana. Siinäkin huomasi, että Kiki oli vähän liiankin itsenäinen. Tutussa metsässä se tietää reitit, eikä sitä näyttänyt haittaavan juoksennella kauempana. Vaihtelin ahkerasti suuntaa ja piilouduin, niin Kiki taas muisti, että ei emäntä olekaan niin urautunut polkuihinsa. Tietenkin jossain kohtaa nenä taas vei, eikä Kiki kyllä nyt hirveän kauas ehtinyt (ei kadonnut silmistä), mutta pistin sen sitten loppulenkin ajaksi kiinni. Pitää ilmeisesti ottaa pieni hihnakausi, niin muistuu taas koiralle paremmin mieleen metsälenkin tarkoitus. Mun mielestä se on rentoa menoa, eikä nipottamista..
Emäntä elää varmasti paljon pidempään, kun saa seurata koiransa toilailuita.Päivittäin saa nauraa, on se niin hassu. Ehkä toisinaan tekisi mieli myös itkeä, mutta niitä kertoja on onneksi harvoin!
Sanoin Kikille kierrä, niin se päätti hypätä tolpan päälle. Siinä se tasapainoili. Kiki hyppäsi kerralla tuon päälle, ei mitään epäilystä siitä, ettei olisi päässyt tolpan nokkaan.
Kiki oli päivän aikana löytänyt pussin täynnä sen omia karvoja. Kysyn vaan, miksei kukaan ollut vienyt sitä pussia roskiin.. Vähän nauratti kun tulin kotiin!
Olen nyt pyrkinyt liikuttamaan Kikiä monipuolisemmin, tai ainakin liikuttamaan enemmän sekä koiraa, että itseäni. Viime viikko meni tällä kaavalla:
ma - lenkki kävellen ja hölkäten sekä kiipeilyt
ti - lenkki kävellen ja hölkäten
ke - uinti
to - kevyt päivä, vähän agia
pe - metsälenkki koirakaverin kanssa + agitreenit
la - metsälenkki koirakaverin kanssa
su - lyhyempiä lenkkejä ja niityllä rauhallisesti koirakaverin kanssa juoksemista
Aina kun koulu ja työt antaa myöden käydään päivällä metsässä. Iltaisin en viitsi Kikiä pitää irti kuin tietyissä paikoissa. Täällä on pimeällä aivan liikaa city-pupuja pienen koiran päätä sekoittamassa. Uimassa olisi tarkoitus käydä noin kerran viikossa. Siitä kätevää arkiliikuntaa koiralle, että uimaan voi mennä illalla, eikä tarvitse sinä päivänä tehdä pitkää lenkkiä pimeässä.
Tehtiin eilen whisky-leikkauksia treeneissä. Ideana siis, että itse jatkan suoraan, koira tulee mun takaa ohi ja kaartaa mun edelle hypäten viistosti esteen, jolloin itse leikkaan koiran linjan. Pääasiallisesti ollaan käytetty vierestä tai edestä ohjausta, tässä oli kyse takaa ohjauksesta.
Tässä leikkauksia muutamalla esteellä.
Ja tässä pidempää rataa.
Muuten ollaan tällä viikolla oltu pari kertaa metsässä eri koirakavereiden kanssa. Torstain omatoimitreeneissä tehtiin ihan muutamia kertoja keppejä ohjureilla ja puomia targetin kanssa ja ilman.
Tuumasta toimeen eli koirauimalaan. Sain kaverin ranskanbulldoggeineen lähtemään mukaan, joten oli seuraa niin emännällä kuin koiralla. Ensimmäistä kertaa oltiin menossa uimaan, joten varattiin uittaja varmuuden vuoksi. Molemmat koirat tykkäävät uimisesta ja saatiin kokeilla ilman uittajaa, että lähtisivätkä koirat uimaan ja nehän lähti. Lelut altaaseen ja pieni taputus pyllylle, niin molemmat koirat lähtivät hyvin nopeasti noutamaan leluja. Pelastusliivit oli päällä, jotta uiminen ei kävisi liian raskaaksi. Tosi hienosti molemmat hakivat lelua innokkaasti ja osasivat tulla ramppia pitkin ylös altaan reunalle. Lopussa piti vähän kärhämöidä altaan reunalla mikä on kenenkin lelu. Varmasti alkoivat molemmat olemaan jo sen verran väsyjä. Uimisen jälkeen vielä pestiin ja kuivattiin koirat ja paluumatkalla olikin väsyneitä koiria auton kyydissä.
Vähän on tärähtäneitä nuo kuvat. Ei ehtinyt tarkentaa, kun uijat olivat liian nopeita.
Märkä koira
Kiki lainasi uimalan vinkuvaa poroa. Sellanen pitää saada!
