lauantai 30. kesäkuuta 2012

Voihan koiranpeti!

Tilasin tammikuussa koiranpedin, eikä sitä kuulunut pariin kuukauteen. Otin sitten yhteyttä kyseiseen firmaan ja sanoivat, että koiranpeti lähetetään pian. Tuolloin oli siis jo maalis-huhtikuu.No ei näkynyt eikä kuulunut petiä. Kesäkuussa taas lähetin viestiä kyseiseen firmaan ja samoin diilin järjestäjälle. Taas luvattiin pedin tulevan pian. Torstai-iltana ovikello soi ja oven avaus paljasti iloisen yllätyksen - tattadaa - koiranpeti!! Oltiin jo luovuttu toivosta koiranpedin suhteen. Muuten hyvä, mutta olin maksanut pienestä pedistä ja saatiin iso. Se on siis ISO! Mahtuu hyvin itsekin löhöilemään. Nyt pitää vaan päättää mahtuuko se meillä jonnekin koiran käyttöön, vai omitaanko se ihmisille säkkituolin korvikkeeksi, vai mitä sille tehdään..

Kikille on muuten huomaamatta tullut kunnon pandansilmät! Ei sen silmänympärysrenkaat kauaa ole olleet noin tummat.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Koirakavereita

Maanantaina mulla oli töiden jälkeen menoa, joten Kiki pääsi Mila-collien luo kyläilemään. Menoa varmasti riitti. Kiki tapansa mukaan omii Milan lelut ja käy tietenkin putsaamassa ruokakupin toisen jäljiltä. Kuulemma olivat kilpaa kerjänneet rapsutuksia.

Tiistaina tavattiin aamulenkillä Parson terrieri, jonka kanssa Kiki juoksee ja vetää keppiä kilpaa. Terrieri on leikattu poika, ja Kiki on tietenkin omasta mielestään pomo. Kepistä taistellessa Kikin ei tarvitse kuin luoda oikeanlainen katse, niin toinen luovuttaa kepin kiltisti pois. Yleensä keppileikeissä käy niin, että ensin Kiki pitää keppiä hallussaan, mutta sitten kun ovat tarpeeksi kauan juosseet ja Kiki alkaa väsyä, niin terrieri näkee tilaisuutensa tulleen ja saa kepistä otteen. Sitten sitä keppiä vedetään kilpaa. Pienempänä Kiki ei tajunnut kepin vetämistä, mutta niin vain toinen opetti tämän leikin Kikille.

Muuten arki rullaa jälleen tavalliseen tapaan. Lomaa odotellessa.. Olen jumppauttanut Kikiä ja häkkitreeni jatkuu. Ihmettelin häkistä kuuluvia ääniä, että oksentaako Kiki siellä, mutta se taisikin vaan unissaan tuhista kovaan ääneen.. Kikistä on tainnut tulla nautiskelija. Kotona ollessaan se nukkuu lähes koko ajan omalla pehmeällä patjallaan. Ihan kuin se olisi liimattuna siihen. :)

Muutamaan eläinlääkäriin olen soitellut ja kysellyt virallisten lonkkakuvien yms. hintoja. Viimeistään syksyllä olisi tarkoitus kuvat ottaa ja rokotukset menee sopivasti siinä samalla.

Tässä slow motion -video rannalta. Kiki ravistaa.


lauantai 23. kesäkuuta 2012

Retki Helsinkiin

Tunnetusti juhannuksena ihmiset pakenevat kaupungista maalle. Mekin oltais tehty niin, jos mä olisin ollut vapaalla. Päätettiin käyttää tilaisuutta hyväksi ja tehdä koiran kanssa retki Helsingin keskustaan, kun kaupunki on hieman rauhallisempi. Hypättiin bussiin ja ajettiin Kamppiin. Kiki on nyt luokiteltu pikkukoiraksi, joten se sai bussissa matkustaa sylissä. ;) Jos se istuu lattialla se vinkuu, joten nyt oon antanut periksi ja otan sen syliin, kun sen pystyy ottamaan syliin. Bussissa matkustamista pitäisi kyllä harjoitella enemmän. Talvella mentiin treeneihin muutama pysäkki  bussilla, mutta kesällä ollaan kävelty treeneihin. (tai menty autolla) Kamppi oli Kikin mielestä aika jännä. Siellä oli ihmisiä juhannuksesta huolimatta. Vastaan tulevalle koiralle piti tietysti haukahtaa, kun oli niin jännää.
Kaupungilla kävelyssä ei Kikin mielestä ollut mitään ihmeellistä. Yleensähän se kävelee pitkällä hihnalla edessä, mutta hyvin se hyväksy lyhyen hihnan ja käveli meidän välissä. Käveltiin Espaa ja Kasarmikatua pitkin Kaivopuiston rantaan. Cafe Carusellin terassille piti tietenkin mennä. Lokit ei onneksi tuolla terassilla häiritse, mutta varpuset etsii ruoan murusia ja Kiki rauhassa katseli vieressä tepastelevia lintuja. Ymmärsi hyvin ettei ole hänen asiansa niitä ajaa pois apajilta.
Bussissa

Cafe Carusellin terassilla

Lisää kuvateksti

Piknik-eväät - nakkeja pullossa

Terassilta suunnattiin Kaivopuistoon piknikille. Levitettiin viltti nurmikolle ja eväät esille. Kiki ehti lipasta tuorejuustoa ennen kuin me huomattiin mitään. Patonkia sen piti vähän myös nuolasta. Ajatteli että yhteiset eväät maahan katettu. :) Sai se kuitenkin muovipulloon nakkeja, ettei tarvinnut olla pelkästään vesi kielellä. Tarpeeksi loikoiltuamme lähdettiin takaisin Kamppiin. Osan matkaa käveltiin ja osan matkaa mentiin ratikalla. Kikille ensimmäinen kerta. Oikein mallikelpoinen kaupunkikoira Kikistä varmasti tulisi. Kikin näkökulmasta asfalttia vaan on liikaa, kun pissapaikkaa piti odottaa kunnes tuli nurmikkoa vastaan. Kampista matkustettiin jälleen bussilla kotia kohti. Kotona Kiki oli kyllä väsynyt, tuli niin paljon uusia juttuja ja ärsykkeitä.

Illalla kävästiin beach agilityssä. Uudella agikentällä oli vähän turhan paljon pehmeetä hiekkaa. Aika haastava pohja. No ei me tehtykään paljon mitään. Rengas meni hienosti, siinä ei mitään ongelmaa. Sitten tehtiin puomia ja aan kontakteja. Kevyet omatoimitreenit oli. Ei tolla pohjalla kyllä ihan hirveesti viitsis tehdä, kun on sen verran raskas. Käännöksissä huomasi, että koira sutii..

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Aksaa

Torstaina oli jälleen agitreenit. Ensin tehtiin este - pöytä- muuri - u-putki - este - este sarja ja se menikin oiken hyvin. Kiki odotti kiltisti pöydällä. Sitten piti tehdä sama, mutta niin, että itse en olekaan putken suun edessä lähettämässä, vaan siellä takana, eli että koiran pitää tajuta lähteä ikään kuin mua vastaan putkeen. Siis seisoin rintamasuunta koiraan päin. Se olikin ihan liian vaikeeta meille. Kiki meni sinne putkeen, mut ilmeisesti auringon varjosta se näki että mä en oo enää siinä ja käänty putkessa ja tuli samaa reittiä ulos. Mäkin turhauduin totaalisesti.. Kyllä se sieltä sitten lopulta meni. Tiedänpähän sen, että en tule käyttämään tälläistä ohjaustekniikkaa ainakaan vielä.



Sitten tehtiin este - rengas - putki - este, valssi - este -este. Rengas olikin yllättävän vaikee. Sitä ei kyllä olla montaa kertaa tehty, eli sitä täytyy treenata lisää. Kiki meni renkaan vierestä ohi. Jos mä kurkistin renkaasta niin silloin se hyppäs renkaan. Jos olisin yrittänyt ohjata vierestä, niin ei hypännyt. Pätkä itsessään meni kivasti ja Kiki alkaa jo vähän irtoamaankin suorilla. Jee!



Sama pätkä tehtiin vaihtaen valssi persjättöön eli sokkariin (video alla). Sehän meni kanssa kivasti! Kokeiltiin vielä samaa pätkää takana leikkauksella, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Ja vielä niin, että tein valssin jo putken jälkeen. Ei fiksuin reittivalinta, mutta mä tiesin että Kiki menee ne esteet, vaikka mun linja ei oliskaan kaikista optimaalisin, ja sehän meni. :)



Tässä vielä muutamia kuvia aan kontakilta, jota treenattiin siis pelkästään, ei menty koko aata. Puomia tehtiin myös pari kertaa niin, että avustaja heittää namit vasta kun Kiki on 2on-2off asennossa. Ja se toimi hyvin!



Jumppaa

 Viikko onkin vierähtänyt viime kirjoituksesta. Kuluneen viikon aikana ollaan Kikin kanssa hölkkäilty, jumppailtu, venytelty..Käytettiin koulun pihalla lasten leikkivälineitä hyväksi. Viereisessä kuvassa harjoitettiin takapään hallintaa. Jossain lehdessä oli vinkki, että laittaa vadin nurinpäin ja koiran etujalat vadille, takajalat kiertää maassa vatia ympäri. Sama toisinpäin, eli takajalat vadille ja etujalat kiertää vatia. Opettaa koiralle etu- ja takapään hallintaa. Ollaan muutaman kerran kokeiltu ja se onkin aika vaikeeta saada maassa olevat jalat liikkeelle. Kikille oli helpompaa pitää takajalat vadilla ja etupäällä seurata namia, siinä tuli itsestään kiertoliike. Tätä täytyy vielä harjoitella.

Alemmassa kuvassa Kikin uusi lelu. Pallo jossa on naru. Se oli aivan huippu! Kiki osaa leikkiä itsekseen leluilla, ja se piti narusta kiinni heilutellen palloa. Samalla tietenkin iloisesti laukaten keinuhevoslaukkaa ympäri peltoa.

Täällä kyllä punkkeja riittää. Käveltiin heinikossa ja sen jälkeen poimin Kikin turkista käveleviä punkkeja.. Edellisen punkkiaineen teho oli ilmeisesti hiipumassa, koska kaksi minipunkkia tassuista löytyi. Ilman punkkiaineitta ei voi valitettavasti olla, koska heti ne iljetykset iskee..

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Perjantain agitreenit 15.6

Olin itse vähän puolikuntoinen, mutta en voinut jättää treenejä väliin. Toivoinkin, että tehtäis jotain kivaa ja helppoa, kun oma ajoitus ei ehkä riittäisi aivan nappisuorituksiin. Aloitettiin puomilla, ja ohjaaja odotti Kikin ottavan 2on-2off asennon, minkä Kiki hienosti hakikin ja sitten heitti nameja Kikille. (siis nakkeja.) Tästä sitten jatkettiin takaakierrolla esteelle. Takaakiertoa hiottiin, koska siinä sai valita tekeekö valssin n. 360 astetta vai päällejuoksun. Valssissa olin liian kaukana esteestä ja päällejuoksu meni multa hartioita kääntämällä oikein, jos oli lelu kädessä. Jos mulla ei ollut lelua, niin hartiat ei kääntyneet riittävästi. Palattiin siis valssia tekemään ja se meni nappiin. Sitten jatkettiin koko rata, eli takaakierto este - u-putki, valssi - este - pituus - este, valssi - este - este takaa - u-putki ja vielä este. Rata meni pyörittäen, niin että mä olin ympyrän keskellä ja tein siis paljon lyhyempää reittiä. Siksi piti jaloilla (medikoiraa ohjataan kuulemma aina jaloilla) tehdä pienempää askelta ja hieman odottaa Kikiä, että en ole itse mennyt jo ohi esteen, jonka haluan Kikin hyppäävään. Hiottiin mun pienempää reittiä niin, ettei Kikillä tule liian pitkää hyppyä putkea seuraavan esteen jälkeen, ettei sen tarvitse tehdä liian isoa ympyrää. Ja hyvin se seuraa mua, ja myös antaa anteeksi jos mä ohjaan vähän väärin. :) Silmäkulmastani huomasin, että se meinasi mennä esteen ohi, kun mä olin niin paljon edellä, mutta hyppää -käskyllä se muutti tietään ja meni esteen. Olin taas niin ylpeä harrastuskaveristani! Sen kanssa on mahtavaa tehdä, kun se yrittää kaikkensa ja on aina valmis tekemään innolla. Eikä se suutu, vaikka mä en osais. Hyvä ensimmäinen koira, kun se on lisäksi rohkea, ettei sitä tarvitse maanitella uusille esteille, vaan sehän menee.

Kiki on vahva koira, eikä alkutaival sen kanssa ollut aina niin helppo. Onneksi haettiin apua ja saatiin kunnon ohjeet, miten tälläisen koiran kanssa pitää olla. Meillä ei toimisi  koirankasvatusideologiana "rakkautta ei koskaan ole liikaa" lausahdus, kuten namikouluttaja sanoi. Niillä ohjeilla ei ongelmista päästy eroon. Meillä on ajatuksena, että koiran kasvatus ja koulutus on kaksi eri asiaa. Kasvatuksessa koiralla on rajat ja sen täytyy totella ilman namia, mutta kouluttaessa tietenkin käytetään nameja ja palkkausta paljon. Nyt voi vaan olla iloinen, miten hieno koira meillä on! Työ on tuottanut tulosta ja arkielämä sujuu ilman ongelmia. Täydellinen koira se ei vielä ole, mutta ei kai sellaista voi vaatia. Sitä paitsi koko ajan me molemmat kehitytään yhdessä.

Radan jälkeen tehtiin se 3 toistoa aata. Kiki lähti innokkaasti menemään, ja tais takajalat pudota kontaktilta aan viereen. Ohjaaja sanoi, että se sallitaan nuorelle koiralle, eikä aleta jarruttelemaan sen vauhtia, vaan odotetaan, että sen takapään hallinta kehittyy ja tajuaa itse jättää takajalat kontaktille. Voidaan treenata sitä tekemällä alastulossa kontaktia niin, että koira ohjataan namin kanssa aan sivusta kontaktille. Tehdään siis pelkkä kontakti, ei koko aata.

Treenien lopuksi oli vielä aikaa jutella ja ohjaaja kertoikin mulle mitä on ajatellut meidän etenemisestä. Hänen mielestään voidaan syksyllä mennä möllikisoihin, periaatteessa hyppyrataa voitais mennä jo nyt. Treeneissä tehdään kuulemma paljon vaikeampia juttuja kuin perus mölliradalla. Siitä olen kyllä samaa mieltä niiden muutamien mölliratojen perusteella, joita olen katsonut. Elokuussa kun alkaa taas treenit niin hiotaan puomi ja aa valmiiksi, niin sitten voidaan mennä mölliradalle. Oli kiva kuulla, että ollaan kehitytty ja että ollaan oikeasti kehityskelpoisia! Ohjaaja kehui vielä, että Kikillä on hyvä moottori. Sanoi myös, että jos kisataan niin sitten pitää saada kilo pois Kikin vatsan kohdalta. Tästä oon samaa mieltä, ja nythän se onkin jokusen viikon saanut vähemmän ruokaa. Puhuttiin vielä kuvauksista ja kerrattiin, että mitä kaikkea on hyvä kuvauttaa. Ainakin ristiselkä lonkkien ja kyynärien lisäksi.

Eilen oli rankka päivä Kikillä, kun oltiin ensin koirarannalla ja sitten vielä treeneissä, niin annoin sille palautusjuomaa. Yllätyksekseni se latki sen kerralla! Hyvä että se on hyvää. Eihän siitä muuten mitään hyötyä olisikaan.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kiki 1 vee!

Synttäreiden kunniaksi suunnattiin Kikin ja Kikin bestiksen, Milan kanssa koirarannalle. Oikein nätti sää sattu sopivasti. Kiki tykkää vedestä ja mielellään hakee keppiä tai lelua. Vihreä frisbee saattaa välillä upota, mutta Kiki ratkaisi tämän asian ihan itse - pää veden alle ja sieltä se frisbee löytyi!
Mila katselee maisemia

Toistaiseksi kuiva koira

Jee tää on kivaa!

Frisbeen hakua

Hiekkanenä

Torstain agitreenit






Aloitettiin uusi kurssi Järvenpäässä. Mukavaa päästä ulkokentälle treenailemaan. Ehdin jo kuvitella, että kyseessä olisi nurmikenttä, mutta hiekkakenttä se olikin. Tien toisella puolella on kyllä peräti 3 nurtsikenttää, mutta niille ei ole asiaa, kun ovat toisen seuran kentät.

Puomi oli taas eri juttu, kun sehän oli ihan erilainen kuin hallitreeneissä. Muutaman kerran meni ohi, mutta sitten taas joka kerta hienosti. Alku näyttää olevan hankalaa, kun ne namit houkuttais ja maata pitkin pääse nopeemmin. Sitten kun se kerran menee puomin, niin ei enää ohi mene. Sitten tehtiin puomi-putki-este (valssi) - muuri- este rataa. Mä ehdin kyllä tehdä valssin hyvin, mutta eka kerralla Kiki hämäänty maassa istuvaa valokuvaajaa eikä päästy muurille asti. Seuraavalla kerralla sama juttu, mut kai mun ohjaus ei ollut tarpeeksi selkeetä. Sitten jo päästiinkin loppuun asti hienosti. Eikä oltu muuten ennen jatkettu puomilta esteelle. Alkuhaparoinnin jälkeen sekin sujui. Kiki vaan vielä jää siihen kontaktille (mikä on tietenkin tarkoitus), niin mä en meinaa malttaa odottaa.

Seuraavaksi tehtiin puomi-putki-este- takanaleikkaus - este -este rataa. Takanaleikkausta en suoralla ole koskaan tehnyt, ja käsien asennot oli hakusessa. Mut tosi hienosti Kiki sen hokas ja irtoskin hyvin. Tällästä voisi omatoimisesti enemmän treenata.

Omatoimisesti tehtiin verkkokeppejä. Ihan vikana uskallettiin ottaa muutama kerta Aata, kun Kiki on jo kohta (tänään) vuoden. Kikimäiseen tyylin se lähti aalle hienosti namin perässä eikä jännittänyt yhtään. Toisella kerralla se meni jo vauhdilla ja mä en meinannut pysyä mukana, kun tarkoituksena oli pysäyttää se harjalle, ettei vauhtia tule liikaa..

Tuli muuten samalla hyvin ohitustreenejä, kun tuolla 4 kentällä oli agilityn treenajia ja kaikki lämmitteli / jäähdytteli hiekkatiellä. Ekaa kertaa ohiteltiin hölkässä muita ja sekin näytti sujuvan oikein hyvin. :D On mun koira jotain oppinut ja sisäistänyt!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Metsäneläimiä

Eilen oli oikein kunnolla metsälenkkipäivä. Ensin lähdettiin kahden aikuisen, kahden lapsen ja kahden koiran voimin metsäretkelle. Noustiin kalliolle ja sitten olikin jo heti eväshetken vuoro. :) Koirat jäivät ilman eväitä, niille tarjottiin vain vettä. Isabella päätti sitten lähteä omia polkuja kulkemaan, kun me muut evästeltiin. Se oli ollut jo jonkun aikaa näkymättömissä, eikä tullut kutsuttaessa takas. No me keräiltiin tavaroita kasaan, niin jostain se sitten jolkotteli takaisin. Iäkkäämpi rouva ei oo niin huolissaan laumastaan kuin tää meidän kakara. Kakara on huolissaan, ettei vaan lauma jätä.. (Ja hyvä niin.)

Kikillä riittää aina ihmettelemistä lasten touhuissa. Näihin lapsiin Kiki on pennusta asti tottunut, ja se ymmärtää, ettei lasten leluja saa ottaa. Paitsi kun oltiin pihalla ja lapset yrittivät pelata krokettia. Kova puupallo oli oikein sopiva Kikin suuhun. Kiltisti se aina luovutti pallon ja odotti, että pallo lyödään uudestaan. Liian houkuttelevaa Kikille tuollainen palloleikki! Menoa riitti siis koko päiväksi, kun eihän koira ehdi päikkäreitä nukkumaan, kun ympärillä tapahtuu koko ajan jotain. Metsäretkipäivän jälkeen kävästiin kotona ja lähdettiin mun kaveria ulkoiluttamaan toiseen metsään. Tai siis hän tuli meidän seuraksi lenkille. :) Nyt kun mentiin illalla tuohon metsään, niin olikin paljon ihmisiä liikkeellä. Kiki onneksi ymmärtää sen, että mä otan sen kävelemään mun viereen ihmisiä ohitettaessa ja sitten saa taas jatkaa vapaana juoksemista. Tulipa ainakin irtilenkkiä tehtyä Kikin kanssa oikein kunnolla.

Tänään oltiin aamulenkillä metsässä, kun mä näin kahden rusakon juoksevan polkua pitkin meihin päin. Kiki oli onneks mun vieressä ja nappasin kaulapannasta kiinni. Ne rusakot melkein törmäs meihin! Kiki oli peppu niihin päin, ja juuri vähän ennen Kikiä ne käänty pois polulta. Kiki ihmetteli että mitä tapahtuu, mutta ei varmaan ehtinyt tajuta jäniksiä, kun ei se yrittänyt perään lähteä. Jatkettiin polkua tielle ja kohta ne kaksi rusakkoa tuli uudestaan melko lähelle. Ihan kuin ne olisivat päättömästi juosseet sinne sun tänne.. Muutama ilta sitten tultiin autolla meidän parkkipaikalle ja autosta noustessa kettu jolkotteli muutamien metrien päästä! Me asutaan kuitenkin vilkkaalla paikalla, eikä missään maalla.. Citykettu jolkotteli ohi ihan lunkisti.

Tänään alkaa uudessa paikassa agility! Siitä lisää huomenna.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Naku mulkosilmä!

Eli Kiki pääsi karvoistaan eroon. Mä tykkään pitää sitä lyhyessä karvassa, kun ei ole kiva katsoa toisen läähätystä. Nyt sillä on kotona välillä vähän vilu. Huomaa siitä, että löytää koiran sohvalta tiukassa kerässä, eikä se saisi sohvalla olla.. Sama juttu oli viimeksi karvan ajelemisen jälkeen. Yksin ollessaan se on tietenkin sohvalla ja sallittakoon se, kun ei ole kukaan vahtimassa. Muutenhan Kiki saa tulla sohvalle pyydettäessä. Lähinnä se on mun ottaessa päikkäreitä, kun pyydän sen kainalokoiraks. :) Se osaa kainalossa ollessa vääntäytyä kyllä mitä kummallisempiin asentoihin etsiessään rapsuttavaa kättä. Hassu otus!


Tässä muutama kuva lenkiltä. Heinikossa hyppiminen on erittäin hauskaa, kepin etsiminen sieltä parasta. Mielummin melkein heitän kepin heinikkoon, niin tulee nenällekin töitä keppiä etsiessä. 


Hyppypomppu

Tasapainoilua kivellä

Tasapainoilu jatkuu










Käytiin siis pitkällä lenkillä niityllä ja suunnattiin puron varteen. Puro vetää Kikiä magneetin lailla puoleensa. Mä istuskelin ja katselin sen tekemistä. Kiki pyöritteli pohjassa olevia kiviä ja se pistää kyllä rohkeasti pään veteen. Milloinhan se oppii sukeltamaan.. Vedessä lipui ohi koivunlehti ja Kiki syöksähti poimimaan sitä. Mä ihmettelin jo et mikä sille tuli. No se hoitikin vaan noutajan hommia eikä tällä kertaa metsästyskoiran virkaa.. Variksiakin piti lenkillä vähän ajaa. Nyt se on keksinyt haukkua juostessaan varisten perässä..Mä en tykkää, mut aina ei ehdi itse reagoida tarpeeks nopeasti estääkseen jahtaamisen.

Lauantaina käytiin harjoitusmielessä katsomassa agilitykisoja. Kikillä on tapana kuumua, kun muut tekee rataa. Varsinkin, jos koiran ohjaajalla on kimeä ääni tai käytetään leluja palkintona. Treeneissä oon vähän koittanut siedättää sitä kestämään muiden treenaamista. Katsottiin vähän kauempana radan reunalla suorituksia. Piti olla tarkkana, kun Kikillä oli liian intensiivinen katse, niin se ties haukkumista. Pyysin siltä aina sitten katsekontaktia ja se sai namia, jotta ei liiaksi keskittyisi muiden menoon. Pitihän meidän vähän nolata itseämme. Katselin rataa ja meidän selän takana kauempana joku heitti koiralleen lelua. Kiki oli bonganut sen lelun ja yhtäkkiä se sinkos sinne toisen lelun perään. Mä en ollut tietenkään valmistautunut että se kiinnostuu mun selän takana tapahtuvista asioista, niin Kiki pääsi irti remmi perässä. No onneks se meni radan sivussa leikkivän koirakon luokse, eikä singonnut radalle.. Tosin siihen mä olin varautunut, että sitä kiinnosti radan menijät. Refleksinä karjasin sille ei, kun se lähti pinkomaan toisen lelua kohti.. Varmaan päät käänty mun karjastessa täyteen ääneen, mut onneks en itse sitä siinä vaiheessa huomannut. Ja toivottavasti radalla oleva koirakko ei häiriintynyt. Pahoittelin toisen koiran omistajalle tietenkin, ja Kiki tuli kyllä pois sieltä kun kutsuin. Tää omistaja ei ollut yhtään pahoillaan, ennemminkin se pahoitteli kun heitteli leluaan. Kaikki pitää näköjään oppia kantapään kautta! Sen jälkeen pidinkin hihnasta kunnolla kiinni ja valvoin Kikin tekemisiä paremmin. Omissa treeneissä se on kerran pari päässyt ryntäämään toisen lelun perään. Pitää siis olla jatkossa tarkkana, ettei niin pääse käymään. Kikin mielestä kaikki lelut on häntä varten..

Lisäksi ollaan käyty keskustassa ihmettelemässä ihmisvilinää. Kikiähän ei yleensä vieraat ihmiset kiinosta, pikemminkin se välttelee niitä. Teinityttö istui penkillä näpyttelemässä kännykkäänsä eikä vilkaissutkaan Kikiin, niin Kiki oli menossa hänen luokseen. Ehkä se bongas kädet, jotka näpytteli kännykkää, kun se tälläytyy aina käsien alle ja oikein puskee käsiä rapsutusten toivossa.

Ollaan jatkettu häkkiharjoituksia. Meillä on kevythäkki, jossa Kiki on kyllä viettänyt vähän aikaa kerrallaan. Ajattelin nyt muistutella sen mieleen häkissä olemista ja sinne rauhoittumista. Kiki menee mun vanhemmille hoitoon ja mietin että sen on helpompi rauhoittua häkkiin yksin ollessaan vähän vieraammassa paikassa. Yksinoloajat kun ei siellä kuitenkaan ole pitkiä, niin mielummin laittaa koiran häkkiin, jossa se on rauhassa, kuin että se haukkuu juostessaan kämppää ympäri.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hyvän mielen treenit

Olinkin jo kaivannut ratatreeniä, jossa saa vaan mennä tukka putkella! Perjantaina 8.6 oli vuorossa 13 esteen rata. Tietenkin siinäkin hiotaan tekniikkaa, mutta mulle se on helpompaa kun saa juosta ja mennä, niin silloin jaksaa vastapainoksi hioa kuvioita ihan eri tavalla. Ensimmäisenä opeteltiin keinua. Eli taas keinun loppupäästä keinulle nameilla houkuttelemalla ja päädystä alas. Kokeiltiin kerran myös koko keinua niin, että nameja ripoteltiin tasaisesti koko keinulle ja ohjaaja piti keinusta kiinni niin, että se hitaasti laskee Kikin kävellessä. Keinussa ei Kikin mielestä ollut mitään jännää tai pelottavaa. Se kulki nameja poimien päästä päähän. Alan koko ajan uskoa enemmän ja enemmän, että se on rohkea ja omaa hyvän hermorakenteen, niin kuin Peetsakin sanoi.

Tässä keinun harjoittelemista.

 

Kuvamateriaalia treeneistä on tulossa!
Rataa sai edetä niin pitkälle kuin halusi. Mentiin ekat 4 estettä ja sitten olinkin myöhässä tekemässä valssia, kun jäin ihastelemaan Kikin menoa. ;) Sanoin ohjaajalle että oon myöhässä ja se totes että taisit jäädä ihastelemaan Kikin menoa. Näin juuri. :) Tekniikkatreeneissä kun yhdessä tekeminen on niin pienestä kiinni, niin en aina muista miten hienosti se osaakaan mennä! Mun pitäis ehkä olla sen verran koiraa edellä että omat linjat suoristaisi mutkat ja tietäisin mihin ollaan menossa. Sitten tehtiin parit tekniikkaharjoitukset, että mulle tuli rytmin rikko niin, että Kiki tekee pienemmän hypyn ja kääntyy nopeammin, jotta se ei sinkaise edessä olevan putken väärästä päästä sisään. Kun tämä asia saatiin kohdalleen jatkettiinkin sitten loput 9 estettä maaliin saakka. Kiki meni niin hienosti! Se haki hyvin esteet ja uskalsin luottaa siihen, että voin lähettää sen kaukaa esteelle. Putki meni kuolleesta kulmasta hienosti sisään ja mäkin ehdin tehdä valssit oikeassa paikassa! Tuli sellainen flow-fiilis, että täähän sujuu! Rata koostui siis vaan tavallisista esteistä, okserista, muurista ja putkesta. Matkalla unohdin yhden esteen täysin, kun olin niin fiiliksissä, mutta ei sillä väliä. Harjoiteltiin vielä ns. jarruvalssia, jotta taas mä rikon rytmin ja Kiki kääntyy nopeasti. Näyttää olevan mulle vaikeeta, joten tätä täytyy harjoitella mielikuvissa ja itsekseen.

Oli kyllä lämmin päivä ja Kikillä alkaa taas turkkia olemaan liikaakin, niin toinen oli ihan lääh puuh radan jälkeen. Tänään tai huomenna se pääsee turkistaan eroon. Ihan viimeisenä tehtiin puomi kaksi kertaa ja luulen, että tiistain omatoimisen treenaamisen ansiosta puomi muistui Kikin mieleen oikein. Mallikkaasti lähti vauhdilla puomille ja jäi hienosti kontaktille. Saatiin kehuja.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

arjen puuhia

Kukkien istuttaja
 Treenejä ei tietenkään ole joka päivä, vaan enimmäkseen meidän arki rullaa jokseenkin samalla kaavalla joka päivä. Mullakin alkoi kesätyöt kunnolla, joten Kikin päivät kotona on välillä vähän pidempiä. Vastapainoks lenkkeillään kunnolla ja puuhastellaan mitä milloinkin, Tietenkin Kiki on kaikessa mahdollisessa touhussa mukana, jos sen vaan antaa olla. Yhtenä päivänä istutettiin kukkia, tuloksena multainen naama. Aiemmin kerroin, että Kiki ei enää ryntäile pikkulintujen perään. Todiste tuli viimeistään siinä, kun oltiin niityllä lenkillä ja Kiki oli vapaana. Se oli musta muutaman metrin päässä ja jostain ilmestyi lintu meidän väliin. Kiki katsoi mua silmiin, sitten me katsottiin yhtäaikaa lintua. En sanonut sille mitään, kun odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Lintu lähti lentoon ilman mitään reaktiota Kikissä. Alkukeväästä se olis takuulla lähtenyt innoissaan juoksemaan linnun perään! Ehkä se vanhenee ja viisastuu hiljalleen. ;)



Joka päivä pyrin lenkittämään Kikiä pitkän lenkin vapaana. Irtiolo saattaa tulla pätkissä riippuen kuinka paljon on muita liikkeellä. Periaatteessa voitais ohittaa koira Kikin ollessa irti, mutta koska ne vastaantulevat koiranomistajat saattais luulla että halutaan moikata tai luulla Kikin karkaavan niiden luokse niin en viitsi näin kaupungissa kokeilla. Usein saatan ottaa Kikin kiinni kun tulee ihmisiä vastaan, kun eihän täällä sais vapaana pitää. Aina ei vaan ehdi tai jaksa lähteä kunnon metsään, vaan tulee tossa läheisellä niityllä lenkitettyä.

Olen nyt hieman vähentänyt Kikin ruokamääriä, kun eihän se enää oikeastaan kasva. Tänään tarkoituksenani oli antaa sen syödä lampaan luusta osa. Punnitsin luun, kun sitä ei millään saanut rikottua pienempiin osiin. Kiki järsi luuta tovin ja kävin välillä ottamassa sen pois, eikä se vielä ollut syönyt kuin n. 100g. (Koko luu painoi 330g) Meni hetki ja Kiki tuli huuliaan lipoen mun luo. Mä ajattelin, että onpa outoa, kun se ei syönyt koko luuta. Aikaa kun oli mennyt niin vähän, niin en osannut kuvitella sen ehtineen syödä jo koko luun! Kiki ahnehti vähän ylimääräistä ruokaa. Huomenna saa sitten tosi pienen annoksen. Nyt sen uusi päivän luuannos olisi n. 160g eli jonkun verrran meni yli. ;) Viikon kokonaismäärä toki ratkaisee.

Treeniä, arkea, treeniä

Oltiin sunnuntaina (3.6) treenailemassa ylimääräsissä ohjatuissa treeneissä. Yleensä tuolla samantasoiset ryhmät tekee samoja tehtäviä viikon ajan. Sehän ei meitä haitannut, koska perjantaina tehtiin vaan takaakierrolla putkesta kahta rinnakkain olevaa estettä. Nyt tehtiin sitten välistävedolla. Parit harjottelut ensin, että miten koira lähtee mukaan ja lelua palkaksi, niin johan tuli itseltä (varmaan vahingossa) nappiin mennyt suoritus! Ideana oli siis se, että koira putkeen välistä veto vastakädellä, sitten hyppy, uudestaan välistäveto ja toinen hyppy. No mun piti välistä vedossa kääntää hartioita reilusti ja muutamaan kertaan niin, et olin siis selin esteelle, jotta tulee tarpeeks vahva rytmirikko. Tuntui hassulta tai ennen kaikkea, että miten mä sitten ehdin kääntyä takas ohjaamaan esteelle. Piti käyttää jalkapalloilijan ristiaskelia eli välttää peruuttaminen. Jotenkin ne jalat ja kroppa käänty sinne minne pitikin. Toiseen suuntaan olikin sitten ihan uudet haasteet! Olin liian kaukana esteestä, olin aivan liian myöhässä jne jne.. Kiki sai palkkaa väärästä suorituksesta, kun mä tulkitsin sen jo lähtevän mun mukaan, muttei se sitten lähtenytkään. Erona tässä oli se, että ei menty putken kautta, vaan suoraan esteelle. Ehkä mun etumatka jäi siks niin pieneks. Viimesenä tehtiin puomia ja mä jo ajattelin et ai vitsi tää me osataan. No se oli turha luulo se! Puomi oli hallin takaseinällä ja sen alla oli musta putki. Aivan eri asia siis.. Ensin Kiki juoksi putkessa edes takas, sitten se hyppäs puomin alusta pois muutamaan kertaan. Vasta kun meidän ohjaaja houkutteli sitä namilla puomin päällä ja lähti juoksemaan pois, niin Kiki pinkoi perässä puomilla. Ohjaaja lohdutteli et kuulemma tyypillistä nuorelle koiralle. Kun on eri paikassa tai erilainen, niin kaikki onkin mukamas uutta.. Eli lisää harjoituskertoja vaan.

Tiistaina oltiin tuttujen itsenäisissä treeneissä mukana. Mentiin sinne kokeilemaan, koska siellä on hiekkakenttä, eikä olla koskaan sellaisella treenattu. No ei siinä näyttänyt Kikille mitään ihmeellistä olevan. Toki siinäkin mielessä hyvä, että esteet on erilaisia. Hiottiin siis puomia. Avustajan piti taas näyttää Kikille namia puomin päällä, niin johan se lähti puomille. Avustuksen jälkeen Kiki meni joka kerta puomin hyppimättä alas. Mä siis lähdin sen kanssa puomille ja avustaja heitteli nameja 2on-2off asentoon Kikille. Puomin lisäksi vähän mentiin esteitä ja putkea sekalaisessa järjestyksessä ja vapaalla tyylillä. Joskus itsenäisiin treeneihin saa sellasen tekemisen meiningin, mutta välillä se on sellasta humputtelua.. Kummankaan keskittymiskyky ei riitä järkeviin pätkiin.


lauantai 2. kesäkuuta 2012

Perjantain agitreenit 1.6


Luvassa oli tekniikkaharjoituksia. Takaakiertoa ollaan tehty ennenkin, eikä siinä mitään. Nyt kuitenkin emännältä vaadittiin taas enemmän. Ei riittänyt takaakierrot, vaan piti muistaa kääntää hartioita niin, että koira sai signaalin tulla mukana. Onneksi sain videolle onnistuneen suorituksen (ja monta ei niin onnistunutta) niin voin kertailla, että miten ne hartiat nyt kääntyykään..Tässä onnistunut suoritus.




Lisäksi tehtiin puomia ja olin oikeassa siinä, että Kiki on sen nyt hokannut! Ekaa kertaa tehtiin puomia yhdistelmänä, eli putkesta puomiin. Se meni kivasti. Vielä pitää treenata mun häivyttämistä, eli että koira pysyy kontaktilla olinpa mä missä tahansa tai liikuinpa miten tahansa.




Tehtiin vielä aivan ekaa kertaa keinua. Kotona ollaan harjoiteltu vanerilevyllä niin, että Kiki laittaa etujalat vanerilevylle, joka on viistosti pystyssä. Sitten mä tipautan levyn maahan ja Kiki saa palkkaa. Nyt tehtiin niin, että ohjaaja piti keinun päätä ilmassa ja Kikin piti loppupään sivusta tulla keinun päälle ja sitten kun koko koira oli keinulla, niin loppupää tipautettiin maahan. Ekalla kerralla Kiki hieman ihmetteli juttua, mutta kaksi muuta kertaa pääsi juttuun mukaan ja hienosti jätti takajalat keinulle ja etujalat oli maassa.

Palkkaamisessa ollaan siirrytty leluun. Yritin tekniikkaharjotuksia alottaa lihapullapalkalla, mutta ne ei selvästi motivoineet riittävästi. Sitten kun otettiin lelu kehiin, niin johan koira innostui ja huomio oli täysin mussa (tai lelussa!). Puomin kontaktilla on tietenkin syötävää. Lelun kanssa kestää aina hetken, että Kiki muistaa lelun olevan palkka tekemisestä, että sitä ei heti saa. Mutta lelun kanssa riehuminen tehtävän päätteeksi on kyllä parasta mitä Kiki tietää!

Puomin treenaamista

Torstaina oli meidän oma hallivuoro, eli kavereiden kanssa käydään treenaamassa mitä mieleen juolahtaa. Puomihan mulla on ollut työn alla vähän aikaa, tai sen hiominen. Periaatteessa Kiki osaa sen, kun on namialusta käytössä. Viime kerralla yritti vielä oikaista maata pitkin namialustalle, kun ei ois malttanut puomin kautta mennä. Nyt oli loksahtaneet asiat kohdalleen! Näytin Kikille, että namialusta on toisessa päässä ja sitten päästin sen puomille. Ihan eka kerta meni mönkään, kun pidin pannasta alussa hetken kiinni, ettei se hyppäis pois, ja kun häiritsin sitä sehän hyppäsi alusta pois. Toka kerta meni muuten ok, mut heitti takajalat maahan syödessään namia. Tässä ei ollut logiikkaa, koska ennen näin tehdessään on heittänyt jalat musta katsoen puomin toiselle puolelle. Nyt se heitti jalat mun viereen.. Uusi yritys ja se meni nappiin! Vielä tehtiin kerta ja se meni kaikin puolin hienosti. Ja mulle jäi sellanen olo, että nyt Kiki ymmärsi saavansa namit puomin suorittaessaan. Hienoa sekin, että se nyt osaa jättää takajalat kontaktille, eikä tiputa niitä alas puomilta.

Tehtiin myös serpentiiniä, eli suoralla linjalla oli kolme estettä, joita mennään S-kirjaimen muotoisesti. Edestä lähettämällä ja takaakierrolla mentiin. Kokeiltiin vielä pussia muistutuksena, koska tuolla on pussissa musta painava pressu, taas erilainen kuin yleensä. No siinä ei ollut mitään ongelmia.